15. kesäkuuta 2016

Lukupäiväkirja 11/2016: Melkein geisha

Kirjoja kertyy yöpöydän alle nopeammin kuin ehdin lukea, sama meinaa olla e-kirjojen kanssa. Ne nyt eivät sentään fyysistä tilaa vie, mutta lukeminen ei totisesti hetkeen kesken lopu. Toisaalta surullistahan se olisikin, jos kirjat loppuisivat kesken. En tiedä, mitä tekisin siinä tilanteessa.


Minna Eväsoja - Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani


En edes tiennyt tämän kirjan olemassaolosta, kunnes satuin piipahtamaan Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa. Siinä vaiheessa minulla oli kiire Type & Tellin esittelyyn, joten lykkäsin ostopäätöstä ja kipitin eteenpäin. Kun sitten lähdin kyseisestä tapahtumasta, kummitteli ihana kansikuva mielessäni ja oli pakko palata vielä pyörähtämään Akateemisessa.

Kirja imaisi minut sisäänsä heti ensimmäisestä lauseesta lähtien. En olisi halunnut irrottautua siitä ollenkaan ja se loppuikin aivan liian pian. Olisin voinut jatkaa sen lukemista ikuisesti. Paitsi, että se on taidokkaasti kirjoitettu, se myös esittelee Japania elävästi ja tuo esille seikkoja, jotka eivät tavalliselle turistille koskaan paljastuisi. Opin paljon uutta, vaikka kirja sisälsi myös tuttua asiaa. Mieluusti perehtyisin tämän pohjalta Eväsojan muihinkin Japania käsitteleviin kirjoihin.

Melkein geisha herätti taas kovan matkakuumeen. Sormet syyhyävät lentoyhtiöiden sivuille etsimään edullisia lentoja Japanin suuntaan, mutta täytyy nyt hillitä haluja. Toivoisin silti lähivuosina (ensi vuonna!) pääseväni taas Japaniin. Siinä maassa on jotain käsittämättömän kiehtovaa ja ehdottomasti haluan sinne takaisin vielä monta kertaa. Totta kai muuallekin on hienoa matkustaa, mutta Japanilla on erityinen paikka sydämessäni. Tämä tietysti vaikuttaa siten, että olen aika jäävi kommentoimaan kyseistä maata käsittelevää kirjallisuutta, koska innostun pienimmästäkin viittauksesta.

Kirja aiheutti matkakuumeen lisäksi himon kirjoittaa Japaniin sijoittuvan tarinan. Se olisi kuitenkin uhkarohkeaa, ellei jopa tyhmänrohkeaa. Vaikka olen opiskellut kieltä ja kulttuuria seitsemän vuotta, en silti koe tietäväni ja tuntevani todellista Japania. Todennäköisesti tuotokseni ei siis olisi millään muotoa realistinen, ellen tyytyisi kirjoittamaan turistikokemuksesta ja mieluummin raapustelen fiktiota (vaikka matkapäiväkirjoja on hauska kirjoittaa). Jätän tämän ajatuksen siis toistaiseksi vain mielen perukoille pyörimään, ehkä olen vuosien päästä valmis toteuttamaan sen, mutta nyt en ole tarpeeksi harjaantunut.

Kaiken kaikkiaan Melkein geisha oli siis todella innoittavaa ja inspiroivaa luettavaa. Sen pariin palaan varmasti vielä uudemmankin kerran. Pitäisi varmaan lainata se vaikkapa anopille, jotta saisin jonkun muunkin kuumeilemaan Japanin matkaa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti