18. tammikuuta 2017

Windsorin linna, Bath, Lacock ja Stonehenge -kiertoajelu

Aika ottaa itseään niskasta kiinni ja vihdoin julkaista tämäkin postaus. Vaikka vietimme suurimman osan Englannin reissuajasta Lontoossa, välillä piti päästä kuumasta kaupungista poiskin. Hyppäsimme bussin kyytiin ja kiersimme katselemassa mahtavia paikkoja. Päivään sattui jokunen kommellus, mutta niistä onneksi selvittiin säikähdyksellä.


Windsorin linna


Linnaan huristelimme kaksikerroksisella bussilla ja saimme jopa paikat yläkerrasta, joten maisemia näki oikein kivasti. Päivä oli aurinkoinen ja sanalla sanoen todella kuuma. Tosin sää nyt oli samanlainen koko reissun ajan lukuun ottamatta saapumis- ja lähtöpäiviä, jolloin satoi.

Windsorin kaupunkia emme ehtineet kovinkaan paljon ihmetellä, kun kipitimme sen halki suoraan linnalle, josta alkoi kierros pihamaalle ja sisäosiin. Opasta kierroksella ei ollut, mutta audio guiden sai kuitenkin mukaan. En ole koskaan erityisemmin tykännyt niistä, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden. Laite ei jokaisessa kohteessa suostunut toistamaan oikeaa pätkää, mutta pääasiassa toimi ihan kohtalaisesti ja tarjosi mukavasti lisätietoa.




Pihamaa oli näyttävä ja viheralueita oli kiva katsella. Silmä aina lepää, kun on vähänkin pusikkoa ympärillä ja linnat nyt vain jostain syystä kiehtovat minua.

Kävimme myös sisätiloissa katsomassa kuninkaallista nukkekotia ja muutenkin ihmettelemässä huoneita. Kaikki oli äärimmäisen taidokkaasti koristeltua ja niska meinasi nyrjähtää, kun kattomaalauksia jäi tuijottelemaan vähän liian pitkäksi aikaa. Valitettavasti sisällä ei kuitenkaan saanut kuvata, joten en voi näyttää teille, kuinka hienoa siellä oli. Teidän täytyy mennä itse paikan päälle katsomaan. ;)

Takaisin bussille meinasi tulla hieman kiire niin kuin aina tällaisilla päiväretkillä, joissa on jokaisessa kohteessa rajattu aika. Jos menisi omatoimisesti, voisi käyttää juuri niin paljon aikaa kuin haluaisi, mutta toisaalta sitten ei luultavasti näkisi yhtä monta kohdetta ja pääsisi matkustamaan yhtä helposti ja mukavasti.

Kun sitten pääsimme parkkipaikalle, osui mutka matkaan. Bussistamme oli hajonnut ilmastointi ja sisälämpötila erityisesti yläkerrassa kohonnut vaarallisen puolelle. Yläkerran porukalle ilmoitettiin, ettei sisälle ollut asiaa kuin hakemaan omat tavaransa. 

Onneksi paikalla sattui olemaan toinen turistibussi, johon meidät sitten lastattiin. Molemmat bussit ajoivat noin puolen tunnin päähän huoltoasemalle, jonne oli saapunut kolmas bussi. Meidän alkuperäinen tyhjennettiin kokonaan ja loputkin ihmiset siitä lastattiin tuohon kakkosbussiin ja kakkosbussin alkuperäinen porukka kolmoseen. Melkoista säätöä, mutta kaikille löytyi istumapaikka ja reissu sai vihdoin jatkua. Hetken kuitenkin ehdin jännittää, jääkö jotain näkemättä tämän ikävän tapahtuman johdosta.

Bathin kaupunki


Huristelimme Bathiin hitusen aikataulusta jäljessä, mutta jäi meille kuitenkin n. 40 minuuttia kaupungin ihmettelyyn. Osa porukasta kiirehti roomalaisiin kylpyihin, mitä hieman ihmettelin. Ei sillä, etteivätkö ne minuakin olisi kiinnostaneet, mutta tuollaisiin kohteisiin nyt ainakin menee mieluummin ajan kanssa.

Itse sen sijaan käytin tilaisuuden hyväksi ja raahasin koko oman porukan shoppailemaan Santoro Londonin ainoaan kivijalkakauppaan (joka tosi loogisesti sijaitsee Bathissa). Voi se kauppa oli ihana! En vain tajunnut ottaa siitä kuvaa, kun typerryin kaikista kauniista tuotteista. Ostin uuden Gorjuss-käsilaukun ja -vihkon, mutta sen enempää en raaskinut. Fanitan kyllä Gorjuss-tuotteita ehkä vähän liikaakin...

Kaupunki itsessään on vanha ja näkemisen arvoinen. Rakennukset ovat kauniita ja siellä on paljon pieniä putiikkeja.




Santoron jälkeen kiertelimme vähän kaupunkia ja ostimme tuliaiskarkkeja töihin. Sitten pitikin kiireesti taas kipittää bussille ja jatkaa matkaa. Päivä oli hujahtanut jo puoleenväliin käsittämättömän nopeasti.

Lacock


Lacock on pieni kylä, jossa ei sinällään ole mitään kovin ihmeellistä. Siellä on kuitenkin erittäin vanha pubi, jossa kävimme nauttimassa lounasta. Lisäksi osa Harry Potter ja puoliverinen prinssi -elokuvan kohtauksista on kuvattu siellä. Pääsimme kadulle, jolla Harry ja Dumbledore kävelevät elokuvan alkupuolella ja näimme talon, jossa Kuhnusarvio piileskeli kuolonsyöjiltä nojatuolina. Näimme siis tavallisen kadun ja tavallisen brittitalon, mutta olin silti innoissani. Muu porukka ei ehkä jakanut tätä riemua. Ruoka kuitenkin kelpasi.






Ilman Potter-vibojakin pidin Lacockista. Pikkukylät ovat viehättäviä ja niissä on romantiikkaa. Sellaisessa voisi olla ihana asua! Tai siis... voisi olla ihana asua, jos olisi riittävän hyvin tienaava kirjailija, jonka ei tarvitsisi huristella joka päivä sadan kilometrin päähän työpaikalle pakertamaan. Ehkä toistaiseksi siis tyydyn vain vierailemaan pikkukylissä.

Stonehenge


Kun tätä päiväretkeä lähdettiin suunnittelemaan, Stonehenge oli se ykköskohde, joka oli ehdottomasti saatava mukaan. Muut tulivat kaupan päälle, mutta osuivat kyllä nappiin.

Olin kuullut tuttavilta, että Stonehenge "tulee olemaan iso pettymys, vain kasa kiviä". Rehellisesti sanottuna, en tiedä, mitä he olivat siltä odottaneet. Stonehenge on kivikehä, ei linnoitus tai vastaava. Joka tapauksessa tuollaiset pettymys-manailut saivat olon hieman ristiriitaiseksi.

Olimme aikataulusta jäljessä, mutta ehdimme kuitenkin viimeiseen sukkulabussiin, jolla vielä vietiin turisteja sinä päivänä Stonehengelle. Myönnettävä on, että jos tämä kohde olisi reissusta pudonnut, olisi kiukkuitku voinut iskeä. Onneksi siltä vältyttiin, mutta jännittäviä hetkiä ehdittiin viettää, kun lounaspaikasta Stonehenge-keskukseen ajeltiin.

Stonehenge oli mahtava kokemus! Kyllä, se on kivikehä, ei mitään ihmeellisempää, mutta minä onnistuin vetämään siitä upean tunne-elämyksen joka tapauksessa. Olin vuosikausia odottanut pääseväni sinne ja vihdoin hetki oli käsillä. Harmillisesti kiviä sai kuitenkin tarkastella vain matkan päästä eikä niihin saanut esimerkiksi koskea. Olisin niin halunnut! Ymmärrän kuitenkin, ettei jatkuvaa turistivirtaa voi päästää lääppimään kiviä päivästä toiseen ja mahdollisesti roskaamaan lähiympäristöä.




Kuvat eivät luonnollisesti tee oikeutta näkymälle ja fiilikselle. Stonehenge on vain asia, joka pitää kokea itse. Kaikkia varten se varmastikaan ole, mutta minulle se oli pieni pyhiinvaellusmatka. Ehkä vielä jonain kauniina päivänä menen uudestaan... ja sillä kertaa varaan reissun, jossa päästään kehän sisälle, vaikka se maksaisikin hunajaa.

Ennen paluuta Lontooseen pääsimme vielä piipahtamaan Stonehenge-kaupassa. Nappasin mukaan kivikehän pienoismallin (sellaisenkin olen jo pitkään halunnut) ja kolme kirjaa. M osti meille pullollisen vahvaa simaa, jota minä tosin pääsin vain siemaisemaan. En antibioottikuurini takia uskaltanut kuin pikkuisen maistaa, hyvää olisi ollut.

Upea matka


Tämä päiväreissu olikin viimeinen ohjattu tapahtuma koko matkalla. Viimeisen kokonaisen päivän pyörimme pitkin Lontoota ja lähtöpäivänä kävimme vielä parissa museossa. Niistä reissuista kerroin postauksessa Pari päivää Lontoon perinteisiä nähtävyyksiä, joten en palaa niihin enää uudestaan.

Jäljellä on vielä ostospostaus, jonka julkaisen piakkoin. Reissulta tarttui luvattoman paljon tavaraa mukaan, kun en osannut hillitä itseäni kaikkien ihanuuksien äärellä. Noh, sellaista sattuu ja loppuvuosi otettiin sitten ostelun suhteen vähän rauhallisemmin.

2 kommenttia:

  1. Ihana päiväreissu (vaikka olikin bussi ongelmia)! Olisi joskus mukavaa kierrellä pikkukyliä. Bathissa olenkin käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukyliä olisi kyllä kiva nähdä joskus enemmänkin tosiaan! Niissä on jotain salaperäistä viehätystä. ^^

      Poista