18. tammikuuta 2016

Pakkasenpuremia ja pikkuostoksia

Ihanainen maanantaivapaa kulunee tietokoneen ääressä ja tarkoitus on saada jotain aikaan myös Wordin puolella. Sitä ennen ajattelin kuitenkin potea conikrapulaani hetkisen blogin puolella.

Viikonloppu vierähti Desucon Frostbitessa, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa jo tammikuussa. Keli oli tapahtuman mukainen eli pakkasta oli enemmän kuin tarpeeksi, mutta onneksi suurin osa ajasta tuli vietettyä sisätiloista eikä autokaan oikutellut, vaikka joutui seisomaan päivät pakkasessa ilman lämmitysmahdollisuutta. Kuulemani mukaan kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita.

Desu-viikonloppu oli siitäkin poikkeuksellinen, että meillä oli peräti neljä con-vierasta. Järjestelyt sujuivat yllättävän hyvin, vaikka vähän stressasinkin etukäteen. Hirvitti, että riittääkö sapuska, ehditäänkö ajoissa tapahtumapaikalle ja viihtyvätkö kaikki riittävän hyvin. Melko mutkatonta oli eikä kukaan ole isommin valittanutkaan.



Pukuiluhommat

Huomaan, että vuosi vuodelta coneissa tulee räpsittyä vähemmän kuvia. Nyt vedin niin pohjanoteerauksen, että oma cosplay-asukin unohtui kuvata. Minulla on vain yksi huonolaatuinen selfie, josta ei paljon pukua näe. Tein siis aikuisversion Final Fantasy IX:n Eikosta. Olisikin jossain vaiheessa kiva saada puvusta kuvia (ja kenties myös juhla-asusta, jonka myös haluaisin toteuttaa), mutta sitä varten pitäisi nakittaa joku kuvaushommiin. En nimittäin haluaisi räpsiä vain selfietä olohuoneessa vaan saada kuviin myös kivan taustan. Noh, haaveilla saa aina.

Perjantaina en viitsinyt pukuilla, koska päivä oli kuitenkin melko lyhyt ja työviikon jälkeen väsytti. Sunnuntaina kierrätin jälleen hääpukuni, tosin taas eri hamosella, joten fiilis oli ehkä vähän erilainen kuin viime vuoden Frostbitessa.



Näistäkin asuista tällaisia ihanan laaduttomia peili-selfietä. Meillä olisi kamerakin, mutta eipä sitten tullut ladattua sitä. Minusta on oikeasti tullut aivan liian laiska!

Perjantain asu oli tosiaan arkisempi, mutta sellainen kivan tyttömäinen, joita tykkään käyttää yleensäkin. Sunnuntaissa oli ehkä hitusen enemmän glamouria tai jotain muuta sellaista hienonkuuloista, joka ei sovi yhteen minun kanssani, mutta josta kuitenkin salaa tykkään. Ja sitä paitsi on ihan parasta, että voi käyttää hääpukuaan uudestaan ja uudestaan. Joskaan en tiedä, pystynkö kierrättämään sitä pitkää valkoista hametta enää koskaan missään, mutta ainakin tuo yläosa toimii muiden hameiden kanssa erinomaisen hyvin.


Perjantain puuhat

Desucon ei ole pelkkää pukujen kanssa pelaamista tai itse asiassa se on sitä minulle nykyisin hyvin vähän. Tälläkin kertaa tuli istuttua luennoilla sen verran aktiivisesti, että takamus alkoi valittaa. Perjantaina ehdimme kuuntelemaan luentoa haaremianimesta naiskatsojan näkökulmasta. Luento valikoitui siksi, että se oli heti avajaisten jälkeen ainoa tarjolla oleva ohjelma. En siis juurikaan (lue: ollenkaan!) perusta haaremianimesta vaan mieluummin pingon vuorille pakoon kuin katson sitä, mutta siitä huolimatta luento onnistui viihdyttämään. Se tarjosi minulle aivan uudenlaisen näkökulman kyseiseen genreen. En tosin siltikään aio ryhtyä katsomaan sitä, mutta tulipahan ajateltua asioita uudella tavalla.

Muihin ohjelmiin emme sitten perjantaina ehtineetkään, koska kävimme hakemassa yhden con-vieraan asemalta eikä näillä keleillä viitsi ketään odotuttaa yhtään enempää kuin on pakko. Ilta jatkui melko rauhallisissa merkeissä, kun ihmiset valmistautuivat seuraavan päivän koitoksiin.


Lauantain luennot

Lauantaina starttasimme päivän Battle Royalea käsittelevällä luennolla. Olen leffat katsonut ja mangaakin hieman lukenut, mutten kokonaan. Luento käsitteli näitä lähdeteoksia, muttei alkuperäistä kirjaa. Sen haluaisin kyllä saada käsiini, sillä olisi mielenkiintoista verrata sitä näihin kahteen muuhun versioon.

Mielestäni luennolla oli paljon hyvää ja mielenkiintoista asiaa. Battle Royalea käsiteltiin nimen omaan psykologian näkökulmasta eikä väkivallalla suotta mässäilty. En ehkä ollut luennoitsijoiden kanssa täysin samaa mieltä tiettyjen hahmojen ihanuudesta tai tylsyydestä, mutta hyviä analyysejä he joka tapauksessa tekivät. Luennon aikana tosin onnistuin aiheuttamaan itselleni hahmokriisin, kun ryhdyin pohtimaan, saisiko minun hahmoistani yhtä kattavaa analyysia tehtyä. Tässä kohtaa pitäisi tajuta, etten välttämättä itse pysty tarkastelemaan heitä samalla tavalla kuin joku muu, joten liikaa tähän ei kai pitäisi takertua. En tarkoita tällä sitä, ettenkö haluaisi oppia kirjoittamaan aina vain parempia hahmoa, mutta ei kai tässä silti pitäisi ahdistusta alkaa potea.

Joskus tosin olisi kiva kuulla, mitä lukijat hahmoista ajattelevat. Yleisin palaute tuntuu koskevan sitä, oliko tarina mielenkiintoinen vai ei (tärkeää toki tämäkin!), mutta harvemmin kukaan sanoo hahmoista mitään.

No juu, takaisin asiaan. Hahmokriisistä voisi melkein tehdä omankin postauksensa.

Battle Royalesta siirryttiin suoraan Kumihiko Ikuharan hahmojen maskuliinisuuden käsittelyyn. Olin käynyt kuuntelemassa kesä-Desussa saman luennoitsijan luennon Ikuharan naishahmoista, joten tämä toimi sille hyvänä jatkumona. Analyysi oli mielenkiintoista ja näkökulmia riitti. Hassua kyllä, en ole yhtään käsitellyistä animeista (Utena, Mawaru Penguin Drum, Yuri Kuma Arashi) katsonut loppuun asti (koska syyt), mutta tästä huolimatta sain luennosta paljon irti. Sen jälkeen puolittain innostaisi katsoa kyseiset animet loppuun, mutta oikeasti en taida kuitenkaan repiä vähäistä aikaani siihen.

Parin luennon jälkeen kello oli sen verran paljon, että olikin aika lounastaa Kristallimaailman porukan kanssa. Ongelmalliseksi vain osoittautui löytää riittävästi vapaita paikkoja ravintola Lastusta, koska aika moni muukin oli nälkäinen samaan aikaan. Saimme kuitenkin lopulta kaapattua yhteisen pöydän ja sekä ruoka että seura maittoivat.

Syömisen jälkeen teimme vielä täsmäiskun myyntipöytäsaliin ja taidekujalle, ennen kuin jatkoimme taas luennoilla istumista. Vuorossa olikin Non Non Biyoria käsittelevä kokonaisuus, joka osoittautui sekin hyvin mielenkiintoiseksi. Luennoitsija oli perehtynyt aiheeseensa hyvin ja käsitteli sitä mielestäni hyvin monipuolisesti. Non Non Biyori on melkoisen kiva ja nostalgisen fiiliksen nostattava anime, jonka tavallaan silmäilin läpi. Lajityypiltään se ei ole aivan minun juttuni, mutta Japanin maalaismaisemat pakottivat kuitenkin puolittain seuraamaan, kun M sitä katseli. Ja koska juoni ei animessa ole kovin suuressa roolissa, ei tällainen seuraamistapa ollut oikeastaan edes huono tai haitallinen.

Seuraavaksi suuntasin vielä luennolle, jolla puhuttiin seksuaalisuudesta shoujo-mangassa. Luento oli melkoisen täynnä ja jouduinkin ahdistumaan paikastani kahden tuntemattoman ihmisen välissä. Joka tapauksessa luennon aihe oli hyvä ja sisältö mielenkiintoinen. Erinäiset esiintymistekniset seikat eivät niin minua miellyttäneet, muttei se tosiaan aihetta pilannut.

Olisin halunnut jäädä kuuntelemaan vielä Ranobe animessa -luentoa, mutta muu seurue alkoi olla jo sen verran väsynyttä, että päätimme suunnata kotiin. Täytyy toivoa, että kyseinen luento tulee Youtubeen katsottavaksi myöhemmin, sillä haluaisin ihan oikeasti nähdä sen.

Lauantai-ilta menikin aika samoissa merkeissä kuin perjantai. Vähän syötiin, vähän turistiin, vähän katsottiin animea ja suihku oli varattu tasaiseen tahtiin.


Sunnuntain suuret tunteet

Sunnuntaina hyökättiin heti alkuun myyntipöytäsaliin, koska M oli kuullut, että sinne oli tullut lisää figuureja, jollaisen hän halusi itselleen. Samalla tuli toki tehtyä muitakin ostoksia, joiden tekoa jatkoimme vielä taidekujalla.

Rahojen tuhlaamisen jälkeen kävimme kuuntelemassa Unreality-kuoron esiintymisen, joka oli oikein hyvä. En osaa arvioida musiikkia mitenkään kriittisesti, mutta tykkäsin esityksestä tosiaan paljon. Jos tykkäilee anime- ja pelitunnareista, on tämä kuoro kyllä tsekkaamisen arvoinen.

Sunnuntain ensimmäinen varsinainen luento oli Suomi-ilmiö, jossa oli hauskaa salaliittoteoriointia. Vaikutti siltä, että luennoitsijat olivat todella nähneet vaivaa lähdemateriaalinsa kanssa ja saaneet aikaan ainakin minua hauskuuttavan kokonaisuuden. Hieman miinuksia on silti annettava kiroilusta. Tyylinsä toki kullakin, mutta minä kuuntelisin luentoni mieluummin ilman turhia voimasanoja.

Ehdimme vielä kuuntelemaan Kun äiti Pokémon-kortin osti -luennon, joka siis ei käsitellyt Pokémonia vaan animeskenen historiaa Suomessa vuodesta 2000 eteenpäin. Koska olen itse elänyt osana tuota historiaa, olikin kiva kuunnella, kun kaksi melkein yhtä vanhaa pierua muisteli, miten nykytilaan ollaan päädytty. Uutta tietoa luento ei juurikaan tarjoillut, muttei ehkä ollut tarkoituskaan. Osa mielenkiintoisuudesta syntyi jo siitäkin, että myös yleisö oli aiheesta hyvin kartalla.

Lopulta vuorossa olivat tietysti vielä päättäjäiset, joissa paljastui, että kaveri oli voittanut AMV-kisan. Muita yllätyksiä ei ollut vaan ohjelma oli hyvin perinteistä settiä, kuitenkin sellaista, että aina menee mielellään seuraamaan.

Päivän päätteeksi haettiin evästä ja vietettiin iltaa vielä yhden viikonloppuvieraan kanssa, kunnes oli aika heittää hänetkin asemalle. Loppuiltana en saanutkaan sitten aikaan mitään fiksua vaan koomasin sohvalla, kunnes oli aika ryömiä petiin.


Ostoksia, ostoksia


Sitten se pakollinen loottiosuus. Tai ei kai se pakollinen ole, mutta koska materialismi on kivaa, täytyy siitäkin puhua.

Hirveää tavaravuorta ei tullut silti raahattua mukana pois myyntipöytäsalista (taidekujaostoksia en esittele, koska ovat menossa lahjaksi).

1. Whispered words 2, Citrus 4 ja Naruto 70 -mangat

Kaksi ensimmäistä sarjaa ovat suhteellisen tuoreita löytöjä. Narutoa olen lukenut vuodesta 2004, alun perin englanniksi. Mangat olen ostanut suomeksi enkä taida olla niistä lukenut vielä kuin ihan pari pokkaria. Tarkoitus onkin kahlata koko sarja läpi alusta, kun viimeinenkin pokkari on suomeksi ilmestynyt. Veikkaan sen tapahtuvan joskus tänä vuonna. Aiheesta voisi kenties sitten tehdä oman postauksensa ja kenties voisin joskus tehdä sellaisen myös yuri-mangasta, kun sitä kuitenkin on hyllyihin eksynyt ihan kiva määrä.

2. Matcha-tikkareita ja matcha-Pockyja

Matcha on japanilaista vihreää teetä ja olen tässä vuosien varrella jostain syystä tykästynyt sen makuun erittäin vahvasti. Japanilaiset herkut, jotka on maustettu matchalla uppoavat siis kurkusta alas vähän liiankin hyvin ja uusia tuotteita on kokeiltava, kun niitä tulee vastaan. Luonnollisesti Suomessa niitä ei tursua ovista ja ikkunoista, mutta japanilainen kirjekaveri on kuitenkin pitänyt minut aika hyvin matcha-pohjaisissa herkuissa.

Tikkarit korkkasin jo ja hyviä ovat. Tosin veikkaan, että ihan jokaisen suomalaisen makuun ne eivät kyllä uppoa.

3. Kaksi kaulakorua

Lauantaina nappasin mukaan tuon vaaleanpunaisen pentagrammikorun. Minulla on pentagrammeja jo pari ennestään, mutta tämä ihastutti hempeällä värityksellään. Uskoisin sen näyttävän kivalta muutamien vaatteideni kanssa.

Lisäksi matkaan tarttui samalta myyjältä myös 9 3/4 -koru, joka siis viittaa Harry Pottereissa King's Crossin asemalla olevaan maagiseen laituriin 9 3/4. Laiturilta lähtee pikajuna Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Kaulakoru ihastutti ulkonäöllään ja teemalla, joten pakkohan se oli liittää nörttikaulakorujen kokoelmaan (pitäisikö tämä esitellä joskus, kiinnostaisiko ketään?). Kokoelmani ei ole kovin suuri, mutta tuntuu kasvavan tapahtuma tapahtumalta.

4. Tuulikello

Eräällä myyntipöydällä oli arvonta, jossa tuli heittää noppia. Yhteislukeman perusteella sai sitten jonkin palkinnon (kaikki voittivat jotain). Pääpalkintona olisi ollut katana, mutta sitä en kuitenkaan saanut. Sen sijaan paketista paljastui söpö tuulikello. En oikein tiedä, mihin sen sijoittaisin, kun parvekkeella ei ole sopivaa paikkaa, mutta on se sen verran söpö, etten halua siitä luopuakaan.


Sellainen Desucon Frostbite siis tällä kertaa. Conikrapula on kova, mutta onneksi vapaapäivä ja matcha-tikkarit vähän lievittävät sitä. Yritän tänään tosin saada myös jotain tosiaan aikaankin, ettei mene hyvä päivä täysin hukkaan. Hommaankin olisi Maailman laita -kisatyön kanssa aivan tarpeeksi.

2 kommenttia:

  1. Battle Royale luento kuulostaa mielenkiintoiselta! Ko. mangassa riittää psykologista puintia, koska hahmoja on hirveästi ja heitä on todella käsitelty monisyisesti. Tämä psykologisuus kun yhdistyy sitten sarjan väkivaltaisuuteen, on kokonaisuus aika raskas lukijalle.

    Aika harvasta kirjasta saa kuitenkaan irti kauhean tiukkaa analyysia, lähinnä kai tilanpuutteen vuoksi. BR on monen median sarja ja manga erityisesti on hyvin pitkä. Siihen verrattuna yhdessä kirjassa pääsee sisälle ehkä kahteen hahmoon, muut jäävät pakosta pintaraapaisuiksi.

    Psykologisuus myös sopii toisiin genreihin enemmän kuin toisin. BR pyrkii asettamaan hyvin äärimmäisiä hahmoja vastakkain äärimmäisessä tilanteessa, jolloin konfliktit on maksimoitu. Joidenkin hahmojen kanssa onnistutaan paremmin kuin toisten. Samanlainen äärimmäisyys ei sitten sovi välttämättä kevyempiotteiseen seikkailufantasiaan tai romanttiseen tarinaan.

    Tulipa luento, heh.

    Meillä kaikilla on varmasti sarjoja/leffoja/kirjoja, jotka ovat olleet vaikuttavia. Minusta on myös tärkeää tunnistaa milloin vaikuttava piirre jossain toisessa tarinassa ei ehkä ole sellainen, että sitä voisi hyödyntää omassa kirjoittamisessa. Totta kai uskottava psykologia on hyvän hahmon vaatimus, mutta liika syvääluotaavuus ei aina palvele tarinaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen se totisesti oli. :)

      Tiedostan kyllä kriiseilyni järjettömyyden ja turhuuden, juurikin tuon takia, ettei erityyppisiä teoksia pidä lähteä vetämään samalle viivalle. Minulla on jotenkin viime aikoina ollut koko ajan joku kriisi kirjoittamisen suhteen, mikään ei ole riittävän hyvä vaan koko ajan pitää kaivaa vikaa jostain.

      Ei sillä, etteikö vikaa aidosti olisi, mutta typeräähän se on asiassa rypeä ja olla ahdistunut sen sijaan, että tekisi asioille jotain. Todennäköisesti suurin syy on editointiprojekti. Niiden kanssa yleensä tulee sellainen "kaikki on paskaa" -vaihe ja sitten kriiseilen milloin minkäkin pohjalta täysin älyttömästä syystä, tällä kertaa laukaisevana tekijänä oli näköjään tuo luento. :D

      Poista