27. joulukuuta 2016

Joulunajan kuulumisia

Jouluhan meni taas niin, että hujahti. Tänä vuonna se ei ollut erityisen pirteä, koska ensin sairasti M ja nyt olen vuorossa minä. Flunssasta huolimatta pääsimme heittämään perinteisen kierroksen minun vanhempieni kautta M:n lapsuudenkotiin ja sieltä taas omiin nurkkiin. 


Valmisteluja


Jouluvalmistelut pääsin aloittamaan vasta 16.12., vaikka yleensä olen niiden suhteen hyvissä ajoin liikkeellä. Nyt olin ollut sen verran väsynyt iltaisin, etten ollut jaksanu tehdä oikein muuta kuin pelata (okei, halusin myös pelata, joten...). Tuo perjantai oli kuitenkin vapaata, joten käytin ajan tehokkaasti hyväksi ja paketoin lahjoja pari tuntia kuunnellen samalla joululauluja. Paketteja kertyi lopulta älytön määrä, osin siitä syystä, että en halunnut tunkea samaan pakettiin monta pientä asiaa vaan kääriä jokaisen omaan kääreeseen. Tuli paljon nätimpiä niin.

Samalla tuli sitten kotiakin koristeltua vähän lisää, mutta kuusen laitoimme vasta lauantaina, kun M:kin oli kotosalla. Kuusemme alkaa olla aika vinkura ja pelkään, ettei se kohta pysy enää pystyssä. Uuden hankkiminen alkaisi siis olla ajankohtaista, kun nyt vain jaksaisi sen verran lähteä kaupoille sellaisen perään ihmettelemään. Tällä hetkellä ei näytä kovin todennäköiseltä, että liikun välipäivinä kotoa yhtään minnekään.

Meillä jouluun valmistautumiseen kuuluu myös talvipäivänseisauksen viettäminen. Sen kunniaksi leivoimme perinteisen jouluhalon ja appivanhemmatkin kävivät sitten kahvittelemassa. Lahjoja emme tuolloin vielä jaa vaan sen olemme jättäneet aattoon. On kuitenkin mukavaa, että voimme viettää molempia juhlia ilman, että asiasta tarvitsee vääntää.

Aina niin perinteinen aatto


Tänä vuonna aaton suhteen oli pieni jännitys ilmassa. M oli vielä torstaina tosi kipeä, joten varoiteltiin jo vanhempia, ettei välttämättä päästä tulemaan. Onneksi päästiin kuitenkin. Minulla oli tosin tuolloin jo kaktus kurkussa, mutta päätin pitää sen omana tietonani. Itsekästä ehkä, mutten halunnut, että minun takiani reissu jää tekemättä.

Harmillisesti lunta ei ollut ja porukoiden piha olikin lähinnä täynnä liukasta mutaa. Sisällä eivät huonot kelit kuitenkaan haittaa ja tunnelma oli mukavan lämpöinen. Tällä kertaa paikalla oli myös toisen veljeni tyttöystävä, mikä osaltaan muutti päivän dynamiikkaa, mutta eipä tuo haitannut. Kivempaahan se isolla porukalla on.

Oman hupinsa toivat myös vanhempien koira ja kissa. Koira, Nero, keräsi rapsutuksen kotiin ja olisi halunnut leikkiä koko ajan. Kissa, Elli-Kaneli, oli puolestaan erittäin kiinnostunut (muovi)kuusesta ja yritti syödä sitä. Aika monta kertaa sai kissan käydä nostamassa pois sieltä, ennen kuin uskoi, ettei oksia ole asiaa mennä mutustamaan. Elli on siitä mukava kissa, ettei se iske kynsillä, vaikkei sylissä välitäkään olla. Se vain menee fetkuksi ja venkoilee pois käsistä.

Illaksi ajelimme M:n vanhemmille. Tällä kertaa jätimme hautausmaakierroksen välistä, mikä oli varmastikin ihan hyvä ajatus. Ilta meni rauhaksiin sohvalla istuessa ja lahjoja availlessa.

Kaiken kaikkiaan lahjoja tulikin ihan älyttömän paljon. Sain kaikenlaista ihanaa ja tarpeellistakin. Oli tietysti myös kiva päästä näkemään, mitä toisten paketeista kuoriutui. Yhteisinä lahjoina saimme 7 elokuvaa, joten alkuvuoden viikonloppusuunnitelmat taitavat olla aika pitkälti selviä.




Rento joulupäivä


Joulupäivän aamuna olo olikin sitten jo lievästi kuumeinen, joten tuli koko päivä otettua aika rauhaksiin. Muiden katsoessa Sherlock Holmesia vetelin autuaasti sikeitä, mutta päivälliselle sentään jaksoin itseni kammeta. Ruoan jälkeen oli vuorossa Kingsglaive: Final Fantasy XV, jonka minäkin könysin katsomaan. Olen nähnyt elokuvan jo kertaalleen, mutta jotenkin olin onnistunut unohtamaan siitä tosi paljon. Tälläkään kertaa se ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta huomasin pelin ja elokuvan tukevan (vai tukeutuvan) toisiaan siinä määrin, että ne olisi hyvä nauttia sopivasti limittäin lomittain yhdessä kokonaiskuvan saamiseksi.

Loppuilta menikin sitten taas sohvalla suklaata syödessä ja Twitteriä selatessa. Minulla oli hurjat editointisuunnitelmat joulupäiväksi. Olin ajatellut käyväni kirjoittamani novellin läpi tiheällä kammalla, mutten jaksanut tarttua koko tekstiin. Aivokapasiteetti ei vain siinä hetkessä riittänyt moiseen. Toivottavasti nyt viikolla riittäisi. Edelleen vain tuntuu, että paras paikka olisi peiton alla.

Tapanina leffan kautta kotiin


Aamulla olo oli ehkä kamalin ikinä. Särkylääkebuustilla sain sentään itseni liikkeelle. Olimme ostaneet liput Rogue Oneniin, joten pakko oli vain päästä ylös. Kyllähän se kannatti, elokuva oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Pidin siitä älyttömän paljon! Pakko saada omaan kokoelmaan.

Leffan jälkeen pistäydyttiin vielä syömässä ja sitten vihdoin huristeltiin kotiin. Oli ihanaa päästä omiin oloihin ja siemailla lämmintä glögiä. Totta kai läheisiä oli mukava nähdä, mutta en ollut ehkä parhaassa ja vastaanottavaisimmassa vireessä tänä jouluna.

Tapaninakin oli tarkoitus joko editoida tai kirjoittaa jotain, mutta toisin kävi. Illan selasin nettiä ja nautin kuumia juomia, kunnes ryömin petiin. Unta en kuitenkaan meinannut saada vaan aivoni alkoivat rakennella kokonaan uutta tarinaa, jälleen kerran kristallien ympärille. Puoli kahteen asti pyörin ja mietin jumalia, kristalleja, ilmapiraatteja ja prinsessoja sekä uutta maailmaa. Mitähän tästä vielä seuraa? Sormeni syyhyäisivät. Voi kuumeiset aivot, minkä teitte!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti