5. joulukuuta 2016

Miettimisen marraskuu

Marraskuu tuli taas ja iski halolla päähän. Tällä kertaa kuitenkin tajusin, ettei kyse ole vain kuukaudesta. Oli aika sulkeutua omaan pesään ja pysähtyä miettimään, mihin suuntaan sitä onkaan matkustamassa. Jos tuntuu siltä, että polku viettää vasemmalle, kun itse haluaisi kulkea oikealle, on vain otettava raivaustyökalut käteen ja avattava uusi polku oikeaan suuntaan.



Mietiskelyn aika


Marraskuu lähti käyntiin jokseenkin nihkeästi. Oli tapahtunut kaikenlaista ja olo oli väsynyt. Samaan aikaan kävin sisäistä vääntöä erään päätöksen suhteen, mikä sitten imikin kaikki loput mehut. En vain jaksanut tarttua kirjoittamiseen enempää kuin oli aivan pakko (peliviikon postaukset) eikä peliohjainkaan yllättäen houkutellut, vaikka irtautuminen ajatuksista olisi varmasti tehnyt hyvää.

Se, etten saanut mitään aikaan, otti päähän, mutten saanut tehtyä asialle mitään. Tunsin huonoa omatuntoa siitä, ettei novelli etene ja jopa siitä, etten ole pelannut tarpeeksi voidakseni kirjoittaa kunnollisen postauksen World of Final Fantasysta. En saanut kasaan myöskään postauksia, joita olin vähän lupaillut marraskuulle, mutta ehkäpä nyt joulukuussa saan urakan edes alkuun.

Jos ajattelee kylmällä järjellä, minulla olisi kyllä iltaisin ollut aikaa tehdä kaikenlaista. Sen sijaan käytännössä kaksi viikkoa nyhjäsin sohvalla tekemättä muuta kuin välttämättömimmän. Ruoskin itseäni asiasta melko paljon, mutta jälkikäteen näen, että tarvitsin tuon ajan itselleni. Minulla oli ollut vähän liikaa kaikkea ja nyt oli vain pysähdyttävä pohdiskelemaan asiat halki.

Kahden viikon rämpimisen  jälkeen tein päätöksen, joka pelotti todella paljon. Kun se oli tehty, tunsin kuitenkin painon putoavan hartioilta. Synkkyys vaihtui valoon ja tulevaisuus alkoi näyttää mielenkiintoiselta.

Kohti uutta


1.2.2017 alkaa uusi aika. Minulla ei ole vielä aavistustakaan, mitä silloin todella tapahtuu. Varmaa on vain, etten ole enää vakituisessa työsuhteessani tuona päivänä. Lomalle jään jo aikaisemmin, joten oikeasti irtaudun kovin tutuksi tulleesta työarjesta aika pian. Jännittää, vähän pelottaakin, mutta samaan aikaan olen utelias. En tiedä, mitä seuraavassa polun mutkassa on, mutta uskon sen olevan jotain mielenkiintoista ja erilaista.

Tavoitteenani on löytää jotain, mikä on juuri minua varten. Olen usein valinnut turvallisen ja ulkoa käsin ohjaillun polun. Olen kuunnellut muita ja noudattanut ohjeita siitä, mikä on hyväksi ja viisasta. Varmasti ohjeet on annettu kaikella rakkaudella ja välittämisellä, mutta niiden seuraaminen on myös johtanut siihen, että olen joutunut tukahduttamaan omia haluja, intoa ja jopa osaamista ja panostamaan asioihin, jotka hiertävät vastakarvaan. Valinta on toki ollut omani, siitä ei voi ketään muuta syyttää enkä edes halua. Olen turvallisuushakuinen ja helpot ratkaisut ovat helppoja. Jossain vaiheessa turvallisuuskin vain voi ruveta ahdistamaan.

Turva on nyt nykäisty pois alta ja on aika vain kokeilla, miten siivet kantavat. Hyvistä lentosuunnista otan mielelläni vinkkejä vastaan, mutta tällä kertaa aion tehdä päätökset omilla ehdoillani. Liian kiltti ei pidä olla.

2 kommenttia:

  1. Ei niin kauan aikaa sitten itsekin tein irtioton liian tutuksi käyneestä oravanpyörästä. Yritin selvittää mitä haluan.
    Onnea polullesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus irtiotto on vain pakko tehdä, jotta ei jää pysähdyksiin. Toivottavasti sinun irtiottosi on mennyt hyvin. :)

      Kiitokset onnentoivotuksesta, onneakin varmasti tarvitaan matkantekoon vähintäänkin rippunen.

      Poista