20. heinäkuuta 2016

Kesäpäivä Enonsaaressa

Säät ovat vihdoin olleet vähän paremmat, joten on tullut jopa liikuttua ulos kämpästä. Nyt näyttää jo pahasti siltä, ettei tämän loman puitteissa mökille ehditä, mutta tulipahan sentään Enonsaaressa vierailtua ensimmäistä kertaa vuosiin.


Enonsaari sijaitsee Lahdessa. Sinne pääsee Lahden satamasta 15 euron meno-paluulipulla tai Messilästä 10 euron meno-paluulla. Reitillä liikennöi pari-kolme pientä laivaa. Messilä oli meidän valinta, koska sattuu olemaan lähempänä. Tosin hintansa puolesta olisi saattanut valikoitua joka tapauksessa.

Laivamatka kesti vain 10 minuuttia. Mennessä istuimme kannella, palatessa sisätiloissa, koska kannelle ei mahtunut. Maisemia oli mukava katsella molempiin suuntiin ja laivahenkilökunta oli todella ystävällistä.


Luontopolkuun tutustumassa


Olimme tarkistaneet ennakkoon, että Enonsaaressa on luontopolku. Ajattelimme sen kiertävän saaren reunoja ja olevan melko helppokulkuinen, onhan kuitenkin kyse lapsiperheystävällisestä kohteesta.

Polulta oli valitettavasti jo heti alkuun helppo kääntyä väärään suuntaan, sillä kylttejä oli huonosti tarjolla ja ne oli laitettu hyvin selkeisiin kohtiin. Sen sijaan monta epäselvää risteystä oli jätetty merkitsemättä. Oli myös aivan turha kuvitelma, että olisi päässyt ihastelemaan rantoja, sen sijaan lähdettiin kapuamaan saarta ylöspäin suoraan metsään.

No, metsää vastaanhan minulla ei ole mitään. Katselen mielelläni myös metsämaisemia, joten en tästä suuremmin jaksanut pahastua. Varsinainen polku kuitenkin osoittautui kaikkea muuta kuin kutsuvaksi.

Monin paikoin polkua puhkoivat liukkaat puunjuuret ja isot, terävät kivet, joista osa heilui uhkaavasti. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan maasta löytyi myös koukkuun taivutettu rauta, johon olisi helppo kompastua ja yksi polun osio oli miltei kasvanut umpeen. On tosi kiva kahlata vyötärölle ulottuvien nokkosten keskellä... tai sitten ei. Onneksi olin laittanut jalkaan pitkät legginssit, lämpötilan puolesta nimittäin harkitsin lyhyitä, jolloin jalkani olisivat palaneet nokkosiin todella pahasti. Kumisaappaat olisivat olleet tuonne myös hyvä lisä, mutta toisaalta niiden kanssa olisi varmaankin liukastellut vielä useammin.

Polku poikkesi rantaan vain kerran ja silloinkaan rantareitti ei jatkunut kuin parin askeleen mitalta. Sitten palattiin epäselvään ryteikköön tarpomaan.

Maisemat tosiaan olivat paikoin oikein kivoja, mutta kävellessä niitä ei juuri pystynyt katselemaan. Sen verran haasteellinen tuo polku oli, että äkkiä olisi kompuroinut, jos ei olisi jalkojaan tiiraillut.

Tässä kohtaa on pakko sanoa, etten todellakaan suosittelisi tuota luontopolkua ainakaan pienten lasten kanssa kulkemaan, eikä se välttämättä sovellu ikäihmisillekään, ainakin pitää olla hyvin vakaa askel. En toki tarvitse pururataa polun tilalle, mutta voisi sitä nyt vähän vaivautua hoitamaan ja ainakin käydä kiskomassa tuollaiset maasta töröttävät raudat pois ja näyttämässä viikatetta nokkosille. Enonsaari olisi kiva paikka mainostaa turisteille, mutten taida viitsiä.

Ei kai auta kuin toivoa, että kaupunki tajuaa hoitaa alueen kuntoon. Ehkä en ole ainoa, joka siitä on antanut palautetta. 

Lounas kesäravintolassa


Ei viitsitty kantaa omia grillattavia mukana, joten päätimme syödä saaren ainoassa ravintolassa. Tosin sinne mennessämme saimme kuulla, että paikalla on yksi työntekijä ja ruokatarpeet jäässä (yhden pintaan iltapäivällä), joten ruokaa ei ollut tarjolla tuolloin, meitä kehotettiin palaamaan myöhemmin uudestaan.

Noin tuntia myöhemmin saimmekin evästä, joka kyllä maittoi. Ainoa henkilökunnan edustaja oli todella mukava, mutta hänen asemaansa ei käynyt kateeksi. Sama ihminen hoiti myynnin, oluen laskemisen, pöytien siivouksen ja kokkaamisen, ja muuten valittamatta myös kävi antamassa ensiapua itsensä teloneelle muksullekin. Isot pisteet tälle asiakaspalvelijalle, mutta toivoisi silti, että henkilökunta mitoitettaisiin vähän paremmin.

Leppoisa päivä


Kaikki ei ihan putkeen mennyt, mutta päivä oli kuitenkin mukava. Muistoksi jäi kasa kuvia, palanut kaistale kädessä ja jalat täynnä hyttysenpistoja, mikä kaikki kuulunee kesään.

Edellisellä Enonsaari-visiitilläni jouduin kärsimään remuavista humaltuneista ihmisistä, mutta tällä kertaa meno oli hillittyä enkä itse asiassa nähnyt ketään päissään. Ehdimme vielä lounaan jälkeen nautiskella kaikessa rauhassa keinumisesta ja katsella maisemia, ennen kuin paattimme putputti jälleen kohti Messilää.

Päivän jälkeen väsytti yllättävän paljon. Illalla olikin mukava rojahtaa kotisohvalle ja lukea kasa Naruto-pokkareita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti