Lukupäiväkirja 4/2017: Avain

Strandbergin ja Elfgrenin Engelsfors-trilogian päätösosa paljastui melkoiseksi tiiliskiveksi, joka sai kaipaamaan e-kirjojen lukemista pelkän painonsa vuoksi. Oli kuitenkin kiva saada kirja hyppysiin ja päästä se vihdoin lukemaan, kun ehdin jo pelätä, ettei sitä käännettäisi suomeksi lainkaan.



Mats Strandberg & Sara B. Elfgren - Avain


Löysin Engelsfors-trilogian ensimmäisen osan aikoinaan sattumalta pop up -kirjakaupasta vitosen houkuttelevaan hintaan. Kun takakansitekstissä vielä mainittiin noidat, oli kirja vain pakko hankkia. Kakkososan sain kirjamessuilta yhtä edullisesti, mutta kolmatta, Avainta, ei sitten meinannutkaan löytyä. Siinä vaiheessa piti tilannetta tutkia netistä eikä käännöksestä löytynyt tietoakaan. Hetken jo kauhistelin, että selviänkö ikinä ruotsinkielisestä alkuteoksesta, mutta eipä siitä sitten tarvinnutkaan ottaa selvää. Käännös tuli, vaikka siinä tuntui kestävän. Tosin kirjakin on todella pitkä, joten eipä sitä varmasti hetkessä saatu käännettyäkään.

Avain päättää lukioikäisten engelsforsilaisten Valittujen tarinan. Demonit ovat aikoinaan saapuneet Maapallolle, mutta noidat saivat heidät karkotettua muutamien ihmiskunnan Suojelijoiksi ryhtyneiden demonien avustuksella. Maahan jäi kuitenkin useampi maaginen ovi, joiden kautta demonit ovat pyrkineet takaisin. Valittujen tehtävä satojen vuosien ajan on ollut sulkea noita ovia ja viimeinen ovi sijaitsee Engelsforsin pikkukaupungissa Ruotsissa. Koko trilogian ajan Valitut ovat hioneet maagisia kykyjään ja valmistautuneet ulottuvuuksien välisen oven sulkemiseen samaan aikaan, kun demonit ovat tehneet omia vastatoimiaan ja yrittäneet estää oven sulkemisen. Kuolemilta ja muilta katkerilta kohtaloilta ei ole voitu välttyä.

Kahden aiemman kirjan linja jatkuukin Avaimessa hyvin vahvasti, Valitut eivät pääse helpolla suorittaessaan maailman pelastumiseen tähtäävää tehtäväänsä. Tie on pitkä ja kivikkoinen, mutta myös niin täynnä mutkia, että lukija ei voi kuin hämmästellä. Useamman kerran luulee vihdoin tietävänsä, miten asiat ovat, mutta sitten tuleekin vielä uusi paljastus, joka kääntää kaiken päälaelleen. Verrattuna kahteen aiempaan osaan, juonenkäänteet tutuntuvat Avaimessa paljon hurjemmilta ja niitä on huomattavasti enemmän, jopa niin paljon, että olo on ajoittain ähkyinen.

Toisaalta juuri mutkaisuutensa takia tarina pitää hyvin otteessaan, pitää aina lukea vielä pikkuisen lisää. Pidin myös paljon henkilöhahmoista, joista jokainen oma, erilainen persoonansa vikoineen ja hyvine puolineen. Juonen ohella hahmojen väliset suhteet nousevat tärkeään rooliin ja niiden kehittelyyn on käytetty sivuja koko trilogian ajan. Pidän siitä, että kirjailijat ovat osanneet yhdistää eeppisen juonen ja hahmokeskeisyyden suloiseksi sopaksi ilman, että kumpikaan puoli tarinasta kärsii toisen loistaessa.

Vaikka kirja on päähahmojensa perusteella suunnattua minua reilut 10 vuotta nuoremmille lukijoille, viihdyin sen parissa erinomaisesti. Sen maailmaan oli helppo sukeltaa ja kiinnyin hahmoihin aidosti. Tavallaan on siis harmi, että trilogia on nyt ohi. Tätä olisi lukenut enemmänkin.

Tosin eihän sitä koskaan tiedä. Loppuratkaisu avasi oven täysin uudenlaiselle tarinalle...

2 kommenttia

  1. Löysin blogiisi instagramin kautta ja jäin samantien lukijaksi <3 Tätä trilogiaa en olekaan lukenut mutta ensimmäinen osa on (loputtomalla) lukulistallani. Sen sijaan kuvassasi oleva Dionnen tytöt on ihana kirja, sen olen lukenut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mukava kuulla, että blogi innosti lukijaksi asti! ^^

      Suosittelen kyllä tarttumaan trilogian ensimmäiseen osaan jossain vaiheessa, koko sarja oli ainakin minun makuuni. Myös Dionnen tytöt on mukavan raikas tuulahdus suomalaiseen fantasiagenreen. :)

      Poista