26. heinäkuuta 2016

Kun ei kirjoituta

Aina tekstiä ei vain synny, aivot kai kaipaavat lepoa urakoinnin jälkeen. Jumittaminen ei kuitenkaan ole kivaa. Olen kyllä nauttinut lomasta, mutta samalla paininut huonon omatunnon kanssa, koska kirjoitettua on tullut melkoisen vähän.


Jumissa


Tulen tahto on tullut tähän mennessä takaisin kahden esilukijalta, joista toinen oli kriittisempi ja toinen vähemmän kriittinen. Yhdestä esilukijasta en ole kuullut sitten kesäkuun lopun ja yhdelle annoin juuri lisäaikaa elokuun loppuun. Näillä näkymin tekstin työstäminen siis siirtyy. Haluaisin kaikki kommentit, ennen kuin ryhdyn erittelemään, mitä muutoksia haluan tekstiini tehdä.

Tämä tarkoittaa, ettei minulla ole mitään projektia työn alla, ei varsinkaan nyt, kun sain Final Fantasy -kesäraapaleetkin kirjoitettua (hui, kesähän on melkein ohitse!). Aloittelin yhden tarinan kirjoittamista, mutta parin päivän jälkeen se jotenkin vain jäi. En ole saanut motivoitua itseäni näppäimistön ääreen.

Tosin Level up!:ssa on nyt jonkin verran postauksia varastossa, sen verran, että oikolukija repii tuskaisena hiuksiaan ja kiroaa minua alimpaan helvettiin. Lupasin, ettei kaikkea tarvitse käydä läpi kerralla. Tännekin on kertynyt lukupäiväkirjapostauksia varastoon, koska en ole viitsinyt lätkiä niitä sitä mukaan, kun olen lukenut kirjoja. En halua Keijumetsästä-blogin muuttuvan kirjablogiksi, koska se ei sitä ole. Mietinkin jo, pitääkö noille perustaa oma blogi, mutta en haluaisi neljättä päivitettäväksi. Täytynee pohtia ensi vuodeksi jokin uusi konsepti lukupäiväkirjaa varten tai palata vanhaan, kerran kuukaudessa ilmestyvään postaukseen.

Mutta niin. Kärsin jumista. Blogipostauksia on kyllä syntynyt, mutta mitään muuta taas ei (en edelleenkään laske raapaleita kovin isoksi jutuksi... paitsi Rikku ja Gippal -ficciä, joka vaati tuntien taustatyön). Se turhauttaa. Haluaisin innostua jostain, höyrytä ideani ihanuutta, mutta nyt ei irtoa.

Puristinko itsestäni kaikki mehut kevään aikana? Vähän siltä näyttää. Tein hulluna töitä kahden käsikirjoituksen kanssa. Toinen ei sijoittunut kilpailussa ja lepäilee nyt pöytälaatikon uumenissa, toinen on esilukijoilla ja minä itse ihan pihalla.

Ylös jumikuopasta?


Yritän ajatella, ettei tämä ole paha asia. Lomalla kuuluu tehdä kaikkea arjesta poikkeavaa ja nauttia elämästä. Silti huono omatunto painaa, kun näppis ei sauhua. Valitan aina siitä, kuinka arki-iltoina ehtii kirjoittaa aivan liian vähän (varsinkin, kun ylläpitää useampaa blogia ja sauhuaa juttuja vähän joka suuntaan). Nyt sitä aikaa olisi ollut ihan riittämiin, mutta se on mennyt ihan muissa puuhissa.

Nyt tosiaan näyttää siltä, etten vielä elokuussakaan saa täyttä vaihdetta silmään Tulen tahdon kanssa. Minulla olisi siis kuukausi hyvää aikaa tehdä jokin pienempi projekti. Pitäisikö kirjoittaa joulukalenteri jo elokuussa? Hah!

Saa nähdä, mitä keksin... tai mihin tartun. Joitain ideoita on, kuten olen jo aiemmin kertonut, mutta mikään ei tosiaan ole nyt ottanut tulta alleen. Minun ideoillani on myös ikävä tapa paisua romaanimittaan eikä nyt ole aikaa uudelle romaanimittaiselle jutulle. Pitäisi ymmärtää, että pieni on kaunista, aina ei tarvita kymmeniä tuhansia sanoja.

Noh, jotenkin aion tämän jumin saada purettua. En suostu jäämään kuoppaan pyörimään. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti