Lukupäiväkirja 1/2017: The Magicians

The Magicians tv-sarja iski syksyllä aika lujaa. Kun sitten sain tietää sen perustuvan kirjasarjaan, ei sormen lipsahtamista Kobon e-kirjakaupassa voinut enää estää. Sarjan ensimmäinen osa lähti e-kirjana matkaan ja ajattelin lukaista sen noin viikossa ennen joulua. Toisin kävi.


Lev Grossman - The Magicians


Kirja paljastui pitkäksi kuin nälkävuosi. Yleensä pituus ei ole haitta vaan on kiva nauttia tarinasta satojen sivujen ajan. Kun sitten tulee tunne, että se tarina kulkisi paremmin, jos leikkaisi edes kolmanneksen sitä ympäröivästä tauhkasta pois, ollaan syvällä suossa. 

Halusin tykätä The Magiciansista ihan oikeasti. Sillä oli hetkensä ja oli mm. mielenkiintoista bongata tv-sarjasta tutut kohtaukset täysin erilaisessa yhteydessä, missä ne oli aiemmin nähnyt. Tarinat siis eroavat melkoisesti toisistaan, vaikka alkuteoksen elementit ovat tv-sarjassa vahvasti mukana.

Tarina kerrotaan kokonaan päähahmon, Quentinin, näkökulmasta. Lukija saakin viettää paljon aikaa Quentinin rasittavaa tunne-elämää vatvoen. En pitänyt Quentinista tv-sarjassa ja kirjassa aloin suorastaan inhota hänen lapsellista ja itsekeskeistä asennettaan, kun kaikki pyöri vain hänen napansa ympärillä. Minulla ei sinällään ole ongelma, että päähahmo on epämiellyttävä. Ärsyttäväkin hahmo voi olla hyvin kirjoitettu ja Quentin on kyllä uskottava juuri sellaisena kuin on. Pisteet kotiin siitä.

Minusta The Magicians olisi kuitenkin kaivannut myös toista näkökulmahahmoa jo ihan pelkästään tarinan syventämisen takia. Nyt monet oleelliset asiat tapahtuivat taustalla, kirjan sivujen ulkopuolella ja tärkeät juonipaljastukset vain heitettiin jossain kohtaa faktana eteen. Jos en olisi tv-sarjaa katsonut, en olisi osannut odottaa niistä juuri yhtäkään, niin vähän niitä pohjustettiin.

En varsinaisesti nauttinut lukemisesta, vaikka yritin. Lopulta kyse oli enää suomalaisesta sisusta. Kirja oli vain luettava loppuun, kun sen menin kerran aloittamaan. Onko se nyt sitten enää kivaa? Voin kertoa, ettei ole. Pitäisi antaa itselle lupa luovuttaa, jos jokin ei nappaa. Työtä kun tämä ei kuitenkaan ole.

Toisaalta The Magicians on saanut melkoista suitsutustakin osakseen, joten ehkä minä en sitten vain ollut kohderyhmää. Lähtökohtaisesti tarinan asetelma ja elementit ovat todella kiinnostavia, mutta kerrontatyyli ei ollut minua varten. Sääli.


Ei kommentteja