8. huhtikuuta 2016

Lukupäiväkirja 6/2016 ja 7/2016: Kissan kuolema ja The Price of Salt

Sen verran pahasti olen jäänyt jälkeen lukupäiväkirjojen kirjoittelemisessa, että nyt tulee kaksi kirjaa samassa paketissa. Nämäkin on luettu jo jokin aika sitten, mutta kun ei saa aikaiseksi, ei saa aikaiseksi.


Taru Väyrynen - Kissan kuolema

Minulla on ollut viime aikoina ehkä pienoinen putki menossa Taru Väyrysen kirjojen kanssa (eivätkä ilmaiseksi saatavat e-kirjat suinkaan ole pienin syy), vaikka olen useita niistä jo kertaalleen lukenut. Toisaalta eipä siitä haittaa ole, että lukee hyviä kirjoja uudestaan.

Tarkoitukseni oli lukea Kissan kuolema vasta myöhemmin tänä vuonna, mutta lomalla en sitten saanut eräänä yönä unta. Olin alkuillan lueskellut The Price of Saltia, sitten sammuttanut valot ja yrittänyt saada unenpäästä kiinni. Jostain syystä se ei onnistu, mutten kuitenkaan halunnut herättää M:aa sytyttämällä valoja uudestaan, joten viihdykettä oli pakko etsiä e-kirjapuolelta. Lukulaitteessa kun on valo, joka ei kuitenkaan ole niin kirkas, että häiritsisi muita.

Hetken valikoimaa selattuani en voinut vastustaa kiusausta. Tartuin säästelemääni Kissan kuolemaan. Luin sen edellisen kerran yläkouluikäisenä herkkänä teininä ja jokin siinä teki minuun syvän vaikutuksen. En osaa enää eritellä silloisia tuntemuksiani, mutta joka tapauksessa kirja kummitteli mielessä hyvin pitkään.

Nyt kun sukelsin koulukodissa asuvien nuorten synkähköön maailmaan uudestaan, mietin hetken, olinko sittenkään tarpeeksi vanha edellisellä lukukerralla. Toisaalta ei minulle erityisempiä traumoja jäänyt, joten ehkä tuollaisia juttuja vain miettii liikaa tämän ikäisenä.

Joka tapauksessa kirja on täynnä rajuja tapahtumia. Yksityiskohdilla ei mässäillä, mutta lukijaa ei myöskään pidetä pimennossa, millaisessa todellisuudessa kirjan nuoret elävät. Se todellisuus muuttuu koskettavaksi ja kosketeltavaksi, siihen uppoutuu ja haluaa tietää lisää, vaikka samaan aikaan hirvittää.

Vaikka itse olen elänyt melko tavallisen nuoruuden, pystyin jossain määrin samastumaan kirjan henkilöiden tunne-elämään. Sitä tosin jäin miettimään, kuinka todennäköisesti koulukodissa olisi töissä ammattikouluttamaton, lähes asukasnuorten ikäinen nuori. En kuitenkaan voi sanoa, että minulla olisi selkeä käsitys kirjan tapahtuma-ajan käytännöistä. Veikkaan, ettei nykypäivänä tällainen olisi enää mahdollista, mutta aiemmin on voinut olla toisin. Koulutusvaatimukset ovat vuosikymmenten saatossa tiukentuneet huomattavasti.

Tuo on sellainen nyanssi, jota pysähdyin monesti miettimään, vaikkei sillä ole lukuelämyksen kanssa juurikaan tekemistä. Joka tapauksessa pidin kyseisen hahmon roolista ja näkökulmasta tapahtumiin ja minusta se olikin hyvin oleellinen tarinan kannalta. Tarina olisi voinut olla hyvinkin erilainen koulukotinuoren tai vaikkapa keski-ikäisen näkökulmasta. 

Vaikka Kissan kuolemassa käsitellään rankkoja aiheita, se jätti hyvän jälkimaun suuhun. Onnellinen loppu saa lukijan huokaamaan helpotuksesta.


Patricia Highsmith - The Price of Salt

Kävin alkuvuodesta katsomassa leffoissa Carolin hetken mielijohteesta. Pidin elokuvasta hyvin paljon, joten päätin sitten lukea Patricia Highsmithin alkuperäisteoksen vuodelta 1952. 

Kirjan lukeminen alkoi jokseenkin takkuisesti. Minua häiritsivät sellaiset hölmöt asiat kuin fontti, rivinväli, miltei näkymättömiin haalistuneet kirjaimet ja älyttömän leveät marginaalit. Nämä siis yksinkertaisesti tekivät lukemisesta hitusen epämiellyttävää, kun on tottunut ehkä hiukan toisenlaiseen ulkoasuun. En ole hetkeen lukenut vanhempia kirjoja, joten silmillä meni tovi hyväksyä eteen piirtyvä näkymä.

Oman haasteensa aiheutti englannin kieli, jota siis luen ihan sujuvasti, mutta toiselle kielelle siirtyminen vie aina hetken. Kun kieleen pääsee sisälle, ei asiaa tarvitse ajatella sen enempää. Visuaalisen ja kielellisen takkuisuuden lisäksi itse tarinakin tuntui lähtevän nihkeästi käyntiin tai ainakaan minä en siihen sisälle. 

Päähahmot, Therese ja Carol, tuntuivat kaiken kaikkiaan epämiellyttäviltä kirjan alkupuolella. Therese ärsytti miellyttämishalullaan ja epätoivoisuudellaan, Carol tympeällä ja kylmällä asenteellaan. En osannut sympatisoida kumpaakaan. Onneksi heidän suhteensa dynamiikka ja siten kummankin käytös ja asenne kehittyivät tarinan edetessä, jolloin lukemisestakin tuli miellyttävämpää.

Puolenvälin jälkeen viihdyin kirjan parissa paremmin ja olisin voinut sen lukea yhdeltäkin istumalta, jos aikaa olisi ollut riittävästi. Oli myös mielenkiintoista seurata lukiessa, miten erilaiset kohdat oli elokuvassa käsitelty. Yksityiskohtia oli ymmärrettävästi muuteltu, mutta tunnelma ja kokonaisuus olivat minusta yhtenevät kirjan kanssa... joskin pidin elokuvassa hahmoista alusta asti, kirjassa he tosiaan vaativat melkoisen sivumäärän muuttuakseen siedettävän kautta tykättäviksi.

Kuten rakkausromaaneissa yleensäkin, tarina päättyi siihen, mistä se oikeassa elämässä monesti varsinaisesti pareilla alkaa. Aina toisinaan tulee tunne, että olisi kiva saada pieni kurkistus tulevasta pariskunnan arjesta. Toisaalta ehkä on myös hyvä, että jatko jätetään lukijan mielikuvituksen varaan. Aivan kaikkea ei tarvitse välttämättä kertoa.

2 kommenttia:

  1. Tämä postauksesi pisti muistuttamaan, että Kissan kuolema olisi kiinnostava lukea. Olen vain nähnyt elokuvaversion joskus kauan sitten koulussa, ja en ole pitkään aikaan ajatellut sitä, mutta se teki sen verran vaikutuksen, että kirjakin kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun puolestani pitäisi etsiä se elokuva käsiini ja katsoa joskus. Jäi se aikoinaan näkemättä. Tiedä sitten, onko sitä kovinkaan helppo saada käsiin tänä päivänä.

      Kirjaa kyllä suosittelen ehdottomasti. Nyt sen vielä tosiaan saa kätevästi tuolta Taru Väyrysen kotisivuilta. :)

      Poista