10. huhtikuuta 2017

Lukupäiväkirja 8/2018: Itämeren Auri

Itämeren Auri oli pitkään hankintalistalle, kunnes sen nappasin e-kirjana matkaan. Sen jälkeen se ehti vielä tovin hautua lukulaitteen syövereissä, mutta vihdoin maaliskuun puolessa välissä sain aikaan tarttua siihen. Lukuelämys jätti hyvän jälkimaun.



Johanna Valkama - Itämeren Auri


Kiinnostuin Itämeren Aurista jo heti, kun kuulin kirjan nimen. Jostain syystä suomalaiseen ja skandinaviseen historiaan liittyvät jutut vain vetävät puoleensa.

Kirja ei tuottanut pettymystä. Se oli yhdistälmä seikkailua ja romanssia, mikä on minusta aina kovin miellyttävä kombo. Auri on nuori parantaja Hämeestä, kun hän kohtaa viikinki Haakonin. Tuolloin hän ei tosin tiedä miehen taustoja vaan luulee tätä kauppiaaksi eikä Haakon vaivaudu korjaamaan asiaa (mitä sitä nyt suotta), joten tästä saadaan mehevää draamaa sitten myöhemmin. Hämäläiset eivät juuri rantoja ryöstelevistä viikingeistä nimittäin välitä.

Henkilöhahmot olivat uskottavia, joskin Auri välillä hieman rasittava ennakkoluuloisen asenteensa kanssa. Se ei kuitenkaan ole huono asia vaan tuntui varsin realistiselta. Haakon puolestaan taistelee stereotypioita vastaan, vaikka toisaalta myös toteuttaa oikeaksi näkemiään tapoja, jotka eivät aivan kaikkien oikeustajuun istu.

Myös tarina oli maistuva, vaikkei tuonutkaan isoja yllätyksiä. En nyt suoranaisesti arvannut, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta mikään ei vetänyt mattoa jalkojen alta vaan tuntui turvallisen tutulta. Joka tapauksessa pidin mm. Aurin itsenäisyydestä ja rohkeudesta tehdä omia päätöksiä. Alkuun hän näytti alistuvan miesten tahtoon, mikä toki sopii ajankuvaan, mutta tarinan edetessä hän löysi omat näkemyksensä ja alkoi hiljalleen toimia niiden mukaan.

Oli oikein miellyttävää sukeltaa taas kerran muinaiseen Suomeen historiallisen, romanttisen tarinan kautta. Täytynee jossain vaiheessa siis stekata, onko Valkama kirjoittanut muutakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti