29. toukokuuta 2017

Ostoksia Japanista osa 1

Vietin parisen viikkoa blogilomaa, jonka aikana nautin hillittömästä helteestä toisella puolella maailmaa. Tätä Japanin matkaa olin odottanut jo vuosia ja kun se vihdoin oli varattu, en ollut pysyä enää housuissani.

Mietin tässä vielä, millä tavalla lähtisin reissua blogissa perkaamaan. Jos kirjoitan päiväkohtaisista kokemuksista, postaukset venyt helposti pitkiksi ja niitä tulee turkasen monta. Toisekseen, ketä kiinnostaa, missä kohtaa tuli rakkoja varpaisiin tai kuinka kuuma oli minäkin päivänä? Harkitsen vakaasti tällä kertaa postausten teemoittelua eri aihepiirien ympärille. Runkoa täytyy siis vielä hahmotella.

Sillä välin ajattelin lähteä liikkeelle helposta eli materialismin onnesta. Hankintoja tuli tehtyä ehkä vähän turhankin paljon, mutta toisaalta hinnat olivat kohtuullisia ja osaa näistä jutuista ei edes Suomesta kovin helposti (saati edullisesti) saa.

Herkkuja



Kuten kuvasta näkyy, valikoimani painottuu kovasti vihreän suuntaan, ja siihen on ihan syynsä. Rakastan kaikenlaisia matcha-tuotteita ja niillä tuli herkuteltua jo reissun aikana melkein luvattoman paljon. Jotain piti saada kotiinkin, joten matkalaukkua täytettiin herkkupaketeilla. Matcha on siis japanilaista vihreää teetä, mutta sillä maustetaan paljon kaikkea muutakin.

Ostin Meijin matcha-täytteisiä keksejä, joita maistoin ensimmäisen kerran, kun japanilainen kaverini lähetti niitä minulle. Välitöntä rakkautta se, ja keksejä onkin tullut osteltua conien myyntipöydiltä, vaikka hinnat ovat saaneet haukkomaan henkeä. Tokiolaisesta supermarketista yksi paketti irtosi kuitenkin 216 jenillä (vajaat 2 euroa), joten nappasin mukaan kolme. Tuohon yhteishintaan ei aina saa edes yhtä Suomesta.

Kaksi muuta matcha-keksipakettia olivat minulle vieraita, mutta otin ne nyt kuitenkin testaukseen. Luultavasti tässä on tie tuhoon. Kohta anelen kaveriani käärimään paketeihin vain lisää matcha-keksejä.

Ostin myös matcha-teetä. Minulla on kotona matcha-jauhetta, joten päätin tällä kertaa ottaa paketillisen teelehtiä. Mielenkiinnolla odotan, millaista teetä niistä lopulta hautuu. Lisäksi ostin matchamaitojauhetta, jota olen myös ensimmäisen kerran maistanut kaverini lähettämänä. Hyvää on! Nyt reissussa tuli kulutettua jäämatchalatteja oikein urakalla ja ajattelin yrittää valmistaa sellaisia tänä kesänä itse tästä jauheesta. Katsotaan, saanko maun kohdilleen.

KitKateja en itse asiassa syö koskaan kotona, mutta matcha-versio menee nyt kuitenkin testaukseen. Vihreä väri oli aivan liian houkutteleva, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Ruskeassa paketissa puolestaan on suklaata. Take no kot ja kinoko no yamat ovat pähkinän ja sienen muotoisia suklaakeksejä, joiden "kanta" on bambumainen. En itse asiassa tiedä, onko niissä käytetty oikeastikin bambua, mutta hyvältä ne kuitenkin maistuvat.

Lisäksi sain japanilaiselta kaveriltani paketillisen keksejä (paketissa tyttö vaaleanpunaisessa mekossa), joiden nimi meni minulta ohitse. Ne muistuttavat hieman Suomessa myytäviä vohvelikeksejä koostumukseltaan, mutta ovat malliltaan putkimaisia. Täytteitä on neljää eri makua, joista olen toistaiseksi osannut nimetä mansikan ja matchan. Ovat yllättävän herkullisia, vaikken vohvelikekseistä ole erityisemmin välittänyt koskaan.

Jotten vedä övereitä näiden kaikkien herkkujeni kanssa (ja M:n ostamien karkkien!), päätin, että teetä ja matchamaitoa lukuun ottamatta kaikki muut ovat viikonloppuja varten. Viikolla ei siis puputeta posket pulleina matcha-KitKateja vaan pidetään järkevästä syömisestä kiinni. Tällä tavoin herkut myös riittävät pidemmäksi aikaa ja voin nauttia Japanista vielä jälkikäteenkin.

Mangaa ja ranobe


Meidän oli tarkoitus keskittää mangaostokset vasta Akihabara-päivään, mutta toisin lopulta kävi. Ensimmäiset pokkarit tuli hankittua jo ennen Tokioon saapumista. Kävimme nimittäin Kitakyushun Aru Aru Cityssä, jossa oli tarjontaa vähän liiankin kanssa.

Loppujen lopuksi Akibasta ei lähtenyt mukaan mangan mangaa vaan loput ostettiin Shibuyan Tsutayasta. Toisaalta mikäpä siinä, kun joka tapauksessa mieleistä löytyi.


M haali vähän erilaisia juttuja kuin minä. En tunnistanut näistä sarjoista kuin Zeldan ja Miss Kobayashi's Meido Dragonin. Kuulemma olivat kaikki kuitenkin oikein hyviä. M käytti illat näiden mangojen lukemiseen, joten ilmeisesti tosiaan maistuivat.


Minun mangaostokseni olivat tavallaan aika yksipuolisia, kuten ehkä kansista voi olla pääteltävissä. Yuri-mangan määrä näyttää kasvaneen viime aikoina, mikä on minusta erittäin iloinen asia. Kovin montaa sarjaa ei vielä taideta kääntää englanniksi (ja suomeksi en tiedä ainoatakaan!), mutta siltäkin osin saatavuus on parantunut.

Kaikki kuvassa näkyvät sarjat olivat minulle uusia ja kaikista oli tarjolla lukuisia kappaleita, mutta ostin nyt vain ensimmäiset siinä toivossa, että joku ottaa nämä käännettäväkseen ja voin lukea ne helpommin. Japani ei edelleenkään taitu kovin vaivattomasti.

Kai tässä on kohta myönnettävä itselleni, että harrastan yuri-mangaa. Luen kyllä muutakin, mutta yurit tulee kahmittua coneista mukaan. Yuri-mangan inspiroimana minulla on muuten myös ollut eräs kirjoitusprojekti, josta en ole juuri julkisesti puhunut. Tänä vuonna on kuitenkin ehkä tulossa jotain, joka saattaa kiinnostaa muita yuri-mangan ystäviä. Ja ei, en ole ryhtynyt piirtämään sarjakuvia, vaan pysyn kirjallisessa tuotannossa.

Tietämättömille selvennyksenä, että yuri tarkoittaa japaniksi liljaa, mutta sillä viitataan yleisesti tyttöjen / naisten välisiä rakkaussuhteita käsittelevään viihteeseen. Tosin ehkä se oli mangapokkareiden kansistakin jo pääteltävissä.



Mukaan lähti vielä kaksi muutakin teosta, jotka eivät tietääkseni sisällä yuria. It's My Life on minulle täysin vieras mangasarja, mutta ihastuin sen kansitaiteeseen. Pieni selaus paljasti teoksen fantasiaksi, joten uskoisin tarinan uppoavan, kunhan siihen paremmin perehdyn.

Granblue Fantasy puolestaan on alun perin mobiilipeli, jota olen salaa kuolaillut. Sitä voisi ilmeisesti länsimaissa pelata Chrome-selaimella, mutta nihkeilen ylipäätään tietokoneella pelaamisen kanssa, joten en ole sitten saanut aikaiseksi kokeilla. Nyt kun kiikutin puhelimeni Japaniin, pääsin vihdoin lataamaan kyseisen pelin siihen. Minusta on hassua, ettei peliä saa Euroopassa Play-kaupasta, koska siinä on kuitenkin englanninkielinen tekstitys tarjolla. No, nyt se on minulla joka tapauksessa ainakin niin kauan kuin tuota puhelinta käytän. Tämä siis pohjustuksena toiselle kirjalle.

Kun löysin eräästä Aru Aru Cityn kaupasta Granblue Fantasysta kirjoitetun ranobe-sarjan, oli ensimmäinen osa vain pakko napata mukaan. Ranobe on lyhytromaani, joka sisältää myös jonkin verran kuvitusta.

Aika nopeasti kävi ilmi, että enhän minä osaa sitä lukea! Aivan liikaa kanjeja ja liian vähän furiganoja (kanjien lukuohjeita) tarjolla. Otan tämän kuitenkin haasteena enkä suostu lannistumaan. Nyt kun japanin opiskelusta on ollut vuosi taukoa, erityisesti kanjit ovat päässeet auttamattomasti unohtumaan. Yritän kuitenkin saada tuon ranoben kahlattua läpi hitaasti, mutta varmasti. Itse asiassa ajattelin omaksi iloksi sekä opiskelun ja harrastuksen vuoksi yrittää kääntää sen. Ehkä kanjit jäävät sitten jopa paremmin mieleen.

Kivoja turhakkeita



Viimeisenä matkapäivänä vierailimme Odaibassa sijaitsevassa Miraikan-tulevaisuusmuseossa. Se oli vähän Heurekan tyyppinen paikka tieteisnäyttelyineen, mutta lisäksi siellä oli mm. pätkä kansainvälisen avaruusaseman käytävää ja erilaisia robotteja. Satuimme paikalle sopivasti, kun Asimo-robotti esitteli itsensä.

Museon kaupasta sai ostaa pienoisversion Asimosta ja tottahan toki M sellaisen halusi. Ymmärrettävää tekniikkanörtille, joten en asettunut vastahankaan, vaikken itse ole erityisen kiinnostunut roboteista tai androideista. Onhan tuo kuitenkin ihan hauskan näköinen.


Itse nappasin puolestaan Akihabarasta pienen pehmolelun eli Natsume Yuujinchou -animesta tutun Nyanko-sensein. Sarjaa olen katsellut sivusta puolella silmällä ja Nyanko-senseistä olen aina pitänyt. Monessa conissa on pehmoja jo tullut katseltua, mutta nyt sitten viimein ratkesin.

Nyanko-sensei istuu nyt näyttöni päällä ja suojelee minua pahoilta hengiltä.

Tarpeellista tavaraa



Ostoskassin pohjalle putosi myös jotain ns. tarpeelliseksi perusteltavaa. Okei, nuo pari jääkaappimagneettia eivät ehkä sellaisia ole, mutta muuten ihan järkeviä ostoksia. Suurin osa on haalittu sadan jenin kaupasta eli tulivat varsin halvaksi (hintaa alle euro per kappale).

Tosin osa kirjepapereista oli hieman arvokkaampaa, mutta kuitenkin kohtuuhintaista. Olen jo monta vuotta tuskaillut, kun Suomesta ei vain löydy kivoja kirjepapereita (kenties en ole osannut etsiä oikeista paikoista). Tuntuu, että vastaan tulee vain lapsille suunnattuja Disney-teemaisia papereita tai aikuisille tylsiä valkoisia viivapapereita. En minä halua kumpaakaan!

Nyt kun tilaisuus osui kohdalle, napsin mukaan useamman paketin erilaisia papereita. Tosin tällä hetkellä minulla on vain yksi kirjekaveri, joka hänkin asuu Japanissa. Ironisesti lähetän siis paperit takaisin sinne, mistä ne ostinkin.

Vihkoja ostin puolestaan kaksi, mutta vain yksi päätyi kuvaan. Toisen otin jo matkan aikana käyttöön, kun edellinen matkapäiväkirjani loppui kesken. Tarrat ovat korttien ja kirjeiden koristelua varten ja niittejä ostin kaksi pakkausta, koska aikoinaan Japanista hankkimaani nitojaan eivät käy suomalaiset niitit. Kummassakin paketissa on 4000 niittiä, joten ehkäpä nämä riittävät loppuelämäksi. Eri asia tietysti on, kestääkö nitoja yhtä pitkään. :D

Tekstin korjausteippiä otin  myös yhden pakkauksen. Joo, sitä saa Suomestakin, mutta tämä oli halpaa. Fukuokan aquariumista puolestaan mukaan tarttui yksi washiteippirulla, joka olikin sitten taas pikkuisen arvokkaampi juttu. Menee myös askarteluun ja muuhun kivaan piiperrykseen.

Viimeisenä ostin kaksi matkashampoopulloa. Hotellien shampoot miellyttävät minua vain harvoin, koska suosin kotona luomushampoita. Päätin vihdoin korjata ongelman ja nyt voin pakata pienet pullot omaa shampoota reissuun mukaan.

Pelien oheissälää


Tällä kertaa joudun myöntämään, että pelien oheistuotetarjonta ei oikein vastannut toiveitani. Tarjolla oli bussikortin koteloita, avaimenperiä, pinssejä yms. periaatteessa hyödyllistä, muttei oikein mitään, mitä olisin oikeastaan tarvinnut. Jotain tuli silti ostettua.


Heti kun astuimme sisään Aru Aru Cityyn, bongasimme Tales of -pelisarjan kauppakahvilan. Okei, siellä oli jotain myös muista Namcon peleistä, mutta Tales of -painotus tuntui vahvana. Loppujen lopuksi tuotetarjonta oli silti sellaista, mitä en kaivannut, esim. tyynyjä ja piirrustuslehtiöitä.

Ostin kuitenkin blind box -kuvan, joka paljastui Tales of Berserian Rokurouksi. Vähän sääli sinänsä, koska Rokurou oli ehkä päähahmoista vähiten kiinnostava, vaikka hänkin ihan kiva oli. Olisin halunnut Eizenin.

Niinpä kahmaisin mukaan Eizen-postikortteja. Ne olivat luonnostyylisiä, mutta tykkäsin niistä kuitenkin kovasti. Nyt pitäisi keksiä, mitä teen niillä. :D

Kaupassa oli tosiaan myös kahvila, jossa kävimme istumassa. Tarjolla oli kaikenlaista tavallista, mitä muutenkin saa kahviloista, mutta päätimme tilata Tales of Berseria -drinkit. Tietenkin Eizen-drinksu oli tulossa vasta seuraavalla viikolla valikoimaan, joten taas jouduin tyytymään Rokurouhon (yritetäänkö minulle vihjailla jotain?). Juoma oli kuitenkin hyvä sen ja kera tuli lasinalunen, jonka toin mukanani kotiin.

Akibasta sitten ostin Granblue Fantasy -kynän. Kyseisen pelin/animen oheistuotetarjonta oli vielä ankeampi kuin muiden, mutta halusin hankkia jotain. Kyniä tarvitsee aina, joten nyt kynäpurkkiani koristaa Rackam-kynä.


Final Fantasy XIV oli hyvin pinnalla ensi kuussa ilmestyvän lisäosan, Stormbloodin, vuoksi. Aru Aru Cityn Second Hand -kaupasta löysin mandragora-pehmon, jota olin katsellut jo pitkään, mutten ollut raaskinut ostaa. 1200 jeniä (n. 10 euroa) oli sellainen hinta, ettei paljon tarvinnut miettiä. M oli sitä mieltä, että pehmo oli liian iso kuljetettavaksi Suomeen, mutta sainpas sen ählättyä käsimatkatavoihin!

Kävimme toiseksi viimeisenä reissupäivänä Eorzea Cafessa (FFXIV-kahvila) lounaalla. Sieltä saimme neljä lasinalusta, joihin valitsimme omien pelihahmojemme pääammatit: monk ja machinist minulle sekä paladin ja white mage M:lle. Kahvilavierailusta on muuten tulossa myöhemmin postaus Level up!:n puolelle, joten kannattaa kurkistella sinne, jos haluat kuulla kokemuksesta tarkemmin.

Square Enix Cafeen emme päässeet nauttimaan virvokkeita, koska se oli varattu täyteen päivänä, jolloin visiitti olisi meille sopinut. Käväisimme kuitenkin kaupan puolella ja ostin Final Fantasy XIV -washiteippejä, joita olin jo netistä katsellut. Lisäksi mukaan tarttui goobbue-pehmo, jossa on sisällä tasku. Sen saa laukusta roikkumaan, mutten vielä tiedä, mitä taskuun laittaisin. Pitänee katsella...

Odaibassa käydessämme sorruimme vielä Catch upon -kolikkokoneeseen ja tungimme viimeisiä jenejä lompakon pohjalta sinne. Tuloksena oli kaksi FFXIV-avaimenperää. Koska M ei halunnut niitä käyttöönsä, ripustin toisen avaimiini ja toisen lompakkooni.

Tuomisia temppeleistä ja pyhätöistä



Vierailimme myös muutamissa buddhalaisissa temppeleissä ja shinto-pyhätöissä. Pidän näistä erittäin paljon ja nautin käymisestä joka kerta.

Tällä kertaa teimme myös hieman ostoksia. M osti Enoshiman pyhätöstä ema-taulun, muttei jättänyt sitä kuitenkaan sinne roikkumaan. Emoihin siis yleensä kirjoitetaan toiveita ja jätetään ne sitten pyhättöön, jotta kami (pyhätön jumala) voi ne toteuttaa. Tämä ema päätyi kuitenkin meidän kirjahyllyymme.

Minä ostin buddhalaisesta temppelistä kellon alttarilleni ja hyvää onnea tuottavan charmin, jotta kirjani myisivät paremmin. Kävin myös viemässä muutaman jenin erään shinto-pyhätön kamille ja pyysin samalla häneltäkin samaa asiaa. Tietenkään en jätä kirjojen markkinointia vain tällaisten keinojen varaan, mutta kaikkeahan kannattaa kokeilla.


Charmi on nyt kirjahyllyssä kirjojeni edessä. Se on oikein sievä, mutta luonnollisesti toivon sen myös ajavan asiansa. Maan mahtia on myyty n. 50 kappaletta ja Tulen tahtoa 12. Ei haittaisi, jos kirjat löytäisivät tiensä useammankin lukijan käsiin.

Huh, kylläpä tuota materiaa karttui tosiaan paljon mukaan. Jätin tästä postauksesta pois vaateostokset kokonaan, koska muuten tämä olisi venähtänyt vielä vähän lisää. Toisessa osassa esittelyssä siis vaatekaapin täydennykset.

Ja tosiaan Japanista tulee vielä muitakin postauksia kuin näitä ostoksia. Hahmottelen vain ensin itselleni, mistä kaikesta haluaisin kertoa ja mikä voisi olla myös lukijan näkökulmasta mielenkiintoista.

5 kommenttia:

  1. Ihana tuo mandragora-pehmo! Ja kaikki muukin, kyllähän sitä nyt pitää vähän shoppailla, kun on kerta Japaniin asti kulkenut :D

    Tuleeko nuo lasinaluset Eorzea Cafessa ns. kaupanpäällisinä tilausta tehdessä? Tosi kivoja nekin, etenkin jos kerta saa valita mitkä haluaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on tosi ihana! <3 Joka kerta Japaniin mennessä sitä ajattelee, että nyt en sitten ostele paljon mitään. Sitten lähtöä edeltävänä iltana tuskailee, etteikö matkalaukku vaan olisi ylipainoinen. xD

      Lasinaluset saa tosiaan sisäänpääsyn hinnalla (1000 jeniä per kävijä) ja samaan settiin kuuluu myös yksi drinkki. Itse sai tosiaan valita ja vaihtoehdoissa olivat pelissä tällä hetkellä olevat ammatit. En tiedä, vaihteleeko noissa tarjonta vai onko aina samat.

      Niin ja niitä saa tosiaan yksi per kävijä. Meillä vaan kaksi muuta ei olleet pelaajia, joten eivät halunneet omia. :D

      Poista
    2. Haha, toi on tuttu tunne matkustellessa! :'D Pahuksen painorajat lentokoneissa, miksei muka kotimatkalle vois ottaa puolta maata matkaan?

      Kuulostaa hyvältä :D Ajattelin jotenkin, että sisäänpääsy olisi kalliimpi tai ei sisältäisi mitään lisäjuttuja, koska kyseessä on varsin erikoismesta. Parempi tietenkin noin päin, ja menipä teillä kivasti noiden lasinalustenkin kanssa, kun saitte parit ylimääräiset ^^

      Poista
    3. Niinpä! Japaniin saa vielä ottaa kaksi matkalaukkua per pää mukaan, joten siinä mielessä se tuntuu hassulta, että sitten yksi yli 23-kiloinen laukku on kuitenkin nou nou. Tällä kertaa ei onneksi tullut ongelmia, viimeksi oli 22,5 kiloa painoa. xD

      Joo, mäkin oletin, että olisi kalliimpaa lystiä. Tosin kyllä ne aika hyvät rahat käärii sitten siitä, mitä porukka siellä syö.

      Level up!:ssa on nyt kahvilasta tarkempi kuvaus, jos kiinnostaa: http://leveluppeja.blogspot.fi/2017/05/vierailu-tokion-eorzea-cafessa.html

      Poista
    4. Haha, läheltä liippasi ja kiitos vinkistä! :D

      Poista