Omien rajojen koettelua - erilainen kirjoituskilpailu

Kesäloma meni miettiessä, mitä sitä oikein kirjoittaisi. Mikään ei ottanut tuulta siipiensä alle, jos edes kasvatti siiventynkiäkään. Sitten se tapahtui. Kesäloman toiseksi viimeisenä päivänä huomasin kilpailukutsun, johon on pakko päästä vastaamaan.


KupoCon ja taidekilpailu


Jotta kilpailusta ymmärtää, pitää ensin avata hieman kontekstiä. Sekä USA:ssa että Britaniassa on suunnitteilla KupoCon-niminen tapahtuma, joka on suunnattu Final Fantasy -pelisarjan faneille. Koska pelisarja on parhautta, olen tuota tapahtumaa kiinnostuneena seurannut. En tosin tiedä, pääsenkö paikan päälle ja ennen kaikkea, uskallanko lähteä yksin, jos pääsisinkin, mutta ajatuksena se kutkuttaa.

Nyt tämä kyseinen con julkisti taidekilpailun. Kilpailu on suunnattu sekä piirtäjille että kirjoittajille, ja luonnollisesti minä olen osallistumassa kirjoituspuoleen. Lokakuun loppuun mennessä on kirjoitettava maksimissaan 2000 sanan fan fiction englanniksi valmiiksi annetuista aiheista, joita on 10 erilaista. Pelin, josta kirjoittaa, saa valita vapaasti kaikkien Final Fantasyjen joukosta.

Palkintoina on sekä rahaa että krääsää ja lisäksi kisatuotoksia julkaistaan conin "Record Keeper's Journalissa". Ilmeisesti ainakin piirrokset ovat myös esillä conissa yhdessä cosplay-kuvien kanssa.

Intoa ja kauhistusta


Olin tikahtua intooni, kun luin kilpailusta. Olen ennenkin osallistunut fan fiction -kirjoituskilpailuihin ja menestynyt niissä ihan kivasti, mutta Suomen piirit ovat pienet ja jo vähäinen nimi takaa kasan ääniä, jos teksti on edes siedettävää. Final Fantasy -aiheisia kilpailuita ei ole juuri ollut, paitsi viimevuotinen FFXIV-kilpailu, johon siihenkin oli pakko tietysti osallistua.

Tällä kertaa saa valita pelinsä itse, en ole sidottu tiettyyn fandomiin. Se on jo yksinään mahtava juttu! Valinta tulikin jo tehtyä kaverin avustuksella ja päätin kirjoittaa Final Fantasy IX:stä. Annetuista aiheista valitsin seuraavan:

"6.   Bearing witness to a life-altering event or disaster that takes place in any of the games—all from the POV of an NPC (non-playable character)."
Seuraava askel on päättää, minkä tapahtuman pelistä poimin ja kenen näkökulmasta siitä kirjoitan. Tätä päätöstä en luultavasti sitten ihan näin julkisesti huutelekaan, pääsette näkemään lopputuleman myöhemmin.

Ihan täydellistä intoni kuitenkaan ei ole. Tajuan varsin hyvin, että kansainvälisessä kilpailussa osallistujia on hirvittävän paljon enemmän kuin Suomen fan fiction -piireissä ikinä ja iso osa voi olla ihan tasokkaitakin, moni puhuu ja kirjoittaa äidinkielenään englantia. Menestyminen tällä kertaa on melkoisen epätodennäköistä.

Osaan englantia ihan suhteellisen hyvin, mutta kielioppini on kaukana täydellisestä eikä sanavarastoni ole todellakaan niin laaja ja monipuolinen kuin suomeksi. Tämä kaventaa ilmaisuani ja tekee kirjoittamisesta työläämpää. Editointivaiheessa voi onneksi kuitenkin jonkin verran paikata näitä juttuja. Alkuperäisen kielenpuhujan tasolle en kuitenkaan pysty nykyisellä kielitaidollani pääsemään, mikä varmasti heikentää pärjäämismahdollisuuksiani.

Tällä kertaa tiedän tarvitsevani beta-lukijan. En sellaista ficcien kohdalla läheskään aina käytä, koska kirjoitan aiheista, joita juuri kukaan ei tunnu haluavan beta-lukea, betan etsimiseen menee ikuisuus eikä silti välttämättä löydy. Nyt sellainen on vain pakko saada. Jos ei muuta, täytyy nakittaa M tähän hommaan. Kauhistelen jo valmiiksi, kuinka paljon naputusta saankaan tältä betalta kuulla tekstini kökköydestä. Ehkä käy betaa vähän sääliksikin, heh.

Sitten jos jostain mystisestä syystä pärjäänkin, päätyy tekstini kansainvälisesti luettavaksi. Okei, luultavasti lukijoita on lopulta melko vähän siinä mittakaavassa, mutta kuitenkin. Se on monen kriittisen katseen tarkasteltavana ja ajatus on pelottava. Tosin samaan aikaan aika hulppeakin. Ole tässä nyt sitten.

Fiilis on hassu. Tekisi mieli pomppia. Raha ja krääsä ovat sivuseikka, vieraalla kielellä kirjoittaminen samaten. Tämä on vain sellainen tilaisuus, mitä olen odotellut. Totta kai voin kirjoitella ficcejä illat pitkät koneen ääressä ja julkaista niitä blogissa koska vain, kyse ei ole siitä. Tarvitsin jonkinlaista potkua takapuoleen, inspiraatioruisketta ja nyt se sitten tuli. 

Minä haluan tehdä tämän. Ihan sama palkinnoille, ficci on päästävä kirjoittamaan!

Juuri oikea hetki


Kilpailu ei olisi voinut osua parempaan saumaan. Annoin Tulen tahdon esilukuun lisäaikaa, joten en voi vielä käydä sen kimppuun. Tekstit ovat jumittaneet todella pahasti ja kesä on mennyt muissa puuhissa. Minulla on siis nyt hyvin aikaa ja intoa kirjoittaa elokuun aikana tämä pieni englanninkielinen ficci. Sen jälkeen editoimiseen jää vielä reilusti aikaa ja sitä voin tehdä vuorotellen Tulen tahdon editoinnin kanssa, se voi jopa virkistää aivoja, kun paneutuu välillä aivan erilaiseen juttuun.

On sellainen olo, että jotain tällaista olen odottanutkin. Tämän takia en saanut mitään aikaan, piti jättää tilaa juuri tälle projektille. Ehkä se on vähän kohtaloon uskomista, mutta olkoon niin. Kaikellahan on tarkoituksensa. Vai mitä?

Lukupäiväkirja 16/2016: Naruto 25-36

Lupasin lukea kaikki Naruto-mangat, kun ne ovat ilmestyneet ja olen saanut ne omaan kokoelmaani hankittua. Nyt sitten julkaisen lukuoperaatiosta lukupäiväkirjapostauksen aina, kun 12 pokkaria on saatu luettua.


19.7.2016 - Naruto 25-27


Tuli pidettyä vähän taukoa. Sunnuntai vain hujahti jonnekin, maanantaina olimme Helsingissä kavereita tapaamassa ja tiistaina piipahdimme Enonsaaressa ulkoilemassa. Reissujen päälle ei paljon muuta jaksanut kuin rojahtaa sohvalle.

Ensimmäinen pokkari oli näistä ehdottomasti makoisin, koska Itachi. Pokkari alkoi Naruton ja Sasuken taistelulla ja päättyikin siihen, mutta välissä oli pitkä osuus Sasuken menneisyydestä. Käytännössä käytiin läpi Itachiin liittyviä kohtia ja ne olivat tietysti herkkua lukea. Olin unohtanut niin monia yksityiskohtia, jotka tuli taas palautettua mieleen.

Kaksi seuraavaa pokkariakin olivat ihan jees. Naruton ja Sasuken taistelu saatiin päätökseen, Sasuke lähti Orochimarun luokse ja Kakashi kantoi Naruton sairaalaan. Kukaan tärkeä ei kuollut. Seuraavaan väliin saatiin luettavaksi Kakashin nuoruuteen sijoittuva sivutarina, joka paljasti, miten Kakashi on oman sharinganinsa saanut. En muistanut ollenkaan, miten rasittava teini-Kakashi oli ja millainen vänisijä Obito oli, mutta kumpikin toki paransi tapansa osion loppuun mennessä.

Ihan kiva kolmen pokkarin setti. Tästä on hyvä jatkaa taas eteenpäin.


Kuva, jonka Afeni (@afeni84) julkaisi

21.7.2016 - Naruto 28-29


Juu-u, eilinen taas hävisi jonnekin. Tuli kyllä käytyä kaupassa, kirjoiteltua blogia, luettua yksi kirja loppuun ja pelailtuakin, mutta Naruto jäi välistä. Mitenköhän onnistun mahduttamaan pokkarit päiväohjelmaan, kun töihin paluu jälleen koittaa..?

Noh, joka tapauksessa tarinassa tapahtui nyt aikahyppäys, joka animessa merkitsi siirtymistä Naruto Shippuudeniin. Saavun pian pisteeseen, jossa kyllästyin Naruto-animen katsomiseen. Tai en tiedä, voiko puhua varsinaisesta kyllästymisestä. Minulta vain jäi syystä tai toisesta yksi jakso katsomatta, sitten toinen ja kolmas ja lopulta katsomattomia jaksoja oli vain liikaa. Jatkoin mangan parissa kuitenkin edelleen. Tosin siinäkin olin alkanut pitää taukoja ja luin pidempiä pätkiä sitten kerrallaan (hmmm, kuulostaakohan tämä nyt jotenkin tutulta?).

Hassua sinänsä, että juuri tuossa kohtaa putosin animen kelkasta. Nimittäin tästähän alkoi myös Akatsuki-painotteinen juoniarkki, joka minua myös aidosti kiinnosti tuolloin ja kiinnostaa edelleen. Orochimaru ei ollut minulle mikään juttu, eikä chuunin-koe varsinkaan, mutta Akatsukista innostuin aidosti. Itachin ohella suosikkini jäsenistä oli Deidara, joka tässä pokkarissa 28 itse asiassa esiteltiin.

Pidin myös erityisesti taistelusta Itachia vastaan (no, ylläri!), vaikka oikea Itachi ei siinä tosin ollut läsnä. Suorastaan ahmin nuo Itachi kohdan tiedonjanossani, nyt tuli ehkä luettua vähän rauhallisempaan tahtiin kuin silloin.

En muuten muista yhtään, mitä Gaaralle käy. Ilmeisesti en ollut hänestä erityisen kiinnostunut. Veikkaan kuitenkin selviytymisen puolesta. Ehkä saan tietää totuuden, kun tartun seuraavaan pokkariin.

22.7.2016 - Naruto 30


Sakura, Chiyo-mummeli ja Sasori -matsia sekä pari muuta taistelua. Siinä aikalailla tiivistettynä koko juttu. Tämän taisin vielä animessa nähdä.

23.7.2016 - Naruto 31


Ottelu Sasoria vastaan jatkui, mutta saatiin vihdoin päätökseen. Kakashi ja Naruto päihittivät Deidaran ja Gaara saatiin takaisin, joskin kuolleena. Chiyo-mummeli tosin pelasti Gaaran elämänsiirtotekniikalla. Tämänkin jutun olin unohtanut kokonaan samalla tavalla kuin aiemmat Gaaran liittyvät käänteet. Huomaa aika hyvin, ettei Gaara ole hahmona koskaan kiinnostanut minua erityisemmin. Luulen myös, etten ole enää tätä kohtaa nähnyt animessa, en ainakaan pysty palauttamaan sitä mieleeni.

Ensimmäistä kertaa Naruto-manga onnistui kunnolla herättämään tunteita. Chiyo-mummelin puheet Narutolle pistivät vähän herkistymään. Vähän hirvittää, mitä käy, kun kiinnostavia päitä rupeaa tippumaan. Pitää mennä yksin johonkin nurkkaan lukemaan, ettei tarvitse selitellä reaktioitaan muille...

24.7.2016 - Naruto 32


Sai liittyi Kakashin tiimiin, Kakashin sijaiseksi tuli Yamato. En pidä kummastakaan hahmosta erityisemmin. Pokkari oli kuitenkin juonipanotteinen, taistelua oli melko vähän. Siitä pidin, oli mukava välillä päästä lukemaan hahmoista, heidän ajatuksistaan ja keskinäisistä suhteista, kuten myös taustalla tapahtuvista asioista. Ne jäävät välillä todella taka-alalle, kun taistelut saattavat kestää pokkarista toiseen.

En muistanut, että Kabuto olisi Akatsukin vakooja... kylläpä sitä onkin ehitnyt unohtaa paljon yksityiskohtia.

26.7.2016 - Naruto 33-34


Oikeasti alkaa pelottaa, miten selviän tästä lukurupeamasta, kun loma loppuu. :D Onnistun lomallakin olemaan niin kiireinen, etten saa yhtä pokkaria päivässsä aina luettua.

Taas oli sellaisia juonikuvioita, joista olin osan unohtanut. Kakashin tiimi tapasi Kabuton Taivaan ja maan sillalla (kai se oli se nimi?), mutta Kabuto olikin oikeasti kimpassa Orochimarun kanssa. Orochimaru ja Naruto ottivat yhteen, Naruto päästi osan Kyuubein voimista valloilleen ja vahingoitti Sakuraa. Iso taistelu ja sellaista.

Seuraavaksi Sai paljastui petturiksi (tämän olin unohtanut täysin!), mutta kääntyi sitten Naruton puolelle juteltuaan tämän kanssa. Jännittäviä käänteitä. Sasukeakin näytettiin pitkästä aikaa, jätkästä on tullut vielä ylimielisempi kuin ennen, jos se nyt on ylipäätään mahdollista. Säälittää, kun hän on niin vinksahtanut. En pysty enää oikein symppaamaan häntä mitenkään. Huoh.

27.7.2016 - Naruto 35


Jahas, nyt päästiin sitten kohtaan, jossa Naruto ryhtyy halkaisemaan lehtiä ja vesiputousta. Muistelisin tämän olleen tylsä osuus.

Toisaalta vastapainona on paljon Akatsukia, kun Deidara ja Tobi jahtaavat häntäpetoja ja Hidan ja Kakuzu taistelevat Asumaa vastaan (jos muistan oikein?). Se taistelu ei tosin taida päättyä kovin kivasti, hirvittää jo valmiiksi.

28.7.2016 - Naruto 36


Tämä pokkari olikin melkein pelkästään Asuman ja Hidanin taistelua ja se päättyi juuri niin kuin muistelinkin.Tällä kertaa en kuitenkaan itkenyt silmiä päästäni, kenties siksi, että tiesin jo lopputuloksen ja osasin varautua siihen.

Sinällään jännä, että ensimmäisellä kerralla järkytys oli niin suuri. Ei Asuma ollut minulle koskaan merkityksellinen hahmo, mutta ehkä juttuun liittyi myös perheen perustaminen ja ajatus lapsesta, joka syntyy ilman isää.

Sarjan puoliväli on nyt saavutettu. Tulipa se nopeasti vastaan. Syyskuussa varmaan ihmettelen, kuinka nopeasti sain koko jutun luettua. Pelottavaa.

Kun ei kirjoituta

Aina tekstiä ei vain synny, aivot kai kaipaavat lepoa urakoinnin jälkeen. Jumittaminen ei kuitenkaan ole kivaa. Olen kyllä nauttinut lomasta, mutta samalla paininut huonon omatunnon kanssa, koska kirjoitettua on tullut melkoisen vähän.


Jumissa


Tulen tahto on tullut tähän mennessä takaisin kahden esilukijalta, joista toinen oli kriittisempi ja toinen vähemmän kriittinen. Yhdestä esilukijasta en ole kuullut sitten kesäkuun lopun ja yhdelle annoin juuri lisäaikaa elokuun loppuun. Näillä näkymin tekstin työstäminen siis siirtyy. Haluaisin kaikki kommentit, ennen kuin ryhdyn erittelemään, mitä muutoksia haluan tekstiini tehdä.

Tämä tarkoittaa, ettei minulla ole mitään projektia työn alla, ei varsinkaan nyt, kun sain Final Fantasy -kesäraapaleetkin kirjoitettua (hui, kesähän on melkein ohitse!). Aloittelin yhden tarinan kirjoittamista, mutta parin päivän jälkeen se jotenkin vain jäi. En ole saanut motivoitua itseäni näppäimistön ääreen.

Tosin Level up!:ssa on nyt jonkin verran postauksia varastossa, sen verran, että oikolukija repii tuskaisena hiuksiaan ja kiroaa minua alimpaan helvettiin. Lupasin, ettei kaikkea tarvitse käydä läpi kerralla. Tännekin on kertynyt lukupäiväkirjapostauksia varastoon, koska en ole viitsinyt lätkiä niitä sitä mukaan, kun olen lukenut kirjoja. En halua Keijumetsästä-blogin muuttuvan kirjablogiksi, koska se ei sitä ole. Mietinkin jo, pitääkö noille perustaa oma blogi, mutta en haluaisi neljättä päivitettäväksi. Täytynee pohtia ensi vuodeksi jokin uusi konsepti lukupäiväkirjaa varten tai palata vanhaan, kerran kuukaudessa ilmestyvään postaukseen.

Mutta niin. Kärsin jumista. Blogipostauksia on kyllä syntynyt, mutta mitään muuta taas ei (en edelleenkään laske raapaleita kovin isoksi jutuksi... paitsi Rikku ja Gippal -ficciä, joka vaati tuntien taustatyön). Se turhauttaa. Haluaisin innostua jostain, höyrytä ideani ihanuutta, mutta nyt ei irtoa.

Puristinko itsestäni kaikki mehut kevään aikana? Vähän siltä näyttää. Tein hulluna töitä kahden käsikirjoituksen kanssa. Toinen ei sijoittunut kilpailussa ja lepäilee nyt pöytälaatikon uumenissa, toinen on esilukijoilla ja minä itse ihan pihalla.

Ylös jumikuopasta?


Yritän ajatella, ettei tämä ole paha asia. Lomalla kuuluu tehdä kaikkea arjesta poikkeavaa ja nauttia elämästä. Silti huono omatunto painaa, kun näppis ei sauhua. Valitan aina siitä, kuinka arki-iltoina ehtii kirjoittaa aivan liian vähän (varsinkin, kun ylläpitää useampaa blogia ja sauhuaa juttuja vähän joka suuntaan). Nyt sitä aikaa olisi ollut ihan riittämiin, mutta se on mennyt ihan muissa puuhissa.

Nyt tosiaan näyttää siltä, etten vielä elokuussakaan saa täyttä vaihdetta silmään Tulen tahdon kanssa. Minulla olisi siis kuukausi hyvää aikaa tehdä jokin pienempi projekti. Pitäisikö kirjoittaa joulukalenteri jo elokuussa? Hah!

Saa nähdä, mitä keksin... tai mihin tartun. Joitain ideoita on, kuten olen jo aiemmin kertonut, mutta mikään ei tosiaan ole nyt ottanut tulta alleen. Minun ideoillani on myös ikävä tapa paisua romaanimittaan eikä nyt ole aikaa uudelle romaanimittaiselle jutulle. Pitäisi ymmärtää, että pieni on kaunista, aina ei tarvita kymmeniä tuhansia sanoja.

Noh, jotenkin aion tämän jumin saada purettua. En suostu jäämään kuoppaan pyörimään. 


Lukupäiväkirja 15/2016: Naruto 13-24

Päätin aikoinaan, että luen koko Naruto-sarjan, kun olen saanut kaikki pokkarit kerättyä. Nyt tämä tiukka haaste on menossa ja raportoin siitä lukupäiväkirjassa aina, kun olen saanut 12 pokkaria luettua.


5.7.2016 - Naruto 13


Chuunin-koe päättyi vihdoin, bileet pystyyn!

Pakko myöntää, että tämä osuus oli edelleen hyvin puuduttava. Vaikka ajoittain on kiva lukea taisteluista, juoni on minulle tärkeämpi osuus, samoin hahmojen persoonat (juu, ehkä ei pitäisi lukea shounen mangaa sitten). Toisaalta taistelutaktiikoiden ja hahmojen taustojen päälle liimattu selittäminen kesken taisteluidenkin tuntui hölmöltä. Tästä tosin ei taideta päästä koko sarjan aikana, joskin loppupuolella lienee tarvetta on vähemmän.

Samaisessa pokkarissa alkoi ninjasota Hiekkaa vastaan ja Kolmas Hokage vs. Orochimaru -taistelu. Eli edelleen pitkät pätkät turpakeikkausta on luvassa. Olen silti iloinen, että juoni nytkähti kunnolla eteenpäin ja uusi suuntakin on tuloillaan.




7.7.2016 - Naruto 14 ja 15


Taas kävi niin, että pelaaminen vei mennessään (nyt on vähän liian hyvä peli työn alle selvästi) ja Naruton lukeminen jäi, kun yhtäkkiä olikin jo yö. Nappasin sitten Tampereen reissulle mukaan kaksin kappalein pokkareita ja lueskelin ne tullessa ja mennessä.

Chuunin-koetta seuraava taistelu Gaaraa vastaan sekä Kolmannen ja Orochimarun ottelut eivät olleet nekään mitään suosikkikohtiani alun perin. Muistan skippailleeni pätkiä animessa ja lukeneeni mangankin vähän silmäilytekniikalla. Nyt luin kohtaukset oikeasti ja ne olivatkin yllättävän kiinnostavia. Niissä esiintyvät hahmot eivät ole suosikkilistani kärkipäässä, mutta oli silti mukava paneutua heidän näkökulmiinsa.

Ja ai että tykkään Naruton sammakoista! Nimen omaan siis suomeksi. Melkein tekisi mieli lukea sammakkojen repliikit ääneen, koska Etelä-Pohjanmaan murre on vain niin nannaa. En totisesti osaa itse puhua sitä, mutta assosioin sen positiivisiin asioihin, joten sen lukeminen ja kuunteleminen on kivaa.




8.7.2016 - Naruto 16


Tällä kertaa osasin jopa lopettaa pelaamisen ajoissa ja ehdin lueskella Narutonikin oikeana päivänä. Orochimaru ja Gaara voitettiin ja siirryttiin sitä myöten juoniarkkiin, jota olin jo odottanut.

Itachi esiteltiin ensimmäistä kertaa kunnolla. Onhan hän vilahtanut hahmojen puheissa ja näytettykin varjohahmona parissa ruudussa, mutta nyt hän pääsi ihan oikeasti esille tarinassa. Voi, että... uinunut fanityttö heräsi jälleen, ei sille oikein mitään voi.

Tässä kohtaa tarinaa Itachi näyttää vahvasti kylmänä pahiksena tai voidaan ainakin sellaiseksi tulkita, mutta hän kuitenkin välttää turhaa taistelemista ja väkivaltaa, haluaa ainoastaan suorittaa tehtävän, joka hänelle ja Kisamelle on annettu. Hän myös käyttäytyy kohteliaasti, hillitysti ja hallitusti. Hänessä on jotain älyttömän kiehtovaa, jota en pysty täysin määrittelemään, mutta täysin kliseinen paha poika hän ei missään nimessä ole.

Tämä Itachi-osuus ei taida kovin kauaa kestää, mutta täytyy nyt nauttia jokaisesta sivusta. Onneksi tiedän, että hahmosta kerrotaan myöhemmin lisää.


Kuva, jonka Afeni (@afeni84) julkaisi

9.7.2016 - Naruto 17


Otteeni rupeaa selvästi lipsumaan. Lukaisin päivän pokkarin lopulta sängyssä juuri ennen nukkumaan käymistä. 

Alkupuolisko sisälsi Itachia, joka yritti Kisamen kanssa tulla nappaamaan Naruton. Lopulta väliin tuli ensin Sasuke, sitten Jiraiya ja lopulta myös Guy. Jäin pohdiskelemaan Itachia. Mikä ihme hänessä oikein kiehtoo? Vaikka tiedän, miksi hän teki surmatyönsä, häntä ei voi nähdä täysin hyvänä. Ei sen jälkeen, miten hän on kohdellut Sasukea. Itachi on itsekäs, hän satuttaa Sasukea, vaikka olisi voinut yrittää taata velipojalleen hyvän ja rauhallisen elämän (niissä puitteissa kuin se kyseisessä tilanteessa on mahdollista). Sen sijaan hän haluaa ladata Sasuken täyteen tuskaa ja vihaa saadakseen oman vapautuksensa, puhdistaakseen itsensä. Se on itsekästä.

Tiedostan asetelman kieroutuneisuuden, mutta pidän Itachista siitä huolimatta. Voi näitä fanitytön aivoja ja aivoituksia, aina niitä ei ymmärrä itsekään.

Tarina jatkui sitten Tsunaden etsinnällä ja Naruton rasenganin (ehkä?) harjoittelulla. Toistaiseksi on tuntunut mielenkiintoisemmalta kuin chuunin-koe.

12.7.2016 - Naruto 18-20


Lusmu, mikä lusmu! Olen pelannut ja tehnyt kaikkea muutakin, mutta Narutot jäivät taas hyllyyn lojumaan. Koukku ilmeisesti puuttuu tällä hetkellä. Ja kuviakaan en ole jaksanut ottaa... tosin tuskin ne ketään erityisemmin kiinnostaisivatkaan.

Tsunade löydettiin, Orochimarua vastaan taisteltiin ja päästiin takaisin Konohaan ja Narutokin ehti oppia siinä samalla rasenganin. Mangassa tämä osuus meni niin paljon kivuttomammin kuin animessa. Tosin jos tätä lukisi joka viikko uutta lukua odotellen, saattaisi tuskastua helpommin asioiden etenemisvauhtiin.

Sasuke paljasti nyt rasittavan angstauspuolensa valloilleen. Aiemmin pikku-angstipallero on ollut vielä ihan siedettävä (ja pystyn ymmärtämään, mitä näin hänessä nuorempana), mutta nyt ärsytys nosti rumaa päätään. Tekisi mieli ravistella jäbää ja ehkä jopa läpsäistä kasvoihin, ei sillä, että se mitään auttaisi.

Leen kohtalon olin puolestaan unohtanut autuaasti. Hän ei tosin minua hahmona koskaan erityisemmin kiinnostanut, mikä lienee syynä unohdukseen. Näin ollen en muista sitäkään, miten hänen leikkauksensa kanssa kävi, mutta minusta häntä kyllä näkyi sarjan myöhemmissäkin vaiheissa. Voisin siis ehkä olettaa, että hän selviytyy leikkauksesta hengissä?

13.7.2016 - Naruto 21


Hahaa! Tänään luin pokkarin heti aamupalan jälkeen, olinpas ajoissa!

Sasuke sitten päätti lähteä Konohasta, joten se tuntui tapahtuvan kauhean aikaisin, mutta toisaalta tämä lukutahti on paljon rivakampi kuin alkuperäinen.

Luonnollisesti Sasuken perään laitettiin joukko ninjoja, joten tämä kirja koostuikin sitten lähinnä takaa-ajosta, joka jatkunee seuraavaan. Chooji pääsi näyttämään taistelutaitojaan, muiden kykyjä ei niin paljon ehditty esitellä.

Ei mikään erityisen kiinnostava pokkari, mutta ei toisaalta täysin tylsäkään.

14.7.2016 - Naruto 22


Edelleen taistelua Äänen kylän ninjoja vastaan ja Sasuke nukkuu purkissa. Minulla on todella hämärät kuvat tästä osuudesta niin mangan kuin animenkin osalta. Taisin lukea harppoen ja katsoa myös silloin ensimmäisellä kerralla.

Nejin kyvyt tulivat hyvin esille tällä kertaa.

16.7.2016 - Naruto 23-24


Perjantai hujahti Helsingissä ja unohdin ottaa Naruton mukaan, joten lukeminen jäi sitten lauantaille. Vihdoin saatiin käytyä loppuun taistelut Äänen kylän ninjoja vastaan. Leekin selvisi leikkauksestaan ja lähti heti apuun, mitä en muistanut lainkaan. Eipä sillä, en muistanut sitäkään, että Gaara, Kankuro ja Temari tulivat jeesaamaan myös. Miten huonosti olen tämän osion oikeasti aikoinaan kahlannut läpi? En ymmärrä!

Tarina muuten kulkee Narutossa todella hitaasti, koska taisteluihin pysähdytään pitkäksi aikaa. Tämä taitaa olla shounen-sarjoille aika tyypillistä. Eipä sillä, ihan ok noita taisteluita on lueskella, mutta myönnettävä on, ettei luultavasti Naruton jälkeen tule enää toista shounen-sarjaa aloitettua.

Huomaan myös, että minusta on hauska lukea lukujen välissä olevia Kishimoton elämäntarinaosuuksia. Kishimoto on osannut hyvin valita hassuja sattumuksia elämänsä varrelta. Monesti ne ovat vain pieniä, arkisia kertomuksia, mutta juuri se tekee niistä kiehtovia.

Mitä Narutoon tulee... Äänen ninjat tosiaan voitettiin, mutta Sasuke on yhä matkalla Orochimarun luokse. Muistaakseni seuraavaksi vuorossa on jonkinlainen yhteenotto Naruton ja Sasuken välillä, mutta Naruto ei taida onnistua pysäyttämään ystäväänsä. Pari pokkaria lisää taistelua taas?

Lukupäiväkirja 14/2016: Stonehengen perintö

Elisa kirjassa oli kesäkuussa juhannuskalenteri, jossa oli joka päivä uusi kirjatarjous. Suurin osa tarjouksista tuntui painottuvan tällä kertaa dekkareihin, joita en juurikaan lue, eli hillitöntä shoppailua ei tullut harjoitettua. Stonehengen perintö kuitenkin sai minut kiinnostumaan nimensä perusteella ja nappasin sen ostoskoriini.

 

Sam Christer - Stonehengen perintö


Tarina nytkähtää liikkeelle, kun rikas entinen haudanryöstäjä ja intohimoinen Stonehenge-tutkija tappaa itsensä. Hän jättää jälkeensä suuren omaisuuden, kirjeen pojalleen ja salaisen huoneen täynnä salakirjoituksella raapustettuja päiväkirjoja. Sekä poliisi että poika kiinnostuvat tapauksesta.

Samoihin aikoihin rikas huithapeli alkaa deittailla USA:n varapresidentin tytärtä. Kaksikko karkaa lemmenmatkalle Stonehengelle ja katoaa, mikä myös kiinnittää poliisin huomion. Yhtäkkiä Stonehengen ympärille näyttää kietoutuvan useampi rikos.

Lähtökohdat ovat varsin uteliaisuutta herättäviä ja jäinkin tarinaan aika nopeasti koukkuun. Sitä oli helppo ahmia luku luvulta eteenpäin vain saadakseen tietää, mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua. Tarinaa kerrottiin useamman hahmon näkökulmasta ja salaisuudet ratkesivat pala kerrallaan siten, että lukijalla oli useimmiten kokonaiskuva paremmin hallussa kuin yksittäisillä hahmoilla. Tosin joitain tietoja myös pantattiin lukijalta tarkoituksellisesti, vaikka hahmojen hallussa ne jo olivat.

Tarinan hahmot itsessään eivät sitten varsinaista kiinnostusta herättäneet. He olivat arkisia ihmisiä, mutta vain erään poliisin kohdalla tuli aito tunne siitä, kuinka hän kamppaili perhe-elämän ja työn yhdistämisen välillä, muut tuntuivat elävän vain tarinaa varten. Tällainen ratkaisu on kuitenkin ihan okei, kaikkien tarinoiden ei tarvitse upota hahmojen tajuntaan ja avata lukijalle jokaisen syvimpiä ajatuksia. Kunhan hahmojen motiivit ovat selkeät, kuten ne tässä tapauksessa olivat, ei haittaa, vaikka persoonat eivät olisi kovin syvällisesti rakennettuja. Juonilähtöisyys on jees, vaikka itse kallistun enemmän siihen, että yhdistetään sekä juonilähtöisyys että hahmolähtöisyys.

Joka tapauksessa Stonehengen perintö oli virkistävän erilainen lukukokemus. Olen lukenut dekkareita ja seikkailutarinoita ennenkin, mutten pitkään aikaan. Niiden parissa kuitenkin viihtyy hyvin, joten ehkä pitäisi tarttua useamminkin.

Ideoiden pyörittelyä

Olen tällä hetkellä jonkinlaisessa välitilassa. Tulen tahto on esilukijoiden hellässä huomassa eikä vielä ole aika aloittaa seuraavan osan kirjoittamista. Halu kirjoittaa on kuitenkin olemassa, joten olenkin naputellut Level up! -blogiin tekstejä syksyä varten valmiiksi. Jotain muutakin voisi silti tehdä...

Pengoin pöytälaatikoita ja löysin vihon täynnä
materiaalia lukioaikaisesta fantasiatarinasta.
Olenkin käyttänyt kesäloman ensimmäisen viikon pohdiskelemalla, mitä oikeastaan tekisin. Tulen tahtoon ei ole koskeminen, sen olen itseltäni toistaiseksi kieltänyt. Saan käydä siihen käsiksi vasta loman jälkeen (mikäli se on siihen mennessä palautunut esilukijoilta), en aiemmin. Tauko antaa vähän etäisyyttä tekstiin ja pystyn työskentelemään sen jälkeen paremmin. Näen ehkä itsekin, mikä kaipaa korjaamista, mikä poistamista, mikä toimii ja mitä tarvitaan lisää. Ehkä esilukijoiltakin tulee näkemyksiä näistä asioista, ainakin toivon niin. Siksi nyt on parempi pidättäytyä tekstin näpelöimisestä ja keksiä muita juttuja.

Vaihtoehto 1: paluu fan fictionin pariin


Olen leikitellyt ajatuksella, että kirjoittaisin pitkästä aikaa fan fictionia. Kyllä, minulla on taas menossa Final Fantasy -raapaleiden kirjoitusurakka, mutta yksi raapale viikossa ei ole kovin paljon. Ehtisin kyllä muutakin.

Final Fantasy XII:n Ivalice kiehtoo minua maailmana, mutta olen pelin hahmoista kirjoittanut jo miltei kyllästymiseen asti. Aina toisinaan pohdin, että olisi kiva kehitellä omia hahmoja, jotka sijoittaisi tuohon ihanaan maailmaan. Olen miettinyt ficciä vieroista tai ilmapiraateista, mikä ei sinällään ole yllättävää. Minulla on jopa jonkinlainen tarinan aihio mielessä, mutta jostain syystä en silti ole siihen uskaltanut tarttua.

Toinen kutkuttava ficci-idea on kirjoittaa Star Ocean: Integrity and Faithlessnessistä. Siinä on liuta upeita hahmoja, joiden välisistä suhteista saisi aikaan vaikka mitä kivaa! Ongelma vain on, etten ole vielä pelannut peliä loppuun, joten saattaisin tehdä kaanonin suhteen vakavia virheitä. En ole siis rohjennut tarttua tähänkään ideaan, vaikka se kutkuttelee koko ajan enemmän ja enemmän takaraivossa.

Vaihtoehto 2: 90-luvun Suomeen sijoittuva koulutarina


Tätä olen miettinyt jo vuoden tai pari. Tasaisin väliajoin se pulpahtaa mieleeni, mutta koskaan en ole vielä saanut aloitettua. Tuollaisena otsikkona juttu kuulostaa tosi tylsältä, mutta minut tuntien mukana on fantasiaelementtejä.

90-luvun olen valinnut siksi, että olin itse muksu silloin, joten ajatus sijoittaa koulutarina tuohon aikaan yksinkertaisesti vain kiehtoo. Lisäksi kännyköiden yms. puuttuminen kuvioista saattaisi olla tarinan kannalta enemmän kuin jees.

Jos nyt saisin tästä jutusta edes suunnitelman tehtyä kesäloman aikana, sekin olisi hyvä. On vaarallista säilyttää ideoita vain omassa päässään. Hienot yksityiskohdat ja ideantyngät pääsevät helposti unohtumaan, mutta jos ne on tallennettu paperille tai tietokoneen kovalevylle, niillä on suuremmat mahdollisuudet selviytyä.

Vaihtoehto 3: Scifi-tarinan edistäminen


Nyt kun olen tuota Star Oceania paukuttanut, ajatus scifistäkin taas innostaa. En vain oikein tiedä, mitä tekisin tuon keskeneräisen tarinani kanssa. Se on yhdistelmä dystopiaa, avaruusseikkailua ja paranormaalia romanssia. Olen miettinyt, onko siinä liikaakin kaikkea. Ehkä ei ole hyvä tunkea tuota kaikkea samaan tarinaan, aineksia voisi olla useampaan (enkä nyt tarkoita sarjan kirjoittamisesta vaan ihan erillisiä juttuja).

Sen tiedän, etten halua kirjoittaa ns. perinteistä scifiä vaan enemmänkin juuri jotain Star Ocean tai Xenoblade Chronicles X -tyylistä eli jälleen mennään sinne JRPG-osastolle. En oikein vielä tiedä, millainen kokonaisuudesta tulisi, vaikka olen tuota tarinaani jo jonkin matkaa raapustellut. Siltä puuttuu kunnollinen suunta, koska harhailen kolmen eri suuntauksen välillä ja pähkäilen, miten yhdistäisin ne vai yhdistänkö ollenkaan. Romantiikasta en joka tapauksessa halua luopua.

Tämäkin tarina vaatisi siis suunnitellua, mutta tällä hetkellä en edes tiedä, mistä lähtisin liikkeelle. Olen vähän hukassa, etsiskelen suuntaan ilman karttaa ja kompassia. Saa nähdä, haahuilenko siis loputtomiin.

Valintoja, valintoja


Tämän ensimmäisen viikon olen siis käytännössä ollut tekemättä mitään kirjoittamisrintamalla, jos ei blogipostausten massaraapustamista lasketa. Se on ihan hyödyllistä, koska syksyllä epäilemättä kiirettä riittää. On hyvä olla jotain varastossa, jolloin voi välillä pitää taukoa bloggaamisesta ja postailla valmiita juttuja.

Täytyy ehkä yrittää saada kuitenkin jotain päätöksiä tehtyä, ettei ihan koko loma mene löllimiseen. Kyllähän se on hyvä tietysti pitää lomaa myös kirjoitushommista, mutta kesäloma on niitä harvoja hetkiä vuodessa, kun oikeasti voin kirjoittaa niin paljon kuin vain ehdin, jaksan ja viitsin, joten olisi sääli jättää tilaisuus käyttämättä.

Lukupäiväkirja 13/2016: Naruto 1-12

Päätin jo aikoja sitten, että kun saan kaikki Naruto-mangapokkarit kerättyä, luen koko sarjan ja kirjoitan siitä lukupäiväkirjan. Projektiin varasin 72 päivää eli yhtä monta kuin pokkareitakin on. Koska 72 pokkaria käsittävä postaus olisi yksinkertaisesti aivan liian pitkä, julkaisen aina uuden lukupäiväkirjan, kun olen saanut luettua 12.


23.6.2016 - Naruto 1


Ensimmäisen pokkarin olen noin 12 vuotta sitten lukenut englanninkielisenä fanikäännöksenä. Alkuun suomenkieliset termit tuntuivatkin vierailta, vaikka tunnistin heti niiden merkityksen. Pidin siitä, että tietyt termit oli jätetty japaniksi (esim. genin ja joonin). Ninjatekniikoiden suomenkieliset nimet tuntuivat kankeilta, mutta tämä lienee tottumiskysymys. Eivät ne sen fiksummilta oikeasti japaniksi tai englanniksikaan kuulosta.

Naruto ei ole koskaan ollut hahmona mikään suosikkini, eikä sen puoleen Sakurakaan. Sasukesta ja Kakashista tykkäsin aikoinaan ja heidän takia jaksoinkin jatkaa sarjaa pidemmälle. Tällä kertaa Sasuke ei saanut sympatioitani puolelleen, mutta siihen voi vaikuttaa se, että tiedän, mitä tuleman pitää. Irukasta on sanottava sen verran, että mieshän on ihan symppis ja Konohamarukin on hauska mukula.

Tarina ei vielä päässyt varsinaisesti vauhtiin, mutta kyllähän tässä vielä pokkareita riittää sitä varten.




24.6.2016 - Naruto 2


Toinen pokkari lähti lukuun matkalla kohti juhannuksen viettoa mökillä. Tarina pääsi vihdoin oikeasti käynnistymään ja muuttui ihan alkua mielenkiintoisemmaksi. Tykästyin Kakashin asenteeseen ja ylipäätään hahmoon taas enemmän ja muistin, miksi pidin Sasukesta aikoinaan melko paljonkin. Minulla selkeä heikkous hitusen angstisia nuorukaisia kohtaan, mutta se on pitkään ollut vaimenemaan päin.

Sasukesta kehitin tarinan edetessä melkoiset antipatiat, joten en varsinaisesti haluaisi pitää hänestä. Silti hänessä on jotain... kaikuja menneisyydestä kenties?




25.6.2016 - Naruto 3


Mökin hämärissä oli mukava tarttua kolmanteen Naruto-pokkariin. Siitä en sitten olisikaan enää halunnut päästää irti. Vähän harmitti, ettei laukussa ollut neljättä odottamassa, mutta tokihan pitää muistaa, että tavoitteena oli lukea yksi päivässä. Yritän olla lipsumatta tästä. Enemmän kyllä pelkään lipsahduksen tapahtuvan toiseen suuntaan: joku päivä voi jäädä pokkari lukematta. Ihan heti se ei välttämättä ole edessä, koska tarinan alkupuoli pitää tukevasti otteessaan.

Zabuza ja Haku toivatkin taas lisämielenkiintoa tarina-arkkia kohtaan. Olin unohtanut joitain yksityiskohtia ja olivat sitten kivoja "ylläreitä". Tämä kolmas pokkari oli ehdottomasti viihdyttävin tähän asti.




26.6.2016 - Naruto 4


Siltajuoniarkki tuli päätökseen ja chuunin-kokeet alkoivat. Siltatarina oli yhtä kiva kuin silloin 12 vuotta sittenkin ja ajoi hyvin sisään ninjojen maailmaan. Se myös jo osoitti, ettei kyse ole pelkästä kivasta leikistä vaan tässä tarinassa hahmoja voi myös kuolla.

Naruton ja Sakuran kohellusta katsoessa ei aina muista, että mangassa käsitellään vakavampiakin aiheita. Ehkä päähahmon ei pitäisi olla se kuuluisa koominen kevennys?

Allergiani nostaa vahvasti päätään, mutta samalla pystyn tarkastelemaan Narutoa, Sakuraa ja ehkä Sasukeakin uudella tavalla. He ovat kaikki omalla tavallaan epävarmoja nuoria, jotka etsivät omaa paikkaansa eivätkä vielä täysin luota osaamiseensa, mutta eivät missään nimessä halua näyttää epäröintiään muille. Jokainen sitten kompensoi omin keinoin: Naruto meuhkaamalla, Sasuke esittämällä coolia ja Sakura kurittamalla Narutoa.

En muuten edes muistanut, että myös TenTen ja Temari iskivät alussa silmänsä Sasukeen. Kohta saadaan mukaan myös Ino. Huoh, ei kaikkien tarvitsisi tykätä samasta pojasta.

Mutta joo, tykkään edelleen ja odotan, että saan huomenna tarttua seuraavaan pokkariin.



27.6.2016 - Naruto 5


Tämä pokkari keskittyi täysin chuunin-kokeisiin. Kokeen ensimmäinen osio on nyt käsitelty ja kakkosvaihe saatiin alkuun. Olin jälleen unohtanut autuaasti yksityiskohtia, mutta ne palautuivat lukemisen myötä näppärästi mieleen.

Muistin myös taas, miten suloinen tyttö Hinata onkaan (eikä kuolaa Sasukea!). Tuollaisissa ujoissa tytöissä on jotain ihanaa. Hinata vaikuttaa ujoutensa ja arkuutensa vuoksi heikolta rääpäleeltä, mutta ulkokuori voi yllättää. Hänessä on vahvuutta, mutta se ei oikeastaan vielä tässä vaiheessa tullut esille. Jos oikein muistan, Hinatan toista puolta esitelläänkin vasta paljon myöhemmin.

Pientä jännitystä on ilmassa, tarina tiivistyy jälleen. Chuunin-koe ei ole helppo ja siellä taisi tapahtua jotain sellaista, mikä ei kuulunut kokeeseen lainkaan. Onko jo Orochimarun aika? Aavistelenko oikein? Huomenna taas lisää!




28.6.2016 - Naruto 6


Chuunin-kokeiden kakkosvaihe pääsi kunnolla käyntiin ja sieltähän se Orochimaru putkahti kuvioon. En muistanut, minkä takia hän kokeeseen oli tunkenut, mutta sekin palautui aika äkkiä mieleen. Joskaan yksityiskohtiahan vielä tässä vaiheessa ei paljastettu.

Tämä alkaa tuntua aikamatkalta vuoteen 2004, kun olin älyttömän innoissani Narutosta. Samaan aikaan hahmoja tulee kuitenkin tarkasteltua eri tavalla kuin ennen. Naruton meuhaaminen on rasittavaa, muttei saa enää repimään hiuksia päästä, Sasuke on edelleen angstipallero, mutta samalla hitusen sääliä herättävä ja Sakura vaikuttaa tyhjäpäältä, vaikka onkin oikeasti vain epävarma itsestään (ja samalla ihastunut teinityttö). En varsinaisesti tykkää päähahmokolmikosta, mutta toisaalta en ryvä negatiivisissa tunteissakaan.

Jatkoa siis vain kehiin!




29.6.2016 - Naruto 7


Viikko Naruton lukemista takana. Se hujahti yllättävän nopeasti.

Chuunin-koe jatkui edelleen ja nyt sen puuduttava pituus alkoi näkyä. Eikös tässä ollut vielä kolmaskin osuus? Tuleeko sen jälkeen jo Itachin ensiesiintyminen? Alan jo pikku hiljaa odottamaan sitä. Ehkä välissä oli jonkinlainen Orochimaru vs. kolmas Hokage -ottelu. Arh, en muista enää, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat!

Ei siis auta kuin lukea eteenpäin. Olen edelleen innokas tarinan suhteen, mutta tosiaan tämä koe alkaa jo puuduttaa. Onneksi mielenkiintoisempia kohtia on edessä päin.

Suomennos ei muuten enää tunnu niin tönköltä kuin alkuun. Joko olen tottunut siihen tai sen taso on parantunut, ehkä molempia.




30.6.2016 - Naruto 8


Kesäkuu on näköjään ehtinyt päätökseensä, mutta Naruto on vasta alussa. Chuunin-kokeet puuduttavat, mutta sitkeästi olen lukenut eteenpäin. Tämä juoniarkki ei ole yhtään minun juttuni, tuskastuin siihen animessa ja niin kävi nytkin. Onneksi sen jälkeen tulee parempia ja mielenkiintoisempia juoniosuuksia (tosin on niitä tylsiäkin luvassa vielä, valitettavasti).

No, enpä toisaalta odottanutkaan, että tämä haaste olisi pelkästään hauska. Urakka on isohko, joten siihen mahtuu monenlaisia hetkiä. Naruto on omalla tavallaan hyvä sarja, mutta omalla tavallaan myös huono. Tai ehkä se on vain keskimäärin ihan kiva. En tiedä. Katsotaan, mihin suuntaan mielipide tässä matkan varrella kehittyy.




1.7.2016 - Naruto 9


Edelleen niitä pahuksen chuunin-kokeita. Tällä kertaa esiteltiin Hinatan ja Nejin taitoja. En muistanutkaan, miten k-päähahmo Neji on, mutta hänkin taitaa matkan varrella hieman kehittyä ihmisenä.

En voi sanoa, että lukeminen on tällä hetkellä varsinainen nautinto, mutta kitkutellaan nämä nyt läpi kuitenkin...




3.7.2016 - Naruto 10 ja 11


Eilen jäi Naruton lukeminen välistä, koska kirjoittelin Level up!:n puolelle postauksia varastoon ja pelasin innokkaasti uutta Star Oceania. Tänään sitten bussimatkalla Tampereelle ehti hyvin ahmaista kaksi pokkaria.

Chuunin-kokeisiin saatiin pieni tauko kolmannen osion karsintojen jälkeen. Tauko oli todella virkistävä! Juoni eteni hieman ja tavattiin uusia hahmojakin, myös parin hahmon taustat valaistuivat hieman.

Olikin pettymys, miten nopeasti palattiin chuunin-kokeisiin, mutta ehkä ne ovat kohta ohitse ja pääsen lukemaan muutakin. Narutolla on hyvät hetkensä, sitten sillä on nämä huonot...




4.7.2016 - Naruto 12


Ja niin saatiin chuunin-kokeiden kolmas osio kunnolla alkuun! Taistelua ja vähän lisää taistelua siis luvassa.

Kiinnitin huomiota ilmiöön, joka tuntuu toistuvan kautta linjan Narutossa (en muista, tapahtuuko tätä myöhemminkin): taistelujen lomassa selitetään niin vastustajien ninjatekniikoista kuin heidän kauheasta lapsuudestaankin. Tajuan, miksi näin on tehty, täytyyhän lukijan saada tietää kyseiset asiat. Valitettavasti ne syövät realistisuutta ja tuntuvat päälle liimatuilta, koska ei kukaan oikeassa taistelutilanteessa kävisi tuollaisia pitkiä keskusteluja. Fiilis on sama kuin videopelien tutoriaaliosuuksissa, mutta niissä sen sentään paremmin hyväksyy, koska täytyy oppia taistelemaan voidakseen taistella.

En toisaalta tiedä, miten nämä jutut olisi sarjakuvassa paremminkaan toteuttaa. Erilliset infodumpit olisivat nekin puuduttavaa luettavaa. Ehkä kuitenkin lapsuustarinat voisi säästää johonkin toiseen kohtaan, johon ne istuvat luontevammin? En tiedä, joka tapauksessa tällainen rakenne vähän töksähtää minulle.




Ensimmäiset 12 Naruto-pokkaria ovat nyt takana. Tätä lukupäivää kirjoittaessa on ollut hauska huomata, miten suhtautumiseni on muuttunut lyhyessä hetkessä. Alussa tavoitin vanhan, tutun innostuksen, sitten touhu alkoi jo puuduttaa. Jatkan kuitenkin haasteen parissa, vaikka välillä olisi vaikeaa. Haluan tehdä tämän loppuun, sen jälkeen voin sanoa lukeneeni Naruton kokonaan.