25. huhtikuuta 2017

Lukupäiväkirja 10/2017: Wild Magic

Clearwater witches -sarjan lukeminen jatkuu. Koska kolme ensimmäistä kirjaa tulivat yhdessä digitaalisessa boksissa, päätin lukea ne putkeen. Kaksi seuraavaa osaa luen luultavasti joskus myöhemmin.


Madeline Freeman - Wild Magic (Clearwater witches #2)


Wild Magic jatkaa Krissan tarinaa täsmälleen siitä, mihin se edellisessä kirjassa jää. Ollaan siirrytty uudellen aikajanalle ja Krissan äiti onkin elossa, samoin hänen tätinsä, Jodi, voi hyvin. Sen sijaan hänen isänsä on edelleen teillä tietämättömillä.

Muitakin muutoksia on. Krissa ei tule toimeen alkuperäisen aikajanan parhaiden kavereidensa kanssa. Owen, hänen melkein poikaystävänsä, tuntuu vihaavan häntä, ja mikä pahinta, hän huomaa seurustelleensa monta vuotta ärsyttävän ja itsekkään Foxin kanssa. Kun Fox esiteltiin Crystal Magicissä, hänestä tuli todella tympeä vaikutelma enkä vain voinut sietää häntä, vaikka myöhemmin hänestä paljastui hyviäkin asioita.

Myös Krissa on varsin ristiriitaisissa fiiliksissä koko Owenista Foxiin -kuvion vuoksi ja tämä kolmiodraamasekoilu nouseekin yhdeksi kantavaksi teemaksi läpi kirjan. Ratkaisua siihen ei tosin vielä saada, mutta onko tuo ihmekään, kun kirjoja on vielä useampi jäljellä. Itse koin kuvion vähän rasittavaksi, kolmiodraamat vain yleensä herättävät minussa lähinnä negatiivisia tunteita. Kaipa tavoitteena on tarjota lukijalle vaihtoehtoja sen suhteen, kenestä pojasta nyt kukakin tykkää eniten. Itse ehkä kaipaisin mieluummin syvemmäksi kehittyvää rakkaussuhteen etenemistä kuin kahden vaihtoehdon välillä arpomista.

Toki tarinassa tapahtuu muutakin (onneksi). Juoni alkaa tihentyä, kun Clearwateriin muuttaa Seth White, joka väittää olevansa Krissan kaukainen sukulainen. Nämä kaksi ystävystyvätkin hiljalleen ja Seth lupaa auttaa Krissaa hänen tavoitteissaan. Valitettavasti kaikki ei ole sitä, miltä näyttää ja kirjan loppupuolella päästäänkin jo miltei eeppiseen hyvän ja pahan taisteluun, jonka ratkaisu jää sopivasti auki. Tarina siis jatkuu Circle Magicissa ja vielä parissa kirjassa sen jälkeenkin.

Toisaalta odotan mielenkiinnolla, mitä on tulossa. Toisaalta innostukseni on jo hieman laantunut. Koska olen jo kolmannen kirjan puolivälissä menossa, luen kyllä ne kaksi muutakin jossain vaiheessa. Taidan vain tarvita pienen tasoituksen ja muuta lukemista väliin voidakseni taas keskittyä tarinaan kunnolla.

24. huhtikuuta 2017

Inspiroivat pukeutumistyylit - mori, yama ja hama

Pukeutuminen voi olla joskus kolmekymppisellekin päänvaivaa tuottava juttu. En ole koskaan välittänyt ns. massamuodista, mutten toisaalta koe olevani kovin erilainen pukeutujakaan. Silti huomaan usein tykästyväni tyyleihin, joita ei ihan perusvaatekaupan tarjonnalla saa välttämättä toteutettua. Inspiraationi vedän usein Japanin suunnalta.



Suomessakin aika moni tietää nykyisin, millainen pukeutumistyyli on lolita. Se oli luultavasti ensimmäisiä Japanista rantautuneita pukeutumistyylejä, josta kiinnostuin. Nykyisin omistan pari lolita-hametta ja hääpukuni on lolitatyylinen (ja sitä hääpukua onkin sitten tullut käytettyä pari kertaa häiden jälkeenkin).

Lolita ei kuitenkaan ole lopulta tuntunut kovin omalta jutulta. Se ei ole tyyli, jota voisi soveltaa arkielämässä (tai mistä minä tiedän, voi joku ehkä tehdäkin niin). Koen massiiviset alushameet hieman hankaliksi, vaikka toisaalta niitä rakastankin. Ne sopivat paremmin erityistilanteisiin, esimerkiksi juhliin ja coneihin. Tosin jälkimmäisissäkin huomaan usein kallistuvani  mukavuuden kannalle näyttävyyden sijaan. Vanhuus ei tule yksin.

Siitä huolimatta, ettei lolita tullut arkipukeutumiseeni, sen kautta löysin toisia tyylejä, joista olen innostunut enemmän. Jo pari vuotta olen ihastellut mori kei -nimistä tyyliä ja myös sen alatyylejä yama keitä ja hama keitä.

Japania osaamattomalle kyseiset sanat eivät varmastikaan avaudu, joten tässä lyhyt oppimäärä: 

kei - tyyli
mori - metsä
yama - vuori
hama - merenranta

Olenkin näihin tyyleihin liittyen keräillyt inspiraatiokuvia itselleni Pinterestiin, jota muuten käytän myös kirjoitusinspiraation apuna hyvin usein.



Mitä nämä tyylit ovat?


Mori kei


Alun perin tykästyin nimenomaan mori keihin, josta käytetään myös nimitystä mori girl. Mori kei on ollut olemassa jo useamman vuoden, mutta minä havahduin sen olemassa oloon vasta pari vuotta sitten. 

Mori keissä suositaan maanläheisiä värejä, kuoseja ja materiaaleja sekä kerroksellista pukeutumista. Erilaiset valkoiset ja kerman sävyt ovat kaiketi erityisesti alkuperäisen morin juttu, mutta itse pidän vähän värikkäämmästä morista enemmän. Ehkäpä sen takia, etteivät vaaleat sävyt vain toimi minulla kovin nätisti ainakaan suurina kokonaisuuksina.

Mori on kevyt ja ehkä hieman keijumainen tyyli, mutta kerrospukeutuminen toisaalta lämmittää. Kesällä ei välttämättä kannata laittaa viittä kerrosta hameita päälle, jos ei halua tukehtua. Syksyllä ja keväällä mori kei -vaatteet pääsevätkin ehkä parhaiten oikeuksiinsa, mutta tyyliä voi kyllä soveltaa kaikkiin vuodenaikoihin niin halutessaan.

Nimestään huolimatta mori kei ei ole paras vaihtoehto, jos haluaa oikeasti mennä metsään samoilemaan. Pitkät, A-linjaiset hameet tarttuvat oksiin ja keräävät kaiken irtonaisen helposti mukaansa, jos samoilua yrittää. Mori viittaakin enemmän metsänhenkeen kuin varsinaiseen käytännöllisyyteen.

Yama kei


Yama kei/girl -tyyli voidaan lukea mori kein alatyyliksi, mutta jotkut katsovat sen olevan myös oma tyylisuuntauksensa. Siitäkin on vähintään kaksi alalajia, joista toinen on modernimpi ja jossa suositaan mm. kirkkaita neonvärejä ja ulkoiluvarusteita. Toinen muistuttaa enemmän mori keitä värimaailmaltaan, materiaaleiltaan ja kerroksellisuudeltaan, mutta on reilun ripauksen käytännöllisempi.

Yama kei -tyyliset vaatteet ovatkin sellaisia, että niissä voisi lähteä vaeltamaan vuorille, tai vaikkapa sinne metsään, ilman, että paidan lieve on jatkuvasti jossain jumissa.

Hama kei


Hama kei/girl on uusin näistä kolmesta löydöstäni. Siinä värimaailma on myös luonnollinen, mutta painottuu merellisiin sävyihin ja tyylissä on viitteitä seilori-pukeutumiseen. Se on kuitenkin ilmava ja naisellinen tyyli.

En ole (vielä) kovinkaan hyvin perillä hama keistä, saati tyylin historiasta, mutta visuaalisesti se minua kuitenkin viehättää. Tarkoitus onkin ottaa siitä vielä paremmin selkoa.

Oma tyyli


Kaiketi näin kolmekymppisenä pitäisi "virallisen totuuden mukaan" olla jo oma ja vakiintunut pukeutumistyyli, mieluusti sellainen klassisen iätön ja aikuismainen toimistoarkeen sopiva. Tällaisia perusvaatteita minulta löytyy kyllä ja osaan tarvittaessa näyttää hyvinkin asialliselta aikuiselta, mutta jostain syystä en ole koskaan kokenut sitä luontevaksi. Hassua kyllä, sellaisesta pukeutumisesta voi minulle tulla jopa sellainen hitusen nolo fiilis.

Toisaalta minulta puuttuu hieman rohkeutta. En välttämättä uskalla hankkia sellaisia vaatteita, joista oikeasti tykkään. Tai sitten saan vaatteen hankittua, mutten rohkene käyttää sitä missään. On helppoa vetää jalkaan tavalliset farkut ja päälle peruspaita. Sitten kun katson itseäni peilistä, kuitenkin huokaisen enkä tunne olevani oma itseni.

Joskus luulin, että tällainen kriiseily loppuu teini-iän jälkeen, mutta ehkä olen sitten ikiteini tältä osin. Ei kai vaatteiden tyylillä pitäisi olla väliä, asian miettiminenhän on pinnallista! 

Näitä ajatuksia on tullut pyöriteltyä mielessä paljonkin. Sitten pysähdyin kysymään itseltäni, ketä varten minä pukeudun, kuka sen tyylin kanssa oikeasti joutuu elämään ja kannattaako tällaisen asian murehtimiseen tuhlata aikaa. Totta kai on tilanteita, jotka vaativat tietynlaista pukeutumista ja joita tulee kunnioittaa. Myös työ voi asettaa pukeutumiselle rajoitteita, kaikissa hommissa ei voi huidella missä tahansa kuteissa.

Pohdintani lopputulemana oli, että saan ja voin pukeutua omaan tyyliini. Räväkämpiä vaihtoehtoja ei kannata sinne töihin vetäistä päälleen, mutta monestakin tyylistä pystyy luomaan ns. kevennetyn version työpäiviä varten. 

Nyt minulla onkin  menossa vaatekaapin myllerrys. Haluan luoda itselleni tyylin, jossa mori, yama ja hama kei yhdistyvät ja limittyvät toisiinsa. Tavoitteena ei ole minkään tyylisuuntauksen täydellinen seuraaminen vaan oman yhdistäminen monesta. En kuitenkaan aikonut kipata kaikkea vanhaa saman tien pois. On hyvä säilyttää joitain perusvaatteita tilanteisiin, jotka niitä vaativat, sama tietysti juhlapuolella. Myös rennot ja lämpimät kotivaatteet säilytän ehdottomasti, mutta suurin osa farkuista saa esimerkiksi lähteä. En tarvitse seitsemiä sinisiä perusfarkkuja mihinkään, kun muutenkin viihdyn pääasiassa hameissa ja käytän housuja vain silloin tällöin.

Jostain syystä tämän postauksen kirjoittaminen jännitti minua todella paljon. Ehkä ajattelin sitä, ettei se osu blogin sisältöön täydellisesti, ehkä edelleen pelkään ihmisten tuomiota pukeutumisvalintojeni suhteen. Toisaalta kenties juuri siksi tästäkin aiheesta on hyvä kirjoittaa, jos ei muuten, niin vapauttaakseen itsensä turhista peloista.

PS. Liuta vanhoja vaatteitani on myynnissä edulliseen hintaan Blogikirppiksellä

18. huhtikuuta 2017

Lukupäiväkirja 9/2017: Crystal Magic

Kerrankos sitä käy niin, että saa kirjakaupalta sähköpostia, jossa suositellaan kirjoja. Näitä ropisee maililaatikkooni ehkä vähän turhankin usein, mutta harvemmin niitä edes luen kunnolla. Nyt viesti sattui sisältämään alennuskoodin ja bongasin kirja(sarja)n, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Kun kolme ensimmäistä osaa irtosi noin seitsemään euroon, päätin tehdä riskisijoituksen.


Madeline Freeman - Crystal Magic (Clearwater Witches 1)


Kristyl Barnette eli Krissa on 16-vuotias nuori nainen, jonka ympärillä sattuu ja tapahtuu usein ikäviä asioita, esim. ikkunat menevät rikki ilman, että hän varsinaisesti tekee mitään. Hän on kuitenkin usein puhuttelussa näiden onnettomuuksien vuoksi. Kun Krissan äiti kuolee onnettomuudessa, hän päätyy asumaan isänsä siskon Jodin kanssa, koska ei ole nähnyt isäänsä vuosiin. Tie kulkee Clearwaterin pikkukaupunkiin, jossa Krissa pääsee aloittamaan uuden elämän ilman edellisessä paikassa muodostunutta leimaa.

Uusi alku tuo mukanaan uusia ystäviä, mutta myös potenttiaalisia vihollisia. Krissa alkaa myös pohtia, miksi hänen ympärillään tapahtuu niin kummallisia asioita ja päätyykin lopulta ottamaan asiasta kunnolla selvää. Samaan aikaan kaupungissa on tekeillä jotain vaarallista, jotain, jonka tulilinjalle Jodikin joutuu. Krissalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa itsestään tarkemmin selvää ja yrittää pelastaa läheisensä.

Kirja osoittautui yllättävän koukuttavaksi. Yleensä luen vain iltaisin sängyssä hetken ajan (koska päivisin on mukamas niin paljon kaikkea tekemistä), mutta nyt aikaa tuli varastettua muilta puuhilta ja lukulaite kulki mukanani, minne ikinä meninkään.

Crystal Magic on rehtiä, paranormaalia YA-kirjallisuutta ja toistaa genren kliseitäkin paikka paikoin. Tällä kertaa en kuitenkaan missään vaiheessa alkanut toivoa, että olisivat hahmot vanhempia, kirjoitettaisipa samankaltainen tarina aikuisista (ei sillä, se olisi kiinnostavaa, otan suosituksia vastaan). Nyt oli ihan jees hypätä mukaan teini-ikäisten noitien maailmaan ja tarkastella elämänmenoa pitkästä aikaa lukiolaisen silmin.

Yleensä pyrin pitämään taukoa kirjasarjojen eri osien välissä, etten ahmaisisi niitä liian nopeasti. Nyt kuitenkin Wild Magic lähti lukuun heti Crystal Magicin perään.

16. huhtikuuta 2017

Kirjallisia kevään merkkejä

Kevät on uusien alkujen aikaa. Luonto heräilee pikku hiljaa, maa ja puut alkavat vihertää, ensimmäiset kukat pilkistävät korsien joukosta ja linnut palaavat etelästä. Valon lisääntyessä koko maailma tuntuu heräävän horroksestaan.


Minulla on nyt kevät enkä puhu vuodenajasta. Minusta tuntuu kuin olisin vaeltanut pitkän ja pimeän talven keskellä, maailma on ollut melko yksivärinen ja väsymys hiiviskellyt nurkissa. Olen lähinnä halunnut käpertyä nukkumaan ja pysytellä omassa kotikolossani.

No, kotona viihdyn edelleen. Se tuskin tulee koskaan muuttumaan. Huomaan kuitenkin muuttuneeni iloisemmaksi ja virkeämmäksi. Maailmassa on sittenkin värejä ja valoa, vaikka joskus taivaalla synkkiä pilviä purjehtiikin. Välillä kyllä pelottaa, milloin myrsky iskee ja romuttaa kaiken, mutta suurimman osan aikaa katselen horisonttiin innokkaan odottavana. Siellä on jotain mielenkiintoista, jota kohti matkustaa.

Pääni tuntuu vilisevän ajatuksia. Tulen tahto pääsi vihdoin maailmalle, mikä on helpotus. Sen työstäminen oli paljon väsyttävämpi projekti kuin osasin odottaa. Ehkä ajankohta ei ollut itselleni hyvä, ehkä myös panostin siihen enemmän kuin Maan mahtiin. Joka tapauksessa se on nyt lentänyt pesästään ja saa pärjätä omilla siivillään. Minun on aika suunnata katseeni toisiin projekteihin.

Tänä vuonna on jo ehtinyt tapahtua paljon. Type & Tellin novellikisan tulokset saapuivat ja antologian julkaisuun on enää kolmisen viikkoa. Vähän aikaa sitten sain lueskella oikovedosta. Kirja näyttää hyvältä ja odotankin innolla, että markkinointi käynnistyy.

Ajatukseni ovat kuitenkin olleet enemmänkin muissa jutuissa. Kaverini S. A. Keränen julkaisi oman kirjansa vain hieman ennen kuin itse ehdin julkaista Tulen tahdon. Symbioosia saa samoista kaupoista kuin minun kirjaani. Perustimme myös yhteisen Facebook-sivun kirjamarkkinointia varten. Sateenkaarifantasiaa-sivusta saa käydä tykkäämässä. Tykkäämällä ei sitoudu ostamaan yhtään mitään, mutta tietenkään emme pahastu, jos haluat kirjojamme hankkia itsellesi.

Yhteisen projektin myötä lähti kehittymään myös lyhytromaanimittainen maagista realismia ja romanssia sisältävä tarina, jonka päästin muutama viikko sitten esilukijoiden käsiin. Ensimmäiset palautteet ovat jo tulleet, loppuja vielä odottelen. Tarina kaipaa vielä hiomista, mutta tavoitteena olisi saada se kasaan tämän vuoden aikana.

Innostukseni ei pääty tähän! Olen suunnitellut kahta hyvin erilaista käsikirjoitusta, joista kumpaakin olen myös vähän aloitellut. Toinen on YA-kirjallisuutta ja maagista realismia, joka sijoittuu tämän päivän Suomeen. Toinen taas on Kristallin lapsien tapaan perinteisempää fantasiaa, jonka inspiraatio kumpuaa japanilaisista roolipeleistä. Sitä voisi ehkä sanoa henkiseksi jatkoksi Kristallin lapsille, mutta samaa sarjaa se ei kuitenkaan ole vaan sijoittuu uuteen maailmaan.

Olen todella innoissani kummastakin projektista. Ne ovat uusia ja suhde niihin on vasta muodostumassa, mutta kumpaakin kohtaan olen jo alkanut tuntea rakkautta.

Kristallin lapsia en luonnollisesti ole unohtanut. Sarjaan on tulossa vielä kaksi osaa: VV ja TT, joista on rakenneluonnokset ja juonisuunnitelmat olemassa. Varsinaista kirjoitustyötä en ole vielä aloittanut, koska nämä muut isot jutut ovat vieneet aikaani. Aloitan kuitenkin VV:n raakaversion kirjoittamisen tänä vuonna.

Näiden tarinoiden lisäksi fan fiction on taas kutkutellut hermoja. Tänä viikonloppuna oli pakko vihdoin avata kokonaan uusi tiedosto ja aloittaa lyhyen Final Fantasy XII -oneshotin kirjoittaminen. Englanniksi. En tiedä itsekään, miksi haluan kirjoittaa juuri sillä kielellä. Nyt se vain tuntui oikealta valinnalta. Olen edelleen epävarma kielitaidostani, mutta ainakin tulee nyt sitten harjoiteltua. KupoCon-ficistä Vaarnalta saamani palautteen ansiosta osaan nyt ehkä paremmin kiinnittää huomiota heikkouksiini englanniksi kirjoittaessa. 

Kuten sanoin, elän kevättä. Uusia alkuja tuntuu olevan joka puolella ja oloni on energisen innostunut. En osaa vielä sanoa, mitkä projektini kasvattavat siivet ja mitkä jäävät kotipesään piileskelemään. Juuri nyt sillä ei ole väliä. Tärkeintä on innostus ja hyvä, inspiroitunut olotila. Sen tavoittaminen oli pitkään vaikeaa, mutta nyt tunnen heränneeni.

12. huhtikuuta 2017

Tulen tahto saatavilla nyt!

Huhtikuun odotettu päivä koitti ja Tulen tahto on nyt saatavilla. Alla listattuna sekä verkkokaupat, joista sitä saa painettuna, että e-kirjakaupat, joiden valikoimista ainakin löytyy.

Kannen kuva: Eveliina Kronqvist

Tällä hetkellä kirjaa näyttäisi löytyvän ainakin seuraavista kaupoista:

Adlibris
CDon.fi
Suomalainen kirjakauppa
Booky
Prisman verkkokauppa

Hinta ja postikulut näyttävät hieman vaihtelevan kaupan mukaan. Samoista kaupoista voi mukaan napata myös Maan mahdin, jos se vielä hyllystä puuttuu.

E-kirjaa tarjoavat ainakin seuraavat kaupat:

Kobo Books
Google Play
Amazon
Elisa Kirja

//15.4.2017 Blogipostaukseen päivitetty myös e-kirjoja myyvät kaupat ja muokattu otsikkoa.
//18.4.2017 Lisätty Elisa Kirja listaan.

10. huhtikuuta 2017

Lukupäiväkirja 8/2018: Itämeren Auri

Itämeren Auri oli pitkään hankintalistalle, kunnes sen nappasin e-kirjana matkaan. Sen jälkeen se ehti vielä tovin hautua lukulaitteen syövereissä, mutta vihdoin maaliskuun puolessa välissä sain aikaan tarttua siihen. Lukuelämys jätti hyvän jälkimaun.



Johanna Valkama - Itämeren Auri


Kiinnostuin Itämeren Aurista jo heti, kun kuulin kirjan nimen. Jostain syystä suomalaiseen ja skandinaviseen historiaan liittyvät jutut vain vetävät puoleensa.

Kirja ei tuottanut pettymystä. Se oli yhdistälmä seikkailua ja romanssia, mikä on minusta aina kovin miellyttävä kombo. Auri on nuori parantaja Hämeestä, kun hän kohtaa viikinki Haakonin. Tuolloin hän ei tosin tiedä miehen taustoja vaan luulee tätä kauppiaaksi eikä Haakon vaivaudu korjaamaan asiaa (mitä sitä nyt suotta), joten tästä saadaan mehevää draamaa sitten myöhemmin. Hämäläiset eivät juuri rantoja ryöstelevistä viikingeistä nimittäin välitä.

Henkilöhahmot olivat uskottavia, joskin Auri välillä hieman rasittava ennakkoluuloisen asenteensa kanssa. Se ei kuitenkaan ole huono asia vaan tuntui varsin realistiselta. Haakon puolestaan taistelee stereotypioita vastaan, vaikka toisaalta myös toteuttaa oikeaksi näkemiään tapoja, jotka eivät aivan kaikkien oikeustajuun istu.

Myös tarina oli maistuva, vaikkei tuonutkaan isoja yllätyksiä. En nyt suoranaisesti arvannut, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta mikään ei vetänyt mattoa jalkojen alta vaan tuntui turvallisen tutulta. Joka tapauksessa pidin mm. Aurin itsenäisyydestä ja rohkeudesta tehdä omia päätöksiä. Alkuun hän näytti alistuvan miesten tahtoon, mikä toki sopii ajankuvaan, mutta tarinan edetessä hän löysi omat näkemyksensä ja alkoi hiljalleen toimia niiden mukaan.

Oli oikein miellyttävää sukeltaa taas kerran muinaiseen Suomeen historiallisen, romanttisen tarinan kautta. Täytynee jossain vaiheessa siis stekata, onko Valkama kirjoittanut muutakin.

5. huhtikuuta 2017

Päivitetty Books on Demand -kokemus ja pieni kirjamainos

Kun julkaisin Maan mahdin, kirjoittelin myös kokemuksestani Books on Demandin käytössä. Nyt Maan mahti on julkaistu painettuna ja Tulen tahto ilmestyy tässä kuussa, joten voisi olla aika hieman päivittää kokemusta.

Anna Kaija Anna Kaija

Kuvat: Eveliina Kronqvist

Edellinen postaus on tosiaan vuodelta 2015: Books on Demand -kokemus.
Käy lukemassa, mikäli kiinnostaa. Kyseinen postaus käsittelee pelkän e-kirjan julkaisua BoD:n kautta.

Kun pelkkä kansikuva ei riitä


Aloitin Maan mahdin työstämisen painettuun versioon kesällä 2016, sain kirjan ulos tammikuussa 2017, joten ihan äkkiä  homma ei sujunut. Tosin tähän ei ole syypäänä BoD vaan omat kiireeni ja hyvin väsyttävä syksy. En siis ajoittain jaksanut edistää asiaa lainkaan vaan lahnasin sohvalla kaiken vapaa-ajan. Ei ihmekään, jos mikään ei edistynyt!

Vasta loppuvuodesta, kun henkilökohtainen tilanne oli kääntynyt positiivisempaan suuntaan, sain ammennettua energiaa projektin viemiseksi loppuun.

E-kirjan luomisessa oli se kiva puoli, ettei minun tarvinnut miettiä kuvankäsittelyä. Eveliina kuvasti minulle kannen ja lisäsi siihen tarvittavat tekstit. Olen tästä hyvin kiitollinen.

Maan mahti


Painetussa kirjassa kansi muodostaa kuitenkin isomman kokonaisuuden, mikä oli omiaan aiheuttamaan minulle stressiä. En ole haka kuvankäsittelyssä, vaikka jotain pieniä juttuja osaankin tehdä. Se ei myöskään ole minulle mitenkään erityisen mielenkiintoinen aihepiiri, en vain jaksa innostua siitä, joten opettelukin on jäänyt lapsenkenkiin. Hiuksia tuli siis revittyä reilusti, kun yritin saada kantta tehtyä, siinä ei nimittäin parane mennä vikaan.

Käytin apuna Books on Demandin kansilaskuria, joka antoi kaivatut mitat. Ongelma vain oli saada kansi toteutettuna niiden puitteissa ja eihän se minulta lopulta onnistunutkaan.

Onneksi kotoa löytyy IT-alan insinööri, joka oli valmis heittäytymään kotigraafikoksi. Harjoittelua se häneltäkin vaati, mutta lopulta kansi kuitenkin saatiin tehtyä. Koska Photoshop on kallis, tyydyimme käyttämään Gimpiä.


Kannesta tuli yksinkertainen, mutta omasta mielestäni se on kaunis. Vihreä väri miellyttää silmääni ja sopii kannen kuvaan.

Kuva pitää upata BoD:iin pdf-tiedostona, joten muutimme sen vielä sellaiseksi doPDF-ohjelmaa käyttäen. Ilmeisesti Adoben maksulliset ohjelmat sopivat tähän tarkoitukseen vielä paremmin, mutta erinäisistä syistä joudun turvautumaan budjettiratkaisuihin.

Tärkeäksi seikaksi huomasin, että kannen mitat tulee pdf:ksi muuttaessa määrittää uudelleen ennen tulostusta, muussa tapauksessa ohjelma tekee siitä A4-kokoisen, mikä ei tässä tapauksessa ollut hyvä juttu.

Itse kannen uppaaminen BoD:iin sujui ongelmitta.

Tulen tahto


Jälleen kerran Eveliina kuvasi minulle hienon kansikuvan, mutta tällä kertaa halusin lähteä tekemään suoraan painettua kirjaa (myös e-kirja tulee saataville, mutta pienellä viiveellä). Niinpä kansi oli jälleen tehtävä kokonaan.

Tällä kertaa käännyin suosiolla kotigraafikkoni puoleen ja hän onneksi oli suostuvainen operaatioon. Tein hänelle kaikki materiaalit valmiiksi, hän kokosi niistä kannen. Tällä kertaa opetteluun ei mennyt aikaa, joten kansi valmistuikin noin tunnissa.


Jatkoimme samalla yksinkertaisella linjalla, jotta sarjan eri osien ilme on yhtenäinen, vaikka kannen väri vaihteleekin. Pdf:n teko onnistui tällä kertaa mutkattomasti ja sen uppaaminen meni yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Taiton opettelua


Harjoittelin taittoa jo e-kirjaa tehdessä, koska BoD:n editori osoittautui turhan takkuisaksi minulle (en tiedä, oliko vika osaamisessani vai itse editorissa). En osannut tuolloin kuitenkaan ajatella, miten e-kirjan ja painetun teoksen taittaminen eroaa toisistaan vai eroaako mitenkään. Olin myös ehkä hieman haparoiva tekemisessäni, kuten nyt ensimmäisellä kerralla yleensä muutenkin.

Maan mahti


Maan mahdin taitto olikin jälleen rasittava kokemus. Käytin MS Wordia, koska en omista mitään varsinaista taitto-ohjelmaa, saati osaa käyttää sellaista. Word sen sijaan on tuttu.

BoD:lta löytyy taitto-ohje, jota yritin parhaan kykyni mukaan soveltaa. Apua sain myös kirjailija Taru Väyrysen blogista seuraavasta postauksesta:


Ohjeista huolimatta homma ei käynyt ihan ongelmitta ja Word tuntui aina välillä haluavan heittää kapuloita rattaisiin. Kirjoittaessa ei joudu miettimään asetuksia ollenkaan niin tarkkaan kuin taittaessa, joten hommaa riitti.

Täydellinen Maan mahdin taitosta ei todennäköisesti tullut. Olin uuden äärellä ja jouduin lopulta opettelemaan paljon enemmän asioita kuin olin olettanut.

Tiedosto piti jälleen muuttaa pdf:ksi. Oletin, että riittäisi, että sen vain tallentaa Wordissa siihen muotoon ja näin tein. BoD kuitenkin valitti minulle vääränkokoisesta tiedostosta, jolloin jouduin tutkimaan asiaa. Ei se ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin.

Lopulta sain tiedoston muutettua doPDF:llä. Myös sisuksen osalta täytyi muistaa tarkkojen mittojen syöttäminen ennen tulostusta.

Tulen tahto


Uuden kirjan kohdalla olin kaukaa viisas. Tein Maan mahdin tiedostosta itselleni taittopohjan, johon kopioin tekstin Tulen tahdosta. Tällä tavoin sain osan asetuksista kohdalleen välittömästi, mikä helpotti urakkaa.

Pientä viilausta kuitenkin jouduin tekemään. Maan mahdissa prologin jälkeinen otsikko oli epähuomiossa jäänyt vasemmanpuoleiselle sivulle, mikä harmitti minua jälkikäteen (BoD ei valitettavasti tarjoa halvemmissa paketeissaan tarkistusversiota kirjasta ennen kuin se lähtee painoon, joten pdf:n varassa mennään enkä osannut katsoa siitä kaikkea oleellista). Tällä kertaa tiesin laittaa osien otsikot oikeanpuoleiselle (eli parittomalle) sivulle. Jee, hyvä minä!

Sanoisinkin, että kokonaisuudessaan Tulen tahdon taitto aiheutti vähemmän kiukkukohtauksia ja onnistui pienemmällä stressillä. Voi olla, että tein taas mokia, joita en vain ole osannut ottaa huomioon, mutta niistä sitten otetaan opiksi, kun VV:n taitto on ajankohtaista.

Päivitetyt fiilikset Books on Demandin käytöstä


Kuten aiemmasta postauksesta käy ilmi, olin e-kirjan tekemisen jälkeen varsin turhautunut BoD:iin. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, etten käyttäisi heidän editoria mieluusti jatkossakaan. Vaikka taitoin tekstin Wordissa ja muunsin sen itse epubiksi, oli e-kirjan tekemisessä kaikenlaisia ongelmia.

Kun BoD:n kautta julkaisee painetun kirjan, saa e-kirjan ilmaiseksi siinä sivussa ilman, että tarvitsee itse muokata tiedostoa oikeanlaiseksi. Tässä säästinkin nyt aika paljon hermoja Tulen tahdon kohdalla, kun minun osuuteni oli laittaa raksi ruutuun. Toivon mukaan saavat tehtyä e-kirjan hyvin painetun version pohjalta.

Kirjan taittaminen itse Wordissa oli kaikista haasteista huolimatta miellyttävämpi kokemus kuin BoD:n editorin käyttäminen. Suosittelenkin siis opettelemaan sen homman, jos haluat joskus itsekin sitä kautta kirjoja julkaista.

Toki myös varsinaisten taitto-ohjelmien (esim. InDesign ja Scribus) käyttäminen on mahdollista, mutta minä en osaa niiden soveltuvuudesta hommaan sanoa juuta tai jaata. Scribusta olen kokeillut, mutta koin sen hankalaksi enkä jaksanut alkua pidemmälle.

Ja loppuun pieni mainostus




Maan mahdin pystyy muuten tilaamaan edulliseen hintaan esim. Adlibriksestä. Jos taas olet kirjabloggaaja, voit tilata itsellesi arvostelukappaleen suoraan Books on Demandilta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen: lehdisto@bod.fi. Sinne siis viestiä menemään, mikäli haluat kirjan arvioida blogissasi.

Lue prologi ilmaiseksi.


Tulen tahto ilmestyy tämän huhtikuun aikana kirjakauppoihin, joten kannattaa pysyä kuulolla sen suhteen. Ilmoittan kyllä blogissa ja somessa, kun se on saatavilla.

Myös Tulen tahdosta voi tilata arvostelukappaleen samasta sähköpostista kuin Maan mahdistakin.

Lue 1. luku ilmaiseksi.