30. heinäkuuta 2016

Lukupäiväkirja 16/2016: Naruto 25-36

Lupasin lukea kaikki Naruto-mangat, kun ne ovat ilmestyneet ja olen saanut ne omaan kokoelmaani hankittua. Nyt sitten julkaisen lukuoperaatiosta lukupäiväkirjapostauksen aina, kun 12 pokkaria on saatu luettua.


19.7.2016 - Naruto 25-27


Tuli pidettyä vähän taukoa. Sunnuntai vain hujahti jonnekin, maanantaina olimme Helsingissä kavereita tapaamassa ja tiistaina piipahdimme Enonsaaressa ulkoilemassa. Reissujen päälle ei paljon muuta jaksanut kuin rojahtaa sohvalle.

Ensimmäinen pokkari oli näistä ehdottomasti makoisin, koska Itachi. Pokkari alkoi Naruton ja Sasuken taistelulla ja päättyikin siihen, mutta välissä oli pitkä osuus Sasuken menneisyydestä. Käytännössä käytiin läpi Itachiin liittyviä kohtia ja ne olivat tietysti herkkua lukea. Olin unohtanut niin monia yksityiskohtia, jotka tuli taas palautettua mieleen.

Kaksi seuraavaa pokkariakin olivat ihan jees. Naruton ja Sasuken taistelu saatiin päätökseen, Sasuke lähti Orochimarun luokse ja Kakashi kantoi Naruton sairaalaan. Kukaan tärkeä ei kuollut. Seuraavaan väliin saatiin luettavaksi Kakashin nuoruuteen sijoittuva sivutarina, joka paljasti, miten Kakashi on oman sharinganinsa saanut. En muistanut ollenkaan, miten rasittava teini-Kakashi oli ja millainen vänisijä Obito oli, mutta kumpikin toki paransi tapansa osion loppuun mennessä.

Ihan kiva kolmen pokkarin setti. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin.


Kuva, jonka Afeni (@afeni84) julkaisi

21.7.2016 - Naruto 28-29


Juu-u, eilinen taas hävisi jonnekin. Tuli kyllä käytyä kaupassa, kirjoiteltua blogia, luettua yksi kirja loppuun ja pelailtuakin, mutta Naruto jäi välistä. Mitenköhän onnistun mahduttamaan pokkarit päiväohjelmaan, kun töihin paluu jälleen koittaa..?

Noh, joka tapauksessa tarinassa tapahtui nyt aikahyppäys, joka animessa merkitsi siirtymistä Naruto Shippuudeniin. Saavun pian pisteeseen, jossa kyllästyin Naruto-animen katsomiseen. Tai en tiedä, voiko puhua varsinaisesta kyllästymisestä. Minulta vain jäi syystä tai toisesta yksi jakso katsomatta, sitten toinen ja kolmas ja lopulta katsomattomia jaksoja oli vain liikaa. Jatkoin mangan parissa kuitenkin edelleen. Tosin siinäkin olin alkanut pitää taukoja ja luin pidempiä pätkiä sitten kerrallaan (hmmm, kuulostaakohan tämä nyt jotenkin tutulta?).

Hassua sinänsä, että juuri tuossa kohtaa putosin animen kelkasta. Nimittäin tästähän alkoi myös Akatsuki-painotteinen juoniarkki, joka minua myös aidosti kiinnosti tuolloin ja kiinnostaa edelleen. Orochimaru ei ollut minulle mikään juttu, eikä chuunin-koe varsinkaan, mutta Akatsukista innostuin aidosti. Itachin ohella suosikkini jäsenistä oli Deidara, joka tässä pokkarissa 28 itse asiassa esiteltiin.

Pidin myös erityisesti taistelusta Itachia vastaan (no, ylläri!), vaikka oikea Itachi ei siinä tosin ollut läsnä. Suorastaan ahmin nuo Itachi kohdan tiedonjanossani, nyt tuli ehkä luettua vähän rauhallisempaan tahtiin kuin silloin.

En muuten muista yhtään, mitä Gaaralle käy. Ilmeisesti en ollut hänestä erityisen kiinnostunut. Veikkaan kuitenkin selviytymisen puolesta. Ehkä saan tietää totuuden, kun tartun seuraavaan pokkariin.

22.7.2016 - Naruto 30


Sakura, Chiyo-mummeli ja Sasori -matsia sekä pari muuta taistelua. Siinä aikalailla tiivistettynä koko juttu. Tämän taisin vielä animessa nähdä.

23.7.2016 - Naruto 31


Ottelu Sasoria vastaan jatkui, mutta saatiin vihdoin päätökseen. Kakashi ja Naruto päihittivät Deidaran ja Gaara saatiin takaisin, joskin kuolleena. Chiyo-mummeli tosin pelasti Gaaran elämänsiirtotekniikalla. Tämänkin jutun olin unohtanut kokonaan samalla tavalla kuin aiemmat Gaaran liittyvät käänteet. Huomaa aika hyvin, ettei Gaara ole hahmona koskaan kiinnostanut minua erityisemmin. Luulen myös, etten ole enää tätä kohtaa nähnyt animessa, en ainakaan pysty palauttamaan sitä mieleeni.

Ensimmäistä kertaa Naruto-manga onnistui kunnolla herättämään tunteita. Chiyo-mummelin puheet Narutolle pistivät vähän herkistymään. Vähän hirvittää, mitä käy, kun kiinnostavia päitä rupeaa tippumaan. Pitää mennä yksin johonkin nurkkaan lukemaan, ettei tarvitse selitellä reaktioitaan muille...

24.7.2016 - Naruto 32


Sai liittyi Kakashin tiimiin, Kakashin sijaiseksi tuli Yamato. En pidä kummastakaan hahmosta erityisemmin. Pokkari oli kuitenkin juonipanotteinen, taistelua oli melko vähän. Siitä pidin, oli mukava välillä päästä lukemaan hahmoista, heidän ajatuksistaan ja keskinäisistä suhteista, kuten myös taustalla tapahtuvista asioista. Ne jäävät välillä todella taka-alalle, kun taistelut saattavat kestää pokkarista toiseen.

En muistanut, että Kabuto olisi Akatsukin vakooja... kylläpä sitä onkin ehitnyt unohtaa paljon yksityiskohtia.

26.7.2016 - Naruto 33-34


Oikeasti alkaa pelottaa, miten selviän tästä lukurupeamasta, kun loma loppuu. :D Onnistun lomallakin olemaan niin kiireinen, etten saa yhtä pokkaria päivässsä aina luettua.

Taas oli sellaisia juonikuvioita, joista olin osan unohtanut. Kakashin tiimi tapasi Kabuton Taivaan ja maan sillalla (kai se oli se nimi?), mutta Kabuto olikin oikeasti kimpassa Orochimarun kanssa. Orochimaru ja Naruto ottivat yhteen, Naruto päästi osan Kyuubein voimista valloilleen ja vahingoitti Sakuraa. Iso taistelu ja sellaista.

Seuraavaksi Sai paljastui petturiksi (tämän olin unohtanut täysin!), mutta kääntyi sitten Naruton puolelle juteltuaan tämän kanssa. Jännittäviä käänteitä. Sasukeakin näytettiin pitkästä aikaa, jätkästä on tullut vielä ylimielisempi kuin ennen, jos se nyt on ylipäätään mahdollista. Säälittää, kun hän on niin vinksahtanut. En pysty enää oikein symppaamaan häntä mitenkään. Huoh.

27.7.2016 - Naruto 35


Jahas, nyt päästiin sitten kohtaan, jossa Naruto ryhtyy halkaisemaan lehtiä ja vesiputousta. Muistelisin tämän olleen tylsä osuus.

Toisaalta vastapainona on paljon Akatsukia, kun Deidara ja Tobi jahtaavat häntäpetoja ja Hidan ja Kakuzu taistelevat Asumaa vastaan (jos muistan oikein?). Se taistelu ei tosin taida päättyä kovin kivasti, hirvittää jo valmiiksi.

28.7.2016 - Naruto 36


Tämä pokkari olikin melkein pelkästään Asuman ja Hidanin taistelua ja se päättyi juuri niin kuin muistelinkin.Tällä kertaa en kuitenkaan itkenyt silmiä päästäni, kenties siksi, että tiesin jo lopputuloksen ja osasin varautua siihen.

Sinällään jännä, että ensimmäisellä kerralla järkytys oli niin suuri. Ei Asuma ollut minulle koskaan merkityksellinen hahmo, mutta ehkä juttuun liittyi myös perheen perustaminen ja ajatus lapsesta, joka syntyy ilman isää.

Sarjan puoliväli on nyt saavutettu. Tulipa se nopeasti vastaan. Syyskuussa varmaan ihmettelen, kuinka nopeasti sain koko jutun luettua. Pelottavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti