29. helmikuuta 2016

Lukupäiväkirja 4/2016: Lumen tytär



Tuulia Aho - Lumen tytär

Tartuin vihdoin Kuikansulan ja Pääsky ja Yötuulen jatko-osaan. Jälleen kerran tarina siirtyi yhden sukupolven eteenpäin ja pääosan otti Yötuulen tytär, Lumen tytär eli Kuikansulan lapsenlapsi. Aiempiin kirjoihin viitattiin useasti ja tutut hahmot olivat rooleissa tässäkin.

Kuten kahdessa aiemmassa kirjassa tässäkin käytiin läpi pieni, suuri seikkailu. Sanon pieni sen takia, ettei koko tässä sarjassa ole ollut sellaista eeppisyyden makua, johon fantasia kovin usein sortuu. En sano, että eeppisyys olisi paha asia, se tuntuu vain monesti olevan pääsääntö (tai sitten vain kulutan liikaa tietyntyyppisiä tarinoita *köh* japanilaiset roolipelit *köh*). Toisaalta sanon suuri, koska tarinan päähahmoille seikkailu oli nimen omaan suuri ja merkityksellinen.

Kyseessä oli selkeä kasvutarina. Hahmot lähtevät matkaan etsimään kukin omaa onneaan ja löytävätkin sen, mutta hyvin eri tavalla kuin alussa olettavat. Jokaisen on otettava oma vastuunsa ja opittava vielä kantamaan se sekä ymmärrettävä, ettei kaikkea voi saada yhtä aikaa. Vaikka hahmot joutuvat fyysisiin kahnauksiin vihollistensa kanssa, suurimmat taistelut tässä tarinassa ovat sisäisiä. Ne on käytävä, jotta rauha voidaan saavuttaa.

Pidin Lumen tyttärestä hyvin paljon. Se toimi itsenäisenä kokonaisuutena, mutta myös summasi ja solmi hyvin kahden aiemman kirjan juonenkäänteet yhteen. Sen lisäksi se onnistui viihdyttämään ja antamaan ajattelemisen aihetta. Ei siis ollenkaan hullumpi lukukokemus. Suosittelen koko sarjaa fantasian ystäville!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti