4. helmikuuta 2016

Lukupäiväkirja 2/2016: Tähtien kosketus

Tammikuu katosi jonnekin, enkä ehtinyt tehdä kaikkea, mitä piti. Lukupäiväkirjankin raapustelu vähän jäi, mutta onneksi näitä pystyy viiveelläkin kirjoittamaan. Ainoa ongelma siinä on, etteivät muistikuvat ole kovin tuoreita enää.


Taru ja Tarmo Väyrynen - Tähtien kosketus

Luin vielä Vuorileijonan varjo -trilogian kolmannenkin osan melko putkeen kahden ensimmäisen kanssa. Se oli aikamatka omiin varhaisnuoruusvuosiin, mutta toisaalta hyvin erilainen lukukokemus näin vanhemmalla iällä. Muistan, että tietyt käänteet kirjassa eivät miellyttäneet minua nuorempana lainkaan. Silloin ehkä kiinnyin hahmoihin vielä herkemmin kuin nyt ja heistä irtipäästäminen teki kipeää... eikä sellaisia tunteita halunnut käsitellä, jos ei ollut aivan pakko.

Tätä ei pidä käsittää väärin. Olen edelleen lukija, jolle hahmot ovat tärkeitä, todella tärkeitä. Arvostan hyvin kirjoitettuja hahmoja ja usein kiinnyn heihin. Jos heille sattuu jotain ikävää, se kolahtaa myös minuun, mutta ei niin pahasti, että olisin valmis heittämään kirjan nurkkaan sen takia. Nuorempana minulle saattoi tulla pitkäkin katko jonkin kirjan lukemiseen, jos tärkeälle hahmolle tapahtui epämiellyttäviä asioita. Nykyisin en tarvitse yhtä pitkää jäähdyttelytaukoa.

Vuosia sitten Tessi oli minulle hyvin merkityksellinen hahmo, nyt hän oli enemmänkin yksi muiden joukossa, ei noussut enää samalla tavalla esiin. Se kuitenkin kertoo enemmän minusta kuin Tessistä, koska minä olen muuttunut, hän ei. Pidän häntä edelleen hyvin kirjoitettuna hahmona, mutta en enää samastu häneen. Sen sijaan arat ovat tällä lukukerralla nykineet minua hihasta koko ajan. Sekin varmaan kertoo jotain minusta, mutta ei sukelleta siihen mereen nyt.

Tähtien kosketus tuntui tienristeykseltä. Se oli selkeä oma kokonaisuutensa, oma tarinansa. Samalla se kuitenkin päätti Vuorileijon varjo -trilogian ja erityisesti Tessin tarinan. Yksi ympyrä sulkeutuu ja kuitenkin samalla jättää sulkeutumatta. Tessin tie on tullut päähänsä, mutta maailman tilanne ei silti ole täysin vakaa, selvittämättömiä asioita riittää, uusia uhkiakin saattaa leijua ilmassa. Trilogian päätösosa jättää asioita auki ja oven rakoselleen jatkoa varten.

Ensimmäisellä lukukerrallani en tiennyt jatkosta mitään. Rehellisesti sanottuna kuulin siitä vasta viime vuoden loppupuolella, kun Taru itse mainosti kirjasarjan e-kirjojen ilmaisversioita. Kiinnostuin välittömästi, koska muistin tarinan menneiltä vuosilta. En kuitenkaan halunnut tarttua noihin jatko-osiin, ennen kuin olin virkistänyt muistiani, joten alkuperäinen trilogia piti napata uudestaan luettavaksi. Nyt se on tehty ja voin jatkaa matkaani  tarinan parissa eteenpäin. Kasa kirjoja odottaa lukemistaan.

PS. Taru ja Tarmo Väyrysen ilmaiset e-kirjat löytyvät heidän kotisivuiltaan eli sinne vain latailemaan, jos innostuit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti