26. kesäkuuta 2016

Melkein kesäloma!

Juhannus tuli ja meni, hujahti suorastaan. Oltiin mökillä ja hengattiin kotona. Syötiin hyvin ja saunottiin. Siinäpä se. Ei ole juuri kertomista.

Minut saattoi juhannuksena bongata
erinäisistä paikoista Naruto-pokkari kourassa.
Juhannus oli kuitenkin rentouttava. Sain luettua kesken olevan kirjan loppuun ja neljä pokkari Narutoa tuli jo ahmittua (olen siis haasteen kanssa ihan aikataulussa toistaiseksi). Ihmisiä tuli nähtyä, mutta sopivan vähän kuitenkin. Sunnuntai on jopa mennyt kahdestaan kotona, mikä oli varsin toivottua vaihtelua jatkuviin sosiaalisiin tapahtumiin. 

Nyt pitäisi vielä viikko jaksaa töissä, ennen kuin pääsee ansaitulle lomalle. Helpolta se viikko ei näytä, lomalle ei laskeuduta. Jotenkin kaikkea mahdollista on kalenteri pullollaan. Täytyy toivoa, etten ole perjantaina totaalisen uuvahtanut.

Työviikosta selviämisen lisäksi minulla on toinenkin tavoite. Aion saada TT:n vihdoin siihen kuntoon, että voin sopivasti kesälomaksi tyrkätä esilukijoiden käsiin. Tällä hetkellä se on aika valmis jo lähtemään matkaan, enää yksi luku kaipaa muokkaamista.

En siis tarkoita, että käsikirjoitus olisi täysin valmis. Ehei, mutta tämä esilukijoille lähtevä versio alkaa tosiaan olla. Kunhan se palautuu minulle takaisin, on aika jälleen puljata sitä paremmaksi, mutta nyt on tauko edessä. Se on helpottavaa ja ahdistavaa yhtä aikaa.

En oikein tiedä, mitä teen kirjoittamisen suhteen lomalla. TT:a en työstä, se on selvä. Toinen käsis lähti Maailman laita -kilpailuun muutama kuukausi sitten. Siitä ei ole kuulunut mitään, joten oletan sen lentäneen kustantamon hoteissa kaaressa roskakoriin, kenties ivanaurujen saattelemana. En tiedä, jaksanko tarttua nyt siihenkään. Jossain vaiheessa ehkä, mutta nyt se ei tunnu ajankohtaiselta. Kaipaan jotain muuta, jotain erilaista.

Mietin, pitäisinkö kirjoittamisestakin lomaa. Toisaalta kesäloma on niitä harvoja hetkiä, kun oikeasti voi kirjoittaa juuri siihen vuoronkaudenaikaan, kun itselle sopii ja niin pitkissä spurteissa kuin suinkin jaksaa. Muulloin arki rajoittaa pahasti urakointia. Sitä paitsi minulla on sellainen olo, että haluan kirjoittaa, en vain tiedä, mitä. Hankalaa. Ehkä vastaus piileskelee jossain nurkan takana ja hyppää syliini, kun en enää haeskele sitä?

Joka tapauksessa loma on todella odotettu. Viimeinen vuosi on ollut jokseenkin rankka ja väsyttävä. On mahtavaa päästä irrottautumaan arkirutiineista neljäksi viikoksi ja nollata. Ihanaa on sekin, ettei ole mitään suuria suunnitelmia. Voin tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä yhtään mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti