11. marraskuuta 2015

Jotain vähän pinnallisempaa

Välillä on kiva pohdiskella muutakin kuin kirjoittamista, opiskelua jne. Siksipä mieluusti toisinaan hyppään näihin pinnallisempiin "lifestyle-tyylisiin" aiheisiin.

Toissa perjantaina sain vihdoin varattua ajan kampaajalle. Kävi niin hyvä tuuri, että jouduin kävelemään kyseisen kampaamon ohitse ja tuli sitten marssittua sisään ja pyydettyä aikaa. Sain sen jopa viikon päähän eli viime perjantaihin.

Kampaamossa käyminen on minulla aina ison kynnyksen takana. En tykkää soitella puhelimella edes kavereille, saati sitten puolitutuille tai tuntemattomille, joten puhelua ennen psyykataan aina huolella... ja pahimmassa tapauksessa toisesta päästä ei vastaa kukaan ensimmäisellä yrittämällä.

Jotta soittelun vaikeus ei riittäisi, koen myös yleisesti kampaamossa käynnin sosiaalisesti raskaana. Olen käynyt samalla kampaajalla teini-ikäisestä asti, mutta näen kuitenkin häntä harvakseltaan (koska se ajan varaaminen on niin vaikeaa ja olen laiska). Puheenaiheita on vaikea keksiä, mutta en haluaisi sysätä ongelmaa vain kampaajan huoleksi. Lisäksi olemme persoonina hyvin, hyvin erilaisia, joten mielenkiinnonkohteetkaan eivät kohtaa. Jutun vääntäminen on toisinaan väkinäistä, mutta hiljaisuuskin tuntuu kiusalliselta.

Silti en halua vaihtaa kampaajaa. Työnsä tuo ihminen nimittäin hoitaa hyvin ja olen aina ollut tyytyväinen lopputulokseen. Hän tuntee jo juuri minun hiusteni kummallisuudet ja ongelmakohdat, joten minun ei tarvitse selittää muuta kuin se, mitä tällä kertaa haluan tehtävän. Koska olen kasvattanut tukkaa loppuvuodesta 2010, ovat nämä selityksetkin aika yksinkertaisia. Kuivat pois latvoista ja silleen, välillä vaihdetaan otsatukan mallia.

Tälläkin kertaa mentiin tuolla samalla setillä. Kampaaja kummasteli tukkani kasvua (en ole itse huomannut), mutta toisaalta kävin edellisen kerran 2014 joulukuussa. Hän oli kuitenkin pituudesta todella innoissaan. 3-5 senttiä siitä nyt lähti, koska huonoksi mennyttä latvaa oli ja tukka oli eripituinen eri kohdista.

Toinen puheenaihe oli väri. Rehellisesti kerroin, että Elumenin kanssa on säädetty, mistä tietysti heräsi epäilys, että vieraissa on käyty. Olin aistivinani pienen loukkaantumisen, joka onneksi tuntui sulavan, kun kerroin värjänneeni itse ja selitin, mistä tarvikkeet on saatu (Elumenia ei siis Suomesta saa kuluttajakäyttöön). Kyllähän kampaajani vähän vihjaili, että taitaa näin pitkän tukan värjääminen itse olla vaikeaa, mutta en nyt kuitenkaan tarttunut syöttiin. Juurikasvu on hoidettava kuntoon kuukausittain eikä budjettini salli niin usein kampaamossa istumista... varsinkaan, kun se värjääminen siellä ei ole mitenkään halpaa puuhaa.

Käynnin myötä myös otsatukka teki paluun. Tein edellisenä iltana pientä gallupia ja useampi ihminen oli sitä mieltä, että otsatukka sopii kasvoihin paremmin kuin ilman sitä meneminen. Olin tätä jo itsekin pohdiskellut, mutta M taas oli vähän eri mieltä. Aika moni suositteli minulle sivuotsista, mutta arvoin sen ja suoran otsatukan väliltä vielä kampaamon penkissäkin. Kampaajan mielipide lopulta oli se ratkaiseva ja sivuotsis tuli. Sitä en tiedä, tuliko jäädäkseen, mutta ainakin nyt toistaiseksi.

Kampaajani oli myös siinä määrin innostunut tukastani, että halusi välttämättä tehdä siihen kampauksen. Tämä ehdotus tuli täysin puskista, mutta en vastustanut, vaikka se tarkoitti käynnin venähtämistä. Lopputuloksena oli oikein kaunis tukka... harmi vain, ettei kampausta pysty säilyttämään kovin pitkään. Seuraavana päivänä se oli jo aika sottainen, enkä itse saanut sitä enää kovin kivaksi korjailtua. Mutta se joka tapauksessa piristi perjantai-iltaani oikein mukavasti.



Tällaisella otsatukkatyylillä mennään nyt tovi. Kampaus on tosiaan jo valitettavasti poissa, mutta ehkä pitää alkaa opetella samantapaisen tekemistä. Oli nimittäin oikein kiva ja toimiva kokonaisuus, sopisi vaikkapa joihinkin sukujuhliin vallan mainiosti.

Ja jos nyt vaikka yrittäisi sen seuraavan kampaamoajan varailla vähän aikaisemmin... 11 kuukautta on ehkä hieman liian pitkä käyntiväli latvojen kunnon kannalta.

3 kommenttia:

  1. Blogissani on sinulle haaste. :)

    VastaaPoista
  2. Sivuotsis tuo kivaa vaihtelua tyyliin (:
    Oma nimikkokampaaja onneksi jo tietää, että värjään itse. Käyn kuitenkin liian harvoin, kerran-kaksi vuodessa ei ilmeisesti riitä (kumma juttu?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllähän se aina vähän lookkia muuttaa :) Muutenhan näin pitkässä tukassa ei juuri tyyli vaihtele, ellei nyt jotain kampauksia ala laittaa.

      Tuo munkin kampaaja tietää, että värjään itse. Nyt vain Elumenin kohdalla heräsi epäilys, kun sitä ei tosiaan Suomessa myydä kuin ammattilaisille.

      Poista