24. maaliskuuta 2017

Lukupäiväkirja 7/2017: Punainen kuin veri

Salla Simukan Lumikki-trilogia on odottanut jo pitkään lukemista. Nyt vihdoin päätin korjata aukon sivistyksessä ja tarttua ensimmäiseen osaan, Punainen kuin veri.


Salla Simukka - Punainen kuin veri


Minulle oli syntynyt Lumikki-trilogiasta kuva, että kyseessä on nuorille suunnattu kirjasarja. Jostain olin mielessäni yhdistellyt siihen fantasiaelementtejä, mutta siitähän tarinassa ei ole kyse. Luultavasti olin vain kehitellyt vision omassa päässäni päähahmon nimen takia. Kyseessä on siis jännäri, jossa 17-vuotias Lumikki Andersson päätyy keskelle rikosdraamaa.

Vaikka kyseessä on nuorten kirja, se ei ole välttämättä mikään kevyt välipala. Tarina sisältää synkkiä elementtejä, kuten väkivaltaa, perhesalaisuuksia ja koulukiusaamista. Kaikki nämä kietoutuvat osaksi Lumikin tarinaa niin taidokkaasti, ettei lukija halua päästää kirjasta irti ollenkaan. Minäkin ahmin tämän muutamassa illassa, käytännössä luin kirjan loppupuoliskon yhden unettoman yön aikana.

Pidin erityisesti Lumikista, mutta myös muut hahmot olivat toimivia ja liikkuivat hyvin harmaan eri sävyjen asteikolla eivätkä siis sortuneet musta-valkoisuuteen. Lumikista viehätyin, koska hän ei ole mikään perinteinen tyttö, vaikka hänessä hiljainen ja rauhallinen puoli löytyykin. Hänellä on taitoja ja vahvuuksia, joita ei monella ole, vaikkakin osa niistä on kehittynyt valitettavien tapahtumien seurauksena. Kirja kuvastikin hyvin sitä, miten erinäiset tapahtumat muokkaavat meitä. Emme ole tänään samoja kuin eilen emmekä huomenna  samoja kuin tänään, jokainen pieni hetki jättää jälkensä ja opettaa jotain, muuttaa meitä.

Minulla ei ole aavistustakaan, mihin suuntaan tarina lähtee kahdessa seuraavassa kirjassa. Odotukset ovat kuitenkin nyt korkealla. Täytyy vain pitää jonkinlainen tauko, ennen kuin tartun niihin. Yökukkumiset eivät ole enää kovin terveellinen harrastus.


18. maaliskuuta 2017

Muistoja maailmalta

En ole matkustanut mitenkään erityisen paljon, mutta jokainen matka on kuitenkin ollut oma mahtava kokemuksensa. Kokosin nyt yhteen postaukseen erityisen hyvin mieleen jääneitä  muistoja lähivuosien reissuilta.

Amsterdam, Hollanti


Tästä reissusta alkaa olla jo sen verran paljon aikaa, että yksityiskohdat ovat hämärtyneet. Pitäisi selkeästi kaivella matkapäiväkirja esiin ja palata seikkailuun.

Amsterdam oli kuitenkin ihana. Olimme reissussa juhannuksena ja sain Suomesta tekstareita, että lunta puskee taivaalta. Me nautiskelimme tuolloin reilun 20 asteen lämpötilasta ja ihanista jokimaisemista. Ei harmittanut yhtään, että mökkeily jäi sillä kertaa välistä!

Tykkäsin tosi paljon juuri noista jokimaisemista, niin vehreää ja niin sieviä taloja joen varressa. Jokiristeilyllä oli herkkua käydä, mutta ihan vain kävelemälläkin näki paljon kaikkea ihanaa. Sekin oli hyvä puoli Amstredamissa: kaupunki on niin tiivis, että melkein joka paikkaan pystyi siirtymään kävellen.

Lue lisää Amsterdamin reissusta

Malta


Maltalta jäi mieleen hotellihuoneistomme, joka oli paitsi törkeän iso kahdelle, myös todella edullinen. Siellä totisesti mahtui oleskelemaan, vaikka kumpikaan meistä ei ole mikään hotellimöllöttäjä.

Kaiken kaikkiaan saari oli ihana elämys, vaikka pari kylmempääkin päivää reissulle sattui. Toisin kuin Amsterdamissa, Maltalla kuljimme jatkuvasti bussilla paikasta toiseen. Saari on pieni, mutta siitä saa parhaiten irti, kun kiertelee useassa kaupungissa eikä jää vain hotellin lähistölle pyörimään.

Kiersimme kaikki isommat kaupungit ja kävimme myös Gozolla. Viikon reissu oli loistava!

Lue lisää Maltan reissusta

Japani, reissu 1


Voi, kiersimme niin monessa paikassa, että muistoja kertyi älytön määrä!

Yksi tärkeä mieleen jäänyt asia olivat kuitenkin ihmiset. Satuimme Japaniin luokkaretkiaikaan, jolloin koululaisia kärrätään Japanin historiallisia kohteita kiertelemään eli samoja, joihin mekin perehdyimme. Myös hotellimme oli täynnä koululaisia. Sekä minun että MaryJanen hiukset saivatkin paljon ihastuneita huomautuksia... joita tosin ei tainnut olla tarkoitettu meidän ymmärrettäviksi.

Päädyimme myös ryhmäkuvaa japanilaisten koulutyttöjen kanssa, kun olimme Narassa käymässä. Yhteiskuvien lisäksi monet koululaiset tulivat kyselemään meiltä englanninkielisiä kysymyksiä, mitkä ilmeisesti liittyivät heidän koulutehtäviinsä. Oli yllättävää ja kivaa päästä kosketuksiin paikallisten kanssa.

Lue lisää Japanista reissaamisesta

Pariisi, Ranska


Olen reissanut omien vanhempieni kanssa todella vähän, viimeksi luultavasti yläasteikäisenä Ruotsin risteilyllä, kunnes sitten lähdimme porukalla (minä, M, minun vanhemmat ja M:n vanhemmat) Pariisiin. Jostain syystä mieleeni ovat jääneet ulkopuolisten kauhistelut matkaseurueestamme, tuhoon tuomittua kuulemma lähteä vanhempien, saati sitten appivanhempien kanssa. Herää kyllä kysymys, onko puhujilla jonkinlaisia haasteita omissa sukulaissuhteissaan.

Pariisissa oli tuolloin todella kylmä! Olin varautunut Euroopan hellään kevääseen, sain tuulta ja hyvä, ettei tuiskuakin, piti ostaa lisää lämmintä vaatetta päälle.

Euroopan romanttisimmaksi sanotussa kaupungissa on yhtä ja toistakin nähtävää, mutta minusta parasta olivat hyvinkin epäromanttiset katakombit. Tai kai niissä jotain gootahtavaa romantiikkaa voi nähdä. Ne tuntuivat jännittäviltä ja inspiroivilta, olisin mieluusti tutkinut niitä pitkään ja hartaasti. Reitti oli kuitenkin tiukasti määrätty eikä jatkuvan ihmisvirran vuoksi yhteen kohtaan voinut pysähtyä pitkäksi aikaa.

Lue lisää Pariisin reissusta

Tanska


Toinen hyytävän kylmä reissu, satuimme Tanskaan, kun sinne iski sen vuoden pahin myräkkä. Hampaat pääsivät ajoittain kalisemaan siis urakalla, vaikka vuodenajan vuoksi oli lämmintä tullut varattua päälle.

Minulle erityisenä muistona jäi Köpenhaminassa sijaitseva puisto, jonka nimen olen valitettavasti unohtanut. Se oli kuitenkin koristeltu upeilla valoilla, joten illalla näkymä oli suorastaan huikaiseva. Muistaakseni siellä oli joitain huvipuistolaitteitakin, mutta emme käyneet niissä ajelemassa vaan kuljeskelimme puiston läpi kaikessa rauhassa. Aina silloin tällöin hyytävän kylmä tuuli sai kaiken ympärillä heilumaan, mutta siitä huolimatta puistoreissu oli kokemisen arvoinen.

Lue lisää Tanskan reissusta

Japani, reissu 2


Suuntasimme häämatkalle Tokioon ja sen lähiympäristöön. Olin reissusta innoissani, mutta myös jännittynyt. Edellisellä kerralla olimme Japanissa isommalla porukalla, tällä kertaa ihan kaksin. Pärjättävä olisi siis vain kaksien aivojen voimalla.

Ensimmäiseksi iltapäiväksi olin suunnitellut meille kävelykierroksen, jonka olin merkinnyt valmiiksi karttaan. Onnistuttiin siitä huolimatta harhautumaan reitiltä, mutta nähtiin kaikkea mielenkiintoista. Erityisesti ihastuin pieneen ja vehreään shinto-pyhättöön, jonka puiden välistäp pääsi kurkistelemaan suurkaupunkinäkymiä, se kontrasti!

Kävelyretki venyi pitkäksi, olimme takaisin hotellilla vasta myöhään illalla ja jalkojakin särki huomattavasti. Oli silti mahtava fiilis olla taas Japanissa, ei voi mitään, kyseisellä maalla on erityinen paikka sydämessäni.

Lue lisää Japanissa reissaamisesta

Tukholma, Ruotsi


Ruotsi on niitä maita, joissa on tullut käytyä useamman kerran, mikä lienee yleistä monen muunkin suomalaisen kohdalla. Puhun nyt kuitenkin reissusta, joka oli M:n ja minun ensimmäinen ihan kahdestaan. Vietimme neljä päivää ympäri Tukholmaa seikkaillen.

Ensimmäiselle illalle olimme varanneet kierroksen Vanhassa kaupungissa. Kierroksen alkamispaikka oli hieman epäselvä, mutta löysimme onneksi kuitenkin paikalle juuri ajoissa. Tuon kierroksen aikana meille esiteltiin karmeimmat kummitusjutut ja tosi tarinat Tukholman historiasta, oli muuten todella mielenkiintoista ja opas aivan loistava! 

Reissulta jäi mieleen myös sähkökatkos hotellissa, minkä takia jäimme hetkellisesti jumiin rappukäytävään, kun kaikki ovet avautuivat samoilla korteilla, jotka toimivat huoneiden avaimina. Pääsimme kuitenkin ulos, kun vaelsimme riittävän alas ja löysimme alimmasta kerroksesta oven kadulle, sen sai sentään sisäpuolelta auki ilman avainkorttia, huh!

Lue lisää Tukholman reissusta

Englanti


Tästä reissusta onkin vasta muutama kuukausi. Olipa mahtavaa, vaikka kipeänä olinkin.

Erityisen reissusta tekivät kaikki Harry Potter -jutut, joista osa oli suunniteltuja ja osa tuli vastaan puolivahingossa. En voi mitään sille, etten vain kasva ylitse Harry Potter -vaiheesta, se on tullut jäädäkseen. Innostus vain sai lisää pontta kaikista mahtavista Potter-kohteista.

Toinen tärkeä juttu oli Stonehenge, jolla olen halunnut vierailla jo vuosia. Jotkut sanovat, että kyseessä on vain kasa kivi, mutta minulle Stonehengellä oli erityinen tunnelma, jonka sanoin selittäminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Se täytyy kokea itse.

Lue lisää Englannin reissusta

Huh, kertyipä näitä matkamuisteluita ihan hyvä liuta! Reissaaminen on ihanaa ja toivon, että ehdin tehdä sitä vielä paljon elämäni aikana. On niin paljon paikkoja, joissa en ole vielä käynyt, mutta jotka ehdottomasti haluan nähdä, ja sitten on niitäkin, joihin tahdon uudestaan. Maailma on upea!

15. maaliskuuta 2017

Lukupäiväkirja 6/2017: Haudattu jättiläinen

Voitin Kazuo Ishiguron Haudatun jättiläisen arvonnassa, en ollut lukenut häneltä aiemmin mitään enkä edes kuullut tästä teoksesta. Se sitten jäi yöpöydän alahyllylle pölyyntymään, kunnes kaivoin sen esille tarkoituksenani lukea välillä jotain muuta kuin fantasiaa. Siltä osin ei ihan nappiin mennyt, koska kirja paljastuikin sitten fantasiateokseksi. Hah!



Kazuo Ishiguro - Haudattu jättiläinen


Haudattu jättiläinen sijoittuu kuningas Arthurin jälkeiseen Britaniaan, jossa salaperäinen sumu saa ihmiset unohtamaan menneet tapahtumat. Kelttien ja saksien välillä on jännitteitä, mutta toistaiseksi rauha on kuitenkin alueella säilynyt.

Tarinaa kerrotaan muutaman päähahmon näkökulmasta: poikaansa etsivän vanhan pariskunnan, lohikäärmeen pureman takia pakomatkalle joutuneen pojan, saksisoturin ja Arthurin entisen ritarin Gawainin. Näiden viiden kohtalot kietoutuvat yhteen varsin lyhyessä ajassa. Vanha pariskunta ei muista, miksi poika on lähtenyt heidän luotaan ja pelkää muutenkin muistojensa menettämistä, he haluavat löytää ratkaisun. Saksisoturi on suorittamassa oman kuninkaansa tehtävää, hänen on surmattava lohikäärme, joka unohdussumua hönkii. Löytääkseen lohikäärmeen hän hyödyntää poikaa, jota purema ohjaa oikeaan suuntaan. Gawain on myös saanut aikoinaan tehtäväkseen tuhota lohikäärmeen, mutta ei ole tehtävästään suoriutunut, ehkä osittain siksi, että on myös tahoja, jotka haluavat sen hengissä säilyttää. Kaikki kilpistyy lopulta lohikäärmeen ympärille, hahmot joutuvat tekemään kipeitä valintoja ja kohtaamaan menneisyyden haamunsa, jotka sumusta huolimatta ajoittain nousevat eteen. Konkreettinen matka jää toisarvoiseksi sisäisen matkan rinnalla, jokaisen on löydettävä oma tiensä.

Toisaalta Haudattu jättiläinen oli varsin kiehtova kirja. Sen kieli on huoliteltua ja kaunista, hahmot uskottavia ja tarina monisäikeinen. En kuitenkaan saanut siitä otetta, pystynyt sukeltamaan täysin sen sisään. Vika on todennäköisimmin minussa kuin kirjassa, tällä hetkellä kaipaan konkreettisia tarttumapintoja symbolisten merkitysten sijaan. Kummillekin on kuitenkin paikkansa ja Ishiguron teos hyödyntää niitä erinomaisesti, vaikkei juuri nyt minulle kolahtanutkaan.

Haudattu jättiläinen ei ole perinteistä fantasiaa. Se on jotain erilaista, minulle tuli ajoittain jopa sadunomainen tunnelma. Paljon myös tapahtuu rivien välissä, lukijalle jätetään tulkinnanvaraa ja päätösvaltaa siitä, miten haluaa asiat nähdä. Tämän osa voi kokea hankalaksi, osa vapauttavaksi, itselleni se oli kaiketi jotain siltä väliltä.

Kirja herätti ajatuksia. Matka voi joskus olla päämäärä, mutta voiko myös päämäärä olla joskus matka?


13. maaliskuuta 2017

Muntai

Lifestyle-blogeissa näkee usein "My Day" -postauksia. Ne ovat kivoja, joten päätin toteuttaa myös omani. Tässäpä siis muntai-sunnuntai 12.3.2017.

8:47


Oho, meni herääminen vähän tavallista myöhempään, mutta ehkä se ei näin sunnuntaina haittaa. Lauantai-ilta lipsahti yllättävän pitkäksi.

9:03


Aamupesulle. Tänään ei onneksi tarvitse sännätä yhtään mihinkään, joten meikkaamiset saavat jäädä. Hiukset sentään tulee harjattua. Päälle vielä jotain rentoa ja sopivan lämmintä vaatetta.

9:26


Yhdessä laittamaan aamupalaa. Nyt ei ehkä mennä millään superterveellisellä linjalla, mutta toisaalta nakeista, pekonista ja kananmunasta riittää energiaa pitkälle. Aamupalan jälkkärinä maistuu kupillinen vihreää teetä.

Näin sunnuntaisin voi hyvin syödä aamupalan olohuoneessa ja katsella samalla animea. En ole varsinaisesti seurannut Demi-chan wa kataritai -sarjaa, mutta yksittäinen jaksokin toimii yllättävän hyvin.

10:06


Tänään on sunnuntai, joten on aika julkaista Level up!:ssa uusi blogipostaus. Tällä kertaa aiheena ovat nimet Final Fantasy XV:ssä. Postauksen olen kirjoittanut jo aiemmin viikolla, joten siihen ei nyt mene aikaa. Linkitän postauksen Pelit-lehden sivulle ja omalle kotisivulle sekä ajastan päivityksen blogin Facebook-sivulle. Laitan itselleni muistutuksen, että postausta pitäisi mainostaa tänään myöhemmin myös Instagramissa ja Twitterissä.

10:34


Postausasiat on toistaiseksi hoidettu. Sählään Facebookissa ja Twitterissä, selaan Instagramista kavereiden laittamia kuvia, aika kuluu kuin huomaamatta. Samalla M on jo lopettanut animen katsomisen ja siirtynyt pelaamaan uutta Zeldaa. Katseeni hakeutuu puoliväkisin tv:n suuntaan, tiedän, että keskittyisin paremmin omiin juttuihini, jos siirtyisi makuuhuoneeseen. Päätän kuitenkin jäädä sohvalle epäergonimiseen asentoon, jotta voin samalla vilkuilla peliä ja höpötellä M:n kanssa.

11:16


Pohdiskelen hetken, alkaisinko käydä läpi projektia, jota odottaa editointiurakka. Se ei kuitenkaan nyt oikein houkuttele, lykkään epämiellyttävää osuutta suosiolla. Sen sijaan käynnistän Scrivenerin ja klikkaan auki tammikuussa aloittamani projektin, jota ei ole vielä kirjoitettu kovinkaan pitkälle. Selailen tietoja luomastani maailmasta ja huomaan puutteita, luomistyötä pitää vielä jatkaa, mutta aivan kaikkiin kysymyksiin minulla ei itsellänikään ole vielä vastauksia. Käyn kuitenkin erinäisiä kohtia läpi. Välissä käyn laittamassa Instagramiin blogipostaukseen liittyvän kuvan.


14:05


Huomautan M:lle, että minulla alkaa jo olla nälkä. Mokoma ei heti suostu irrottautumaan pelistä vaan joudun kärvistelemään hetken. 

Onneksi tänään ruoka tulee kuitenkin nopeasti, eilistä pitsaa on vielä jäljellä. Ei taaskaan terveyspöperöä, mutta ehkä viikonloppuna saa vähän poiketa kurista.

Tämäkin ateria nautitaan olohuoneessa. Tällä kertaa katsottavaksi valikoituu Sangatsu no rion, jota en sitäkään ole itse seurannut. Silmäilen jaksoa puolittain, en jaksa oikein innostua shogin peluusta. Harmittelen, ettei Tales of Zestiria the X:n uutta jaksoa ole vielä ilmestynyt, mutta ehkäpä se saadaan sitten maanantaina päivälliskatsomiseksi. Aterian kruunaa vihreä tee.

14:38


M päättää katsella YouTube-videoita. Haen vielä vähän lisää teetä. Voikohan sitä juoda liikaa? Vessassa saa ainakin ravata kohtalaisen usein, kun on muutaman kupillisen kiskonut...

Selailen jälleen somea, vaihdan parit viestit tuttavien kanssa Facebookissa. Saan mielenkiintoisen kyselyn, joka jää kutkuttamaan mieltä, joten kirjaan siihen liittyviä asioita muistiin. Täytyykin selvitellä juttuja alkuviikosta.

Kliksautan Scrivenerin jälleen auki. Kestää kuitenkin hetken, ennen kuin pääsen takaisin tekstiin kiinni. Sivusilmällä havaitsen M:n siirtyneen taas Zeldan pariin.

Lopulta saan otteen tekstistä ja ryhdyn kirjoittamaan uutta kohtausta, maailman luominen saa nyt tältä päivältä jäädä. Minulla on kuitenkin sen verran materiaalia, että pystyn hyvin aloittamaan varsinaisen kirjoitustyön. Istun sohvalla milloin epäergonomisesti kippurassa, milloin läppäri sylissä. Kumpikaan ei ole selän kannalta fiksua, mutta M:n seura voittaa yksin makuuhuoneessa kökkimisen. Välillä kirjoittamisen ja pelaamisen keskeyttää höpötys peleistä ja muusta sellaisesta, välillä myös irrottaudun tekstistä hetkeksi katsoakseni juuri käyntiin pyörähtäneen välivideon. En ole itse pelaamassa Zeldaa, joten voin huoletta spoilata itseni sen suhteen.

18:21


M lopettaa Zeldan pelaamisen. Käymme tekemässä pientä iltapalaa, minun kohdallani se tarkoittaa jälleen vihreää teetä, mutta myös ruisleipää ja omenaa.

On aika siirtyä päivän toiseen peliin: Tales of Berseriaan. Sitä pelaamme yhdessä ja olemme nyt aivan loppumetreillä. Kolme sivutehtävää näyttäisi vielä olevan auki, yhtä niistä emme voi suorittaa, sillä se vaatisi 99-leveliset hahmot ja olemme vasta levelillä 58, se jää todennäköisesti suorittamatta. Kaksi  muuta onnistuu kuitenkin hyvin ja pääsemme tutkimaan vielä luolaston, jonne ei ole aiemmin ollut asiaa. Yhtä saarta emme pääse tutkimaan ollenkaan ja se jää harmittamaan minua. Ehkä se on end game -materiaalia?

Pääsemme vihdoin pelin viimeiseen luolastoon, se vaikuttaa olevan yhtä karsea kuin kaikki muutkin "viimeiset luolastot". Nimitän niitä happotrippihelveteiksi, ne tuntuvat harvemmin edes sopivan pelin muuhun todellisuuteen. Aika äkkiä olemme saaneet selvillä, mitä vihollisia vastaan jaksamme taistella ja mitkä ovat liian ärsyttäviä. Alkaa kummallinen kiemurtelujuoksu, kun välttelemme toisia vihollisia ja pyrimme osumaan toisiin, jotta saisimme kuitenkin kehitettyä hahmojamme.

21:27


Päätämme tallentaa pelin ja lopetella. Happotrippihelvettiä olisi kyllä vielä jäljellä, mutta sen läpäiseminen veisi liian kauan, jotta tänä iltana kannattaisi yrittää. Sovimme, että jatkamme maanantaina heti, kun M tulee töistä. Minun pitäisi saada Tales of Berseria pian loppuun, että pääsen kirjoittamaan siitä Level up!:iin oikein kunnolla.

Pelatessamme Twitterini näyttää räjähtäneen ja ilmoituksia on kertynyt enemmän kuin normaalisti. Käytän tovin jos toisenkin niiden setvimiseen ja nakutan pikavauhtia vastauksia ihmisille. Facebookissakin odottaa pari viestiä, joihin kirjoitan vielä vastaukset.

22:02


Aika sammuttaa kaikki laitteet ja hipsiä iltapesulle. Se käykin nopeasti, koska ei ole meikkejä poistettavaksi. Pesun jälkeen letitän vielä hiukset. Ne alkavat olla jo niin pitkät, ettei ole mukava nukkua, jos ne ovat vapaina. Hiostavat mokomat ja jäävät milloin kainalon, milloin M:n käsivarren väliin. Parempi siis laittaa leteille.

22:17


Sitten petiin! Höpöttelemme vielä hetken peleistä, pelipäivä on ollut ehdottomasti antoisa, vaikkei olekaan terveellistä röhnätä sohvalla koko päivää. Onneksi muina päivinä kuluneella viikolla on kuitenkin tullut myös liikuttua, joten ehkä sunnuntai ei ollut katastrofi.

M käy nukkumaan, minä kaivan vielä Kobon yöpöydältä. Aloitin edellisenä iltana Salla Simukan Lumikki-trilogian lukemisen, aika paikata aukko sivistyksessä. Tarina vain meinaa viedä mennessään, joten luen kuin huomaamatta reilut 30 sivua, vaikka piti lukaista vain pikaisesti yksi luku. No, ei kerrota kellekään.

23:32


Kobo pois käsistä, kello on ihan liikaa! On pakko irrottautua kirjasta, väsymyskin painaa jo. Tiedän, että arkiaamun 6:15 herätys rankaisee, mutta sen kiroaminen on nyt jo myöhäistä, parempi vain yrittää nukkua.

___

Sellainen muntai. Minun on pitänyt kirjoittaa tämä postaus jo monesta eri päivästä, mutta aina olen unohtanut ottaa kuvia ja kirjata tekemisiä ylös, joten projekti on siirtynyt ja siirtynyt. Nyt sitten vihdoin muistin tehdä kaiken oleellisen, mutta kohteeksi sattui päivä, jonka vietin käytännössä kokonaan olohuoneen sohvalla. Kunnon sohvaperuna ja niin edespäin.

Elämäni ei ole kovin jännittävää, mutta täytyy sanoa, ettei tuollaisia sohvapäiviä silti tule ihan joka päivä vietettyä. Yleensä on paljon kaikenlaista, mitä pitää ehtiä tekemään. Sunnuntai on kuitenkin oikein sopiva löhöpäivä.

2. maaliskuuta 2017

Type & Tellin novellikisa

Piti blogata jostain ihan muusta, mutta se saa nyt odottaa. Tänään nimittäin tulivat julki Type & Tellin järjestämän novellikisan tulokset. Koska uutinen järisytti päivääni, en tietenkään voinut sitä sivuuttaa vaan piti se päästä bloginkin puolella jakamaan.



Type & Tell kertoi kilpailutuloksista omalla sivullaan. Kolme parasta tosiaan saivat julkaisupaketit tuleville teoksilleen ja kokonaisuudessaan osallistujien joukosta poimittiin vielä seitsemän muuta. Nämä kymmenen novellia julkaistaan antologiana 2.5.2017.

Voittajat olivat: 


1. Tsaikovskissa meillä on ongelma
Kirjoittaja: Tomi Norha

2. Kärpänen
Kirjoittaja: Elli Valtonen

3. Martinan paso doble
Kirjoittaja: Tytti Heikkinen

Ja lisäksi antologiassa ilmestyvät seuraavat novellit:


Vanhaa posliinia
Kirjoittaja: Hannele Törrönen
Ikävöimätön nainen
Kirjoittaja: Kimmo Kettunen
Flatus
Kirjoittaja: Kati-Annika Ansas
Kaikelle syötävälle
Kirjoittaja: Pirjo Toivanen
Koti
Kirjoittaja: Anna Kaija
Pööpö
Kirjoittaja: Petriina Virtanen
Majakka
Kirjoittaja: Uni Ojuva


Voittajat ovat varmasti menestyksensä ansainneet, siispä onnittelut! Onnea myös kaikille muille, jotka pääsitte antologiaan mukaan! Ja onnea minä!

Pakko myöntää, että olen hieman täpinöissäni. Sillein ihan pikkuisen vaan, sen verran, että ajattelin tänään syödä jäätelöä jälkkäriksi, vaikka on vasta torstai. Olen ihan varmasti sen ansainnut.

Antologiaa jään odottamaan mielenkiinnolla, haluan nimittäin päästä lukemaan nuo yhdeksän muuta novellia. Nyt tuntuu, että toukokuuhun on pitkä aika, mutta kyllä se sieltä tulee.


Toisinaan on helppo hymyillä