16. huhtikuuta 2016

JRPG-sankarit ja miksi Maan mahdissa ei ole sellaisia

Olen muutamaan otteeseen maininnut, että inspiraation Maan mahdin kirjoittamiseen pohjautuu videopeliharrastukseeni ja rakkauteeni erityisesti JRPG-genreä kohtaan (JRPG = Japanese roleplaying game). Kirjan lukevan ei tarvitse olla pelaaja tai tietää JRPG:stä yhtään mitään, mutta jos genrestä on kokemusta, voi sen piirteitä lukiessaan tunnistaa.


Mikä ihmeen JRPG-sankari?

Kuten tarinoissa ja peleissäkin yleensä, on myös JRPG-peleissä päähahmo eli sankari. Monesti JRPG-sankari muistuttaa animesta tuttuja shounen-sankareita. Shounen on japania ja tarkoittaa poikaa. Shounen-sarjat taas on suunnattu teini-ikäisille pojille, kuten oletettavasti monet JRPG-pelitkin. Päähahmo puolestaan on monesti 15-17-vuotias jokseenkin yli-innokas poika, jolla on suuri tehtävä, vaikkei välttämättä alkuun näytä siltä, että rahkeita tehtävän suorittamiseen olisi. Hän voi pitää itsestään vähän turhankin paljon meteliä. Toisaalta hänen persoonaansa ei aina välttämättä tuoda kovin selkeästi esille, koska ilmeisesti on tarkoitus, että pelaaja samastuisi häneen. Toisinaan hän on siis tyhjä astia, johon pelaaja voi asettaa oman sielunsa.

JRPG-sankari voi pelin alkaessa olla naiivi ja hömelö, hän saattaa olla suulas ja laukoa toistuvasti typeryyksiä. Hän kuitenkin yleensä kokee kasvutarinan pelin tarinan edetessä ja joutuu kohtaamaan menneisyyden haamuja, jotka on haudannut liian tuskallisina.


Miten Maan mahdin päähahmot eroavat JRPG-sankareista?

Maan mahti ja koko Kristallin lapset -sarja on paljon velkaa useille japanilaisille roolipeleille. Tässä valossa olisi voinut kuvitella minun nostavan tarinan keskiöön juuri tyypillisen JRPG-sankarin. Niin en kuitenkaan tehnyt. En tiedä, onko joku lähtenyt lukemaan kirjaani etsien juuri tietynlaista päähahmoa, mutta jos on, hän on joutunut pettymään.

En sano, että JRPG- tai shounen-sankarit olisivat välttämättä huonoja hahmoja, mutta yleensä en itse heistä perusta. Monesti pelaajalle ojennettavasta tiimistä löytyy paljon mielenkiintoisempia tyyppejä, joista haluaa tietää lisää ja joiden ajatusmaailma kiehtoo huomattavasti enemmän kuin "mennään antamaan pahoille tyypeille turpaan ja pelastetaaan maailma ilman suunnitelmaa" -kohellus. (Tämä on kärjistystä, älkää te genreä tuntevat kiivetkö seinille siellä.)

Edellä mainitusta syystä halusinkin nostaa päärooliin hahmoja, jotka minusta ovat kiinnostavampia. Maan mahdista puuttuu koheltava, mutta maailmanpelastushommista innostunut teinipoika. Itse asiassa päähahmokuusikossa on vain kaksi miestä, Thyme ja Blade, joista kumpikaan ei ole enää teini. Heillä ei edes kummallakaan ole erityisiä fantasioita maailman pelastamisesta, vaikka kumpikin heistä päätyy tarinan lopussa tielle, joka voisi mahdollisesti tällaiseen operaatioon vielä johtaa.

Thyme ja Blade eivät kuitenkaan ole Maan mahdin näkökulmahahmoja vaan tarinaa kerrotaan Sennan, Momin ja Astaran kautta. Senna ja Momi ovat temppelineitoja, vielä aloittelijoita urillaan Maakristallin temppelissä. Astara puolestaan tulee köyhistä oloista ja on tottunut elättämään itsensä vähemmän laillisin tavoin, hän noudattaa mielellään Robin Hood -logiikkaa.

Jäljellä jää vielä Nera, joka toimii vartijana Maakristallin temppelissä. Hän on nuori usvahaltianainen, joka on tehnyt ehkä hieman epätyypillisiä ratkaisuja elämässään. Häntäkään ei ohjaa puhdas halu toimia maailman hyväntekijänä vaan hän tekee valintansa henkilökohtaisiin mieltymyksiinsä pohjaten.

Vaikka tarinassa itsessään on JRPG-elementtejä ja hahmoihin on upotettu animesta ja JRPG:stä tuttuja piirteitä, ei kukaan näistä kuudesta vaikeuksien yllättäessä nouse esille miekka tanassa uhoten ja sankarillista intoa puhkuen. He tekevät kenties samankaltaisia valintoja kuin JRPG-sankarit, mutta vähäeleisemmin ja vähemmän itseään korostaen.


Olisinko voinut valita toisin?

Jossain vaiheessa oikeasti mietin, olisiko JRPG-inspiroitunut tarina pitänyt kirjoittaa innokkaan maailmanpelastajateinin näkökulmasta. Päädyin siihen, että ei olisi. Minun ei tarvitse apinoida kaikkea peleistä, vaikka ne minua kirjoittamaan innostavatkin.

Halusin hahmojeni olevan nuoria aikuisia teinien sijaan, koska koen sen ikäisistä kirjoittamisen itselleni luontevammaksi tässä elämänvaiheessa. Toisekseen en näe teini-ikäisiä suoranaiseksi kohderyhmäksenikään, joten sekin puoltaa hahmojen hitusen vanhempaa ikää.

Ikä ei ole tietenkään ainoa vaikuttava tekijä. Poimin ylipäätään päähahmoiksi sellaisia hahmotyyppejä, joista itse satun pitämään ja lähdin rakentamaan heistä omia yksilöitään. Juuri heitä halusin lähteä kuljettamaan JRPG-tyyppisen seikkailun halki ja antaa heille mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä sen myötä. Hahmoistani muodostui lopulta sellaisia kuin juuri tämä tarina tarvitsee. Teini-ikäiset sankarit jääkööt johonkin toiseen kertomukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti