24. huhtikuuta 2017

Inspiroivat pukeutumistyylit - mori, yama ja hama

Pukeutuminen voi olla joskus kolmekymppisellekin päänvaivaa tuottava juttu. En ole koskaan välittänyt ns. massamuodista, mutten toisaalta koe olevani kovin erilainen pukeutujakaan. Silti huomaan usein tykästyväni tyyleihin, joita ei ihan perusvaatekaupan tarjonnalla saa välttämättä toteutettua. Inspiraationi vedän usein Japanin suunnalta.



Suomessakin aika moni tietää nykyisin, millainen pukeutumistyyli on lolita. Se oli luultavasti ensimmäisiä Japanista rantautuneita pukeutumistyylejä, josta kiinnostuin. Nykyisin omistan pari lolita-hametta ja hääpukuni on lolitatyylinen (ja sitä hääpukua onkin sitten tullut käytettyä pari kertaa häiden jälkeenkin).

Lolita ei kuitenkaan ole lopulta tuntunut kovin omalta jutulta. Se ei ole tyyli, jota voisi soveltaa arkielämässä (tai mistä minä tiedän, voi joku ehkä tehdäkin niin). Koen massiiviset alushameet hieman hankaliksi, vaikka toisaalta niitä rakastankin. Ne sopivat paremmin erityistilanteisiin, esimerkiksi juhliin ja coneihin. Tosin jälkimmäisissäkin huomaan usein kallistuvani  mukavuuden kannalle näyttävyyden sijaan. Vanhuus ei tule yksin.

Siitä huolimatta, ettei lolita tullut arkipukeutumiseeni, sen kautta löysin toisia tyylejä, joista olen innostunut enemmän. Jo pari vuotta olen ihastellut mori kei -nimistä tyyliä ja myös sen alatyylejä yama keitä ja hama keitä.

Japania osaamattomalle kyseiset sanat eivät varmastikaan avaudu, joten tässä lyhyt oppimäärä: 

kei - tyyli
mori - metsä
yama - vuori
hama - merenranta

Olenkin näihin tyyleihin liittyen keräillyt inspiraatiokuvia itselleni Pinterestiin, jota muuten käytän myös kirjoitusinspiraation apuna hyvin usein.



Mitä nämä tyylit ovat?


Mori kei


Alun perin tykästyin nimenomaan mori keihin, josta käytetään myös nimitystä mori girl. Mori kei on ollut olemassa jo useamman vuoden, mutta minä havahduin sen olemassa oloon vasta pari vuotta sitten. 

Mori keissä suositaan maanläheisiä värejä, kuoseja ja materiaaleja sekä kerroksellista pukeutumista. Erilaiset valkoiset ja kerman sävyt ovat kaiketi erityisesti alkuperäisen morin juttu, mutta itse pidän vähän värikkäämmästä morista enemmän. Ehkäpä sen takia, etteivät vaaleat sävyt vain toimi minulla kovin nätisti ainakaan suurina kokonaisuuksina.

Mori on kevyt ja ehkä hieman keijumainen tyyli, mutta kerrospukeutuminen toisaalta lämmittää. Kesällä ei välttämättä kannata laittaa viittä kerrosta hameita päälle, jos ei halua tukehtua. Syksyllä ja keväällä mori kei -vaatteet pääsevätkin ehkä parhaiten oikeuksiinsa, mutta tyyliä voi kyllä soveltaa kaikkiin vuodenaikoihin niin halutessaan.

Nimestään huolimatta mori kei ei ole paras vaihtoehto, jos haluaa oikeasti mennä metsään samoilemaan. Pitkät, A-linjaiset hameet tarttuvat oksiin ja keräävät kaiken irtonaisen helposti mukaansa, jos samoilua yrittää. Mori viittaakin enemmän metsänhenkeen kuin varsinaiseen käytännöllisyyteen.

Yama kei


Yama kei/girl -tyyli voidaan lukea mori kein alatyyliksi, mutta jotkut katsovat sen olevan myös oma tyylisuuntauksensa. Siitäkin on vähintään kaksi alalajia, joista toinen on modernimpi ja jossa suositaan mm. kirkkaita neonvärejä ja ulkoiluvarusteita. Toinen muistuttaa enemmän mori keitä värimaailmaltaan, materiaaleiltaan ja kerroksellisuudeltaan, mutta on reilun ripauksen käytännöllisempi.

Yama kei -tyyliset vaatteet ovatkin sellaisia, että niissä voisi lähteä vaeltamaan vuorille, tai vaikkapa sinne metsään, ilman, että paidan lieve on jatkuvasti jossain jumissa.

Hama kei


Hama kei/girl on uusin näistä kolmesta löydöstäni. Siinä värimaailma on myös luonnollinen, mutta painottuu merellisiin sävyihin ja tyylissä on viitteitä seilori-pukeutumiseen. Se on kuitenkin ilmava ja naisellinen tyyli.

En ole (vielä) kovinkaan hyvin perillä hama keistä, saati tyylin historiasta, mutta visuaalisesti se minua kuitenkin viehättää. Tarkoitus onkin ottaa siitä vielä paremmin selkoa.

Oma tyyli


Kaiketi näin kolmekymppisenä pitäisi "virallisen totuuden mukaan" olla jo oma ja vakiintunut pukeutumistyyli, mieluusti sellainen klassisen iätön ja aikuismainen toimistoarkeen sopiva. Tällaisia perusvaatteita minulta löytyy kyllä ja osaan tarvittaessa näyttää hyvinkin asialliselta aikuiselta, mutta jostain syystä en ole koskaan kokenut sitä luontevaksi. Hassua kyllä, sellaisesta pukeutumisesta voi minulle tulla jopa sellainen hitusen nolo fiilis.

Toisaalta minulta puuttuu hieman rohkeutta. En välttämättä uskalla hankkia sellaisia vaatteita, joista oikeasti tykkään. Tai sitten saan vaatteen hankittua, mutten rohkene käyttää sitä missään. On helppoa vetää jalkaan tavalliset farkut ja päälle peruspaita. Sitten kun katson itseäni peilistä, kuitenkin huokaisen enkä tunne olevani oma itseni.

Joskus luulin, että tällainen kriiseily loppuu teini-iän jälkeen, mutta ehkä olen sitten ikiteini tältä osin. Ei kai vaatteiden tyylillä pitäisi olla väliä, asian miettiminenhän on pinnallista! 

Näitä ajatuksia on tullut pyöriteltyä mielessä paljonkin. Sitten pysähdyin kysymään itseltäni, ketä varten minä pukeudun, kuka sen tyylin kanssa oikeasti joutuu elämään ja kannattaako tällaisen asian murehtimiseen tuhlata aikaa. Totta kai on tilanteita, jotka vaativat tietynlaista pukeutumista ja joita tulee kunnioittaa. Myös työ voi asettaa pukeutumiselle rajoitteita, kaikissa hommissa ei voi huidella missä tahansa kuteissa.

Pohdintani lopputulemana oli, että saan ja voin pukeutua omaan tyyliini. Räväkämpiä vaihtoehtoja ei kannata sinne töihin vetäistä päälleen, mutta monestakin tyylistä pystyy luomaan ns. kevennetyn version työpäiviä varten. 

Nyt minulla onkin  menossa vaatekaapin myllerrys. Haluan luoda itselleni tyylin, jossa mori, yama ja hama kei yhdistyvät ja limittyvät toisiinsa. Tavoitteena ei ole minkään tyylisuuntauksen täydellinen seuraaminen vaan oman yhdistäminen monesta. En kuitenkaan aikonut kipata kaikkea vanhaa saman tien pois. On hyvä säilyttää joitain perusvaatteita tilanteisiin, jotka niitä vaativat, sama tietysti juhlapuolella. Myös rennot ja lämpimät kotivaatteet säilytän ehdottomasti, mutta suurin osa farkuista saa esimerkiksi lähteä. En tarvitse seitsemiä sinisiä perusfarkkuja mihinkään, kun muutenkin viihdyn pääasiassa hameissa ja käytän housuja vain silloin tällöin.

Jostain syystä tämän postauksen kirjoittaminen jännitti minua todella paljon. Ehkä ajattelin sitä, ettei se osu blogin sisältöön täydellisesti, ehkä edelleen pelkään ihmisten tuomiota pukeutumisvalintojeni suhteen. Toisaalta kenties juuri siksi tästäkin aiheesta on hyvä kirjoittaa, jos ei muuten, niin vapauttaakseen itsensä turhista peloista.

PS. Liuta vanhoja vaatteitani on myynnissä edulliseen hintaan Blogikirppiksellä

2 kommenttia:

  1. Nyt sitten vaan laittamaan omaa asukuvaa StreetFashionFinlandin sivuille! ^-^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh joo, pitäisi melkein saada joku valokuvaamaan. :D Tuo meidän eteinen (= ainoa paikka, jossa on riittävän iso peili) on valot päälläkin niin pimeä, että kaikista kuvista tulee rakeisia tai muuten huonolaatuisia. :/

      Poista