25. huhtikuuta 2016

Kenelle kirjoitin Maan mahdin?

Vietin viikonlopun Mikkelissä fantasian kirjoittajille suunnatulla kurssilla. Opiskelu jatkuu vielä ensi kuussa, mutta jo nämä pari päivää antoivat paljon ajattelemisen aihetta. Eräs hyvä pohdinnanaihe on, kenelle oikeastaan kirjoittaa. 

Rehellisesti sanottuna tärkein kohdeyleisöni on aina itserakkaasti ollut minä itse. Jo muksuna kirjoitin sellaisia tarinoita, joita olisin halunnut itse lukea. Kun kukaan muu ei niitä tuonut eteeni, piti ne luoda itse. Samaan törmään yhä uudestaan. En tarkoita tällä, ettenkö nauttisi monenlaisista tarinoista, mutta on liuta sellaisia, jotka yhä odottavat kertomistaan ja jonkun on tartuttava haasteeseen. Siispä raapustan kertomuksia, jotka voisin yhtä hyvin lukea, jos joku ottaisi kirjoitusvastuun harteilleen. Tämä päti tosiaan lapsuuden riipustuksiin, useimpiin kirjoittamiini fan fiction -tarinoihin ja myös Maan mahtiin.

Jos kuitenkin kirjoittaisin puhtaasti itselleni, olisin voinut jättää kaikki tarinani pöytälaatikkoon. Sen sijaan olen aktiivisesti julkaissut fan fictionia netissä ja Maan mahtikin ilmestyi viime vuonna e-kirjana. Selvää on, että minulla on itseni lisäksi toinenkin kohdeyleisö: kirjoitan ihmisille, jotka ovat yhtä innoissaan japanilaisista roolipeleistä *köh*Final Fantasyista*köh* kuin minä. Erityisesti Kristallin lapset ja siten Maan mahti on kirjoitettu juuri tälle yleisölle.

Tiedostan, että JRPG-faneja on Suomen kokoisessa maassa lopulta melko vähän eivätkä läheskään kaikki heistä edes harrasta lukemista. Lukijoita ei siis kohdeyleisössä riitä niin paljon, että elättäisin itseni ihan vain Maan mahtia ja sen jatko-osia myymällä. Jos olisi riittävän taitava englannissa tai japanissa, voisin kokeilla onneani kansainvälisillä markkinoilla, mutta en ole, joten se siitä. Minulla ei valitettavasti ole tällä hetkellä varaa maksaa kenellekään kirjan kääntämisestä... ja vaikka olisi, täytyisi sitä myös pystyä markkinoimaan.

Luulen, että juuri JRPG-fanit voivat viehättyä Maan mahdin elementeistä. He löytävät tarinasta tuttuutta, johon tarttua, mutta kenties myös jotain uutta ja erilaista, mikä pitää mielenkiinnon yllä. Kirjaa ei ole kirjoitettu pelaaminen ensisijaisesti mielessä, joten olen jättänyt tiettyjä elementtejä kokonaan poiskin ja kenties käyttänyt toisia enemmän kuin peleissä on totuttu näkemään. Tämä siksi, että lopulta kyseessä on kirja, ei peli.

Haluan silti uskoa, että Maan mahdin voi lukea, vaikkei tietäisi peleistä yhtään mitään. Koska olen itse vahvasti uppoutunut JRPG:n maailmaan, en osaa sanoa, millainen kokemus se pelejä pelaamattomille on. Esilukijoissa oli kuitenkin myös henkilöitä, jotka eivät pelaa ja he viihtyivät tarinan parissa. Osa kommentoi tarinaa virkistävän erilaiseksi fantasiaksi. Se yllätti minut, yllättää edelleen, koska tiedostan varsin hyvin käyttäneeni jo kliseiksi muodostuneita teemoja ja voimaesineitä, enkä osaa edes kovin uudella tavalla. Erilaisille lukjoille asiat kuitenkin näyttäytyvät eri tavalla kuin minulle itselleni. Siksi onkin mielenkiintoista kuulla, miten kukakin on tarinan kokenut ja nähnyt.

TT etenee hyvää vauhtia. Se on kirjoitettu samalle kohdeyleisölle kuin Maan mahti: minulle ja muille kaltaisilleni. Haluan kuitenkin uskoa, että Kristallin lapsia voivat hyvin lukea muutkin fantasian parissa viihtyvät ja jopa he, jotka eivät fantasiaa yleensä lue. Kenties he jopa voivat löytää siitä jotain sellaista, mitä en itse JRPG-sokeudessani kykene näkemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti