29. heinäkuuta 2017

Lukupäiväkirja 18/2017: Jäljitetty ja Vainuttu


Elina Rouhiainen - Jäljitetty (Susiraja #3) ja Vainuttu (Susiraja #4)


Jäljitetty 


Jäljitetty on neliosaisen Susiraja-sarjan  kolmas osa. Aloitin sarjan lukemisen syksyllä 2015, jolloin ahmaisin melko perätysten kaksi ensimmäistä osaa. Niissä pidin erityisesti päähahmosta, Raisasta, ja hänen ystävästään Nikosta, mutta Raisan rakkaudenkohteelle Mikaelille sen sijaan en oikein lämmennyt.

Kolmannen osan alussa Raisa ja Mikael ovat päätyneet eri teille ja Raisa on aloittamassa opintonsa kuvataideakatemiassa. Alku on kuitenkin takkuinen, eikä Raisan paineita ainakaan helpota, kun vampyyri Konsta palaa Suomeen ja kertoo tietävänsä jotain erityistä hänen taustastaan. Konsta ei kuitenkaan suostu paljastamaan tietojaan ennen kuin Raisa on etsinyt käsiinsä kadoksissa olleen kaksoisveljensä, Mitjan.

Kun Raisa ja Mitja vihdoin kohtaavat, tapahtumat lähtevät syöksykierteeseen, jollaista en todellakaan osannut odottaa. Olin kyllä jo tiedostanut, ettei Raisa taidakaan olla ihan tavallinen ihminen, mutta en arvannut suuntaa, johon tarina lähtisi. Käänteen vuoksi Jäljitetty onkin ehkä tähän mennessä sarjan paras osa ja piti minut lopulta otteessaan vielä paremmin kuin kaksi edellistä.

Hieman yllättäen pidin tässä osassa myös Mikaelista enemmän. En tiedä, onko hän hieman aikuistunut vai onko sietokykyni vain kasvanut. Raisan rakkaus tuntuu kyllä välillä raivostuttavan ylitsepursuavalta, mutta toisaalta siedin sitä yllättävän hyvin. Mikael ei edelleenkään saa minua lämpenemään, mutta aloin kuitenkin sulattaa hänet paremmin.

Kirja jätti jälkeensä kuplivan uteliaisuuden, ja nyt haluankin tietää, miten tarina oikein päättyy.


Vainuttu


Luin sarjan päätösosan miltei heti edellisen perään. Se olikin varmasti hyvä ratkaisu, sillä kun sarjan osien väliin jää pitkä tauko, asioita väistämättä unohtuu. Nyt ei ainakaan sitä ongelmaa ollut.

Kirjan alussa tunnelma tuntui kepeältä, vaikka Hukkavaarasta huonoja uutisia kuuluikin. Ongelmat kuulostivat kovin tavanomaisilta ja tilanne näytti rennolta aiempiin tapahtumiin nähden. Aavistelin toki, että kyseessä oli tyyni hetki ennen myrskyä, ja näinhän se sitten olikin. Kun alkoi tapahtua, tapahtui ryminällä ja lukijana tempauduin täysillä mukaan. Hahmojen puolesta sai jännittää viimeisiin hetkiin asti, vaikka välissä oli kevyempiä suvantokohtiakin.

Vainuttu tuntui juuri sopivalta päätösosalta kirjasarjalle. Kokonaisuus paketoituu sievästi ja lukijaa tyydyttävästi. Vaikkeivät hahmot säästy kolhuitta, loppua leimaa positiivinen pohjavire, mikä on ainakin minulle mieleen.

Koko sarja oli varsin mielenkiintoinen lukuelämys ja tarina oli paljon monipuolisempi kuin oletin silloin, kun ensimmäiseen kirjaan tartuin. Olen sanonut blogissa ennenkin, etten koe ihmissusia omaksi jutukseni, mutta jotain taikaa tuntuu olevan nimenomaan näissä suomalaisissa ihmissusitarinoissa. 

Suosittelen sarjaa YA:n ja paranormaalien romanssien ystäville... ja miksei kaikille muillekin. Fantastiset elementit ovat vain yksi osa kokonaisuutta ja samalla käsitellään myös ystävyyttä, rakkautta ja perhesuhteita mielenkiintoisella tavalla. Kyseessä on siis ehdottomasti tutustumisen arvoinen sarja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti