9. tammikuuta 2017

Synttärihulinattomuutta

En mitenkään erityisesti halua olla huomion keskipisteenä, joten olen jo pitkään kokenut omat syntymäpäivät vähän kiusallisina. Tänä vuonna vanhemmat haluasivat kuitenkin onnitella jo uuden vuoden päivänä, joten varsinaisena juhlapäivänä meillä kävi vierailulla vain M:n vanhemmat. Viikonloppu vierähti sitten M:n ja hyvän kaverin seurassa.

En todellakaan ole mikään jauhopeukalo, joten tarjolla oli kaupan pakastealtaasta kalastettua mutakakkua, jonka kuorrutimme mangotuorejuuston ja vispikerman sekoituksella ja koristelimme pensasmustikoilla. Kokonaisuudesta tuli raikas ja herkullinen eikä ollenkaan liian makea. Kelpasi vieraille oikein hyvin ja maistui seuraavana päivänä vielä kaverillekin.

Muuten en isompia tarjoamisia sitten jaksanutkaan väsätä. Meillä oli pipareita ja joulutorttuja, joita viime jouluna tuli nautittua yllättävän vähän. Upposivat siis erinomaisesti vielä loppiaisenakin.


Lahjoja ja kortteja


En oikeastaan odottanut mitään, mutta muutama paketti tuli silti. Kiitokset vain lahjojen antajille!



Villasukat ovat aina ihania ja käytänkin niitä kesät-talvet, joten tulivat tarpeeseen. Nämä vielä istuvat jalkaan täydellisesti ja sopivat kengän sisään, joten aina parempi. Sukkien lisäksi sain kaksi pienehköä laukkua. Maisen de FLEURin laukku oli itse asiassa joululahja, mutta posti kiikutti sen sopivasti vasta synttäriksi, joten menköön nyt sitten samaan settiin. Ivana Helsingin laukkuja minulla ei ole puolestaan koskaan ollut, mutta joihinkin kesäjuhliin se voisi sopia. Sitten vain kutsuja odottelemaan!

Täytenä yllärinä tuli Apulannan Teit meistä kauniin -elokuva, joka sitten synttäripäivän iltana heti tietysti katsottiin. Leffa pyöri teatterissa sattuneesta syystä niin vähän aikaa, että onnistuin sen missaamaan, mutta nyt sitten vihdoin pääsin katsomaan. Elokuva oli mahtava kurkistus 90-luvun lama-Suomeen ja samalla toki Apulannan historiaan. Tykkäsin siitä todella paljon, vaikka taisin teininä fanittaa Tehosekoitinta vähän kovempaa kuin Apulantaa. Ehdottomasti katsomisen arvoinen, eikä välttämättä haittaa sekään, jos bändi ei kuulu omiin suosikeihin. Tarina toimii joka tapauksessa.

Lisäksi paketeista paljastui toivelistallani roikkuneet Dionnen tytöt ja Fantastic Beasts -elokuvan käsikirjoitus. Minulla onkin nyt taas kertynyt yöpöydän alle valtava määrä kirjoja, joten täytyy ostamista rajoittaa hieman. En tunnu saavan lukupinoani koskaan kiinni. E-kirjoja on myös pelottavan helppo klikkailla ostoskoriin, joten niitäkin on tarttunut matkaan jo melkoinen läjä.

Sain myös viiniä ja suklaata, mutta niitä en sentään viitsinyt kuvata.

Lahjojen lisäksi posti (okei, kaveri toi toisen itse) kiikutti minulle pari syntymäpäiväkorttia. Sellaisiakaan en odottanut, mutta onhan niitä mukava saada. Kiitos siis niistäkin!



Haha, kaverini selvästi tietävät, mistä tykkään! Harmillisesti en itse ole kovinkaan lahjakas kuvataiteellisesti, joten en ihan yhtä mahtavia kortteja osaa taikoa takaisin päin.

Rento viikonloppu


Perjantaina tosiaan kävivät vähäiset synttärivieraat. Syötiin kakkua ja höpöteltiin tovi, ei mitään sen kummempaa. Tuollaiset kekkerit sopivat minulle erinomaisesti. Kauhea häsellys sen sijaan nostaa stressitasoja ja väsyttää jälkeen päin ihan liikaa.

Lauantaiaamun käytin Tulen tahdon editoimiseen. Vuorossa oli ehkä kaikista työläin ja kinkkisin luku koko tarinassa. Ei se ole mielestäni mitenkään erityisen huono, mutta siinä oli asioita, joiden hiomisen olin jättänyt tällä viimeiselle kierrokselle ja niiden kanssa sitten revin hiuksia päästäni. Aamupäivä hävisi tehokkaasti, kun hinkkasin, hinkkasin ja hinkkasin vielä vähän lisää. Nyt urakka on onneksi hoidettu eikä lukuun tarvitse enää koskea.

Iltapäivällä haimme kaverin asemalta ja loppupäivän istuimmekin tiiviisti olohuoneen sohvalla. Ei oltu suunniteltu mitään pelimaratonia, mutta niin siinä vain kävi, että kaveri päätyi pelaamaan Final Fantasy XV:n pääjuonta. Pelkkää pääjuonta sen takia, että se on mahdollista jopa viikonlopun aikana läpäistä. Käytännössä tämä onnistui, kun hän aloitti minun tallennuksestani New Game+:n, johon siirtyivät mm. tasoni ja aseistukseni. Grindaamista ei siis tarvittu.

Kaveri halusi myös pelata pelin saksaksi. Alkuun ääninäyttely kuulosti tosi oudolta (pelasin pelin itse japaniksi), mutta loppua kohden siihen suurin piirtein tottui. Tosin Cidneyn ääni kuulosti alusta loppuun täysi sopimattomalta, muut menettelivät. Iris oli ehkä hitusen liian vanhan oloinen ääneltään, muttei kuitenkaan niin pahasti, että se olisi suoranaisesti häirinnyt.

Sunnuntai meni samoissa merkeissä. Kaveri pääsi lopulta chapter 14:n alkuun, joten vihonviimeiset jutut jäivät tekemättä. Lupasin kuitenkin säästää tallennuksen hänelle ja hän saa pelata sen loppuun, kun seuraavan kerran tulee kyläilemään.

Pelailun ohessa tuli höpöteltyä paljon... peleistä ja toki muustakin. Meno oli rentoa ja mukavaa, kun ei ollut kiire mihinkään ja saattoi löhötä sohvalla hyvässä seurassa. Tällaisia rauhallisia viikonloppuja on mahtava viettää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti