7. syyskuuta 2015

Vähän Traconista ja sen ympäriltäkin

Syyskuun alku tarkoittaa nykyisin aina Traconia. Minun kesäni päättyy tuohon tapahtumaan ja syksy alkaa virallisesti seuraavana maanantaina. Traconissa viihtyy yleensä aina, vaikka ei sekään täydellinen tapahtumana ole.

Jotain kai voisi tämän vuoden Traconista turista...

Asut

Kuten olen jo aiemmin maininnut, ei tänä vuonna tullut panostettua cosplay-puoleen juuri ollenkaan. Tai no, panostin sen verran, että shoppailin vähän eBayssa, Citymarketissa ja kirpparilla kesäloman aikana ja kierrätin vanhan peruukin. Näistä aineksista syntyi Super Sonico.



Super Sonicollahan ei siis oikeasti ole hametta, mutta häveellisyyssyistä en kehdannut con-alueen ulkopuolella juoksennella pelkässä paidassa ja neuletakissa. Siinä missä tapahtumajärjestäjät ja kanssaconikävijät ymmärtävät, tavikset eivät välttämättä katso hyvällä pelkässä paidassa hiihtelyä, etenkään silloin, kun paita on mallia vesiraja. Jouduin ostamaan kirppikseltä jättikokoisen miesten paidan, mutta eivät nekään nyt ihan tolkuttoman pitkiä ole.

Sunnuntaina en pukuillut vaan tarkoitus oli mennä täysin omana itsenäni coniin pyörimään. Erinäisistä syistä (jotka kerron myöhemmin) tukkani oli kuitenkin aivan lähmäinen, joten peruukki oli pakko laittaa. Onneksi olin lauantaina saanut Liinalta Sennan peruukin takaisin. Se oli pääni pelastus.



Peruukki istui minunkin päähäni ihan suht kivasti. Sen lisäksi käytin jopa laseja, jotta näkisin luennoilla ja ehkä bongaisin ihmisiä (jälkimmäistä ei tosin juuri tapahtunut), ja uusi kaulakorukin pääsi roikkumaan mukana.

Käytän tuota hametta aika usein töissä, mutta kerrankin laitoin sen vyötärölle niin kuin sitä kuuluisikin pitää. Normaalisti pidän sitä lantiolla, koska hame tuntuu tosi lyhyeltä muuten. Nytkin oli vähän sellainen fiilis, että vilkkuuko pantsut, mutta eivät ne kuulemma vilkkuneet. Myönnettävä on, että kivemmalta se noin näytti. Voi silti olla, etten töihin uskaltaudu silti samalla lookilla.


Tapahtumajärjestelyt

Vaikka tämä oli kymmenes Tracon, tuli tunne, etteivät järjestelyt toimineet yhtä hyvin kuin aiempina vuosina. Aika moni sanoi joutuneensa jonottamaan älyttömän pitkiä aikoja. Kuulemma esimerkiksi cosplay-kisan paikkalippujonossa seistiin 1,5 tuntia. Minuahan tuo ongelma ei koskettanut, mutta se kuulostaa joka tapauksessa kurjalta.

Omalla kohdalla törmäsin siihen, etten ykköskerroksesta löytänyt ainuttakaan vesipistettä. Kun kysyin asiaa infosta, ei sieltäkään osattu kertoa, missä vesipisteet sijaitsivat. Tosin lupasivat etsiä kartan niistä, mutta en sitten jaksanut jäädä odottamaan ja kakkoskerroksesta lopulta löysin yhden, jossa jopa oli vettäkin.

Toinen ikävä juttu oli meidokahvila. Ei, en vastusta meidokahvilaa, mutta vastustan tavallisen kahvilan korvaamista sillä. Meidokahvila kerrytti ajoittain melkoiset jonot, joten jos olisi halunnut pikaisesti teetä tai kahvia, sai tyytyä nuolemaan näppejään tai piti lähteä johonkin alueen ulkopuoliseen kahvilaan.

Näistä jutuista huolimatta olin yleisesti ottaen ihan tyytyväinen ja viihdyin conissa. Tracon on paisunut melko isoksi, joten ei ole sinällään ihme, jos välillä joutuu jonottamaan ja kahvilaan on ruuhkaa. Toivotaan kuitenkin, että nämäkin saataisiin toimimaan myös isolla porukalla.


Ohjelmat

Kävin tänä vuonna vain kuudessa ohjelmassa. Traconin koko tarjonnasta se on aika vähän, mutta selittyy sillä, että kiinnostavia juttuja meni päällekkäin enkä ole vielä oppinut kloonaamaan itseäni :/

Konsoliroolipelien evoluutio oli ensimmäinen luento, jolle M:n kanssa kerkesimme. Luentoa vaivasivat asiavirheet (ja kirjoitusvihreet dioissa), lisäksi se oli melko luettelomainen ja joitain oleellisia esimerkkipelejä oli jätetty pois. Toki tuo viimeinen on vähintään osittain mielipideasia, joten en ulise siitä sen enempää.

Aihe oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja siitä olisi varmasti voinut puhua vielä pidempään. Rajaus luennon sisällössä oli tiukka, mutta se lienee hyvä asia. Tuosta kun voisi rönsyillä ties mihin suuntaan. Tiedän tämän, koska olen itse kirjoittanut pitkän postaussarjan, jossa tutkailin Final Fantasy -pelisarjan kehittymistä monesta eri näkökulmasta.

MMA - Massiivisen Moninpelattavat Animet oli lauantain toinen luento. Siitä huomasi, että se oli diplomi-insinöörin pitämä, mutta en siis pidä tätä varsinaisena ongelmana. Erityisen kiinnostavaa minusta oli luennon alkupuoli, jossa määriteltiin erilaisia MMA-sarjatyyppejä ja lopun tilastoyhteenveto kiinnosti minua myös. Videoesimerkitkin toimivat. Luento oli kuitenkin todella pitkä ja valtaosa ajasta käytettiin lukuisten sarjaesimerkkien läpi kahlaamiseen. Tätä osuutta oli liikaa ja se oli ajoittain jopa puuduttavaa.

Jumalan viholliset - Noitavainojen historia päätyi lauantain viimeiseksi luennoksi (arvoimme Bloodstained Soulsin kohdalla, mutta lopulta se oli meille liian myöhään). Kun oli juuri istunut kuuntelemassa diplomi-insinööriä, humanistiopiskelijan esitystyyli tuntui melkoisen erilaiselta. Tämä ei siis haitannut, mutta oli hauska havainto.

Tälläkin luennolla pidin eniten alku- ja loppupuolesta. Noitavainoja käsiteltiin mielenkiintoisesti ja informatiivisesti, joskin "tämä ilmiö on voinut esiintyä jossain kylässä paikallisesti, muttei päde yleiseen noitakäsitykseen" -vastaus yleisökysymyksiin kävi äkkiä vanhaksi. Joo, epäilemättä totta, mutta se tuntui myös olevan vastaus vähintään 2/3 kysymyksistä.

Joka tapauksessa tykkäsin luennosta paljon ja sain siitä myös ajattelemisen aihetta omaan kirjoittamiseen. Hyötyä siis oli :)

Fan fiction ennen ja nyt -paneeli starttasi minun sunnuntaini. M kävi samaan aikaan kahdella muulla luennolla (joista toiselle olisin halunnut, mutta ei voi mitään). Alkuun minua hieman epäilytti koko ohjelma, koska edellisestä fan fiction -ohjelmasta, johon olen Traconissa osallistunut, jäi todella paha maku suuhun. Kun ohjelma sitten alkoi videolla, joka sai yleisön hihkumaan ja huokailemaan, aavistelin pahaa.

Tällä kertaa jouduin kuitenkin myöntämään oman asenteellisuuteni. Paneelikeskustelu oli täyttä asiaa, jota olisin voinut kuunnella pidempäänkin. Hieman jäi vain harmittamaan, ettei minulla ole koskaan rohkeutta osallistua tuollaisissa tilanteissa. Aiheesta minulla kyllä olisi paljonkin sanottavaa. Mukavaa oli myös se, että panelisteissa oli myös oma ikäluokka edustettuna.

Tavallaan oli myös mukava kuulla, etten ole ainoa, joka kärsii suomalaisen foorumikulttuurin hiipumisesta. Kun kirjoittaa fan fictionia suomeksi, julkaisukanavat alkavat olla vähissä... tai voihan sitä julkaista, mutta harva lukee ja vielä harvempi kommentoi. Olen varmaan tosi typerä jäärä, mutten silti aio vaihtaa kirjoituskieltäni englanniksi. Inhottaa jo nyt se, miten paljon anglismeja teksteihini tunkee, vaikka pyrin niitä aktiivisesti välttämään.

Ehkä pitäisi ryhtyä miettimään, miten saisi suomalaisen ja suomenkielisen fan fiction -kulttuurin elvytettyä. Tai sitten vain olen laiska ja tyydyn puuhailemaan lähes yksin...

Aikuisten Japani: todellisuus ja anime mentiin katsomaan yhdessä M:n ja N:n kanssa. Tästä ohjelmasta tykkäsin todella paljon. Esiintyjä todellakin tiesi, mistä puhui, kokemus kuulsi kaikesta läpi. Japanin yliopisto- ja työelämä eivät ole minulle täysin vieraita (ei siis omaa kokemusta, mutta japanilaisilta tutuilta kuultua ja kirjoista opittua tietoa) enkä ole koskaan ajatellut animen ja j-doramojen näyttävän täyttä totuutta. Tästä huolimatta uuttakin tietoa tuli ja aloin ymmärtää paremmin erään japanilaisen tuttavan kommentteja minun työstäni.

Oikeastaan luento jätti kaipaamaan pidempää luentosarjaa aikuisten Japanin eri elementeistä. Aihe kiinnostaisi minua valtavasti. Täytyy siis toivoa, että joku siihen tarttuu. (Ja ei, itse en lähde luennoimaan, en ole esiintyjätyyppiä.)

Levelit kasvaa, vaatteet vähenee - kriittinen katsaus fantasiapanssareihin jäi conin viimeiseksi luennoksi, koska sen jälkeen ei mennyt mitään mielestä (samaan aikaan valitettavasti kyllä meni). Luento koostui erilaisten fantasiapanssareiden esittelystä, sekä feministisestä että yleisestä kritiikistä ja kevyestä vertailusta historiallisiin panssareihin.

Minulla ei ole kovinkaan laajaa tietämystä historiallisista panssareista, joten siinä mielessä luento oli avartava. Ja kun monesti on tuo naisten panssarointi peleissä ottanut päähän, oli mukava kuulla aiheesta muidenkin ajatuksia. Yleisö oli tällä luennolla aika osallistuvaa. Olisin ehkä kaivannut vielä viittausta tulevaan Mobius Final Fantasyyn ja sen aiheuttamaan kohuun miesten liian paljastavista haarniskoista. Olisi kai taas kerran pitänyt itse uskaltaa avata suunsa.

Muihin ohjelmiin en tosiaan ehtinyt, koska paljon mielenkiintoista meni päällekkäin ja valintoja oli pakko tehdä. Traconin avajaiset ja päättäjäiset jätimme puolestaan tarkoituksella väliin, sillä aiempina vuosina ne ovat olleet lähinnä tylsistyttävä pettymys. Mielummin sitä nukkuu lauantaina pikkuisen pidempään ja lähtee sunnuntaina hieman ennen pahinta ruuhkaa ajelemaan kotiinpäin.


Ostokset

Rahaa tuli kulutettua harvinaisen vähän, mutta se on vain hyvä. Olen viimeisen kuukauden aikana ostellut ehkä vähän liikaakin kaikkea fanituskamaa ja pian on varmaan pakko laittaa ennakkovaraukseen yksi juttu. Tai siis mikään pakkohan ei ole paitsi oma sisäinen metsästäjä-keräilijäni, joka aina välillä rupeaa huutelemaan. En onneksi ihan aina kuuntele sitä.

Mutta siis jotain tarttui mukaan tälläkin kertaa:



Taidekujalla törmäsimme suloisiin Final Fantasy IX-tarroihin. Vivi oli valitettavasti jo myyty loppuun, mutta saimme haalittua Garnetin, Beatrixin ja Eikon. Tarrat eivät ajaneet konkurssiin ja tyydyttivät kovasti pientä fanityttöä. FFIX on minulle niin suurta rakkautta, että siihen liittyviä juttuja on todella vaikea vastustaa.

Myyntipöydiltä bongasin sitten pari ihanaa kaulakorua. Olen aina tykännyt kaulakoruista, mutta pitkäaikainen ongelmani on ollut, että taviskorut ovat aivan liian tylsiä makuuni. Muutaman viime vuoden aikana "ernukorujen" tarjonta on räjähtänyt käsiin, joten melkein joka conista on mukaan tarttunut juttu tai pari.

Meijin keksit olivat myös pakkohankinta. Siitä asti kun sain ensimmäisen pakettini japanilaiselta tutulta, olen ollut hulluna niihin. Keksit ovat törkeän kalliita (6 kpl viidellä eurolla), mutta suon itselleni tämän paheen, koska niitä saa harvakseltaan. Mutta ihan vinkkinä Japaniin matkaaville kamuille, näitä saa tuoda minulle tuliaisiksi ;) Ja siis parhaita ovat juurikin nuo kuvassa näkyvät, joissa on täytteenä machaa. Ihan hyviä ne muutkin ovat, mutta machasta on tullut suurta rakkautta.

Viimeinen ostos oli Genrewearin Harry Potter -pipo. Tämä tuli oikeasti tarpeeseen. Olen nimittäin etsiskellyt syksyn lenkkeilyä varten tuollaista kevyttä trikoopipoa, mutta jälleen kerran olen kaivannut jotain vähemmän tavista. Nörttiteemat ovat aina plussaa, kun niitä voi tunkea johonkin eikä pipo tee poikkeusta (talvella töissä piponi herättävät aina huvitusta).

Kaikkein mieluiten olisin halunnut "Nerd is strong in this one" -pipon, mutta sitä ei ollut trikooversiona tarjolla, joten Potter tuli sitten hyvänä kakkosena. Jos pipon kanssa ei olisi ollut kiirus, olisin ehkä ehdottanut Genrewearille tuon toisen pipon tuomista trikoona markkinoille, mutta tarvitsen pipon nyt tähän syksyyn enkä seuraavaan. Sitä paitsi pipo käy hyvin yhteen juuri hankkimani Kelmien kartta -hupparin kanssa. Tosin en aikonut hupparissa lenkkeillä, mutta se on sivuseikka, eikös?

Muuten rahaa meni sitten ruokaan ja juomaan, mutta mitään tuhlailuorgioita ei tällä kertaa tullut järjestettyä. M osti lisäksi pari mangapokkaria (minun sarjani eivät olleet vielä saaneet jatkoa) ja yhden joululahjan, joka oli kyllä todella upea hankinta. Onnekas lahjansaaja!


Hotelli

Tällä kertaa tuli testattua suhteellisen tuore Solo Sokos Tampere Torni -hotelli. Se ei ollut halvimmasta päästä, mutta sijaitsi Tampere-talon lähellä ja sisälsi aamiaisen (valitettavasti kaikki hotellipaketit eivät tätä sisällä). Vierailu jätti vähän kahtalaiset fiilikset.


Ensin ne hyvät jutut:

- Kohtelias henkilökunta, ei nyrpistelyä edes minun cosplay-asulleni
- Näköala huoneesta ok ottaen huomioon, että olimme kaupungin keskustassa
- Kylpyamme
- Monipuolinen aamiainen ja erityismainintana haudutettu vihreä luomutee

Olin positiivisesti yllättynyt, ettei respan työntekijä tosiaan nyrpistellyt minulle yhtään vaan suhtautui kuin keneen tahansa asiakkaaseen. Cosplay-asussa liikkuessa nimittäin välillä törmää kahviloissa, ravintoloissa ja hotelleissa ikäviin mulkaisuihin. Tätä ei Tornissa tapahtunut henkilökunnan taholta kertaakaan. Kiitos asiallisuudesta siis! Henkilökunta oli muutenkin mukavaa.

Torni on aika korkea hotelli ja saimme huoneen kerroksesta 14. Sieltä oli oikein kivat näkymät, joskin vähän tylsään suuntaan eli Tullintorille. En tiedä, olisiko vaikkapa Sorsapuisto näyttänyt hienommalta. Kävimme myös pyörähtämässä ylimmän (25.) kerroksen baarissa näköalojen takia. Olivathan ne kivat, mutta niitä ei viitsinyt jäädä katselemaan, sillä jumputusmusiikki ja juopottelevat ihmiset aiheuttavat ainakin minulle ahdistuksen.

Huoneessamme oli kylpyamme, mikä on minulle monien reissujen kohokohta (olen ehkä saattanut jokusen kerran mainita :P). Vaikka tultiin hotellille aika myöhään, piti amme tietenkin testata ja hyväksihän se osoittautui.

Aamiainen oli myös herkullinen ja vaihtoehtoja oli paljon. Syötyä tuli riittävästi ja sapuskan voimilla pärjäsi pitkälle iltapäivään. Olin myös ilahtunut, kun tarjonnasta löytyi vihreää teetä. Lisäpisteitä Torni sai siitä, että se oli haudutettua eikä vain pussissa. Myös sitruuna-, minttu- ja muut ällötysmaut loistivat poissaolollaan.

Sitten ne huonot jutut:

Kamala seinä
- Huoneen seinien ja katon design
- Tarjolla ollut shampoo
- Vessapaperin laatu
- Aamiaisravintolan tilat
- Hinta

Sitä on tullut useammassakin hotellissa yövyttyä, mutta toistaiseksi en ole missään törmännyt yhtä karmaisevaan design-ratkaisuun kuin Tornissa. Yksi seinä ja iso osuus katosta oli jätetty pelkäksi betoniksi. Seinässä oli vielä kaiken lisäksi laikkuja ja reikä. En ymmärrä, kenen mielestä se on näyttänyt hienolta. Minusta se näyttää vain vesivahingolta ja loi huoneeseen likaisen, ahtaan ja epämiellyttävän tunnelman. Tuo kyseinen seinä oli vielä sänkyä vastapäätä ja sille oli asetettu tv eli juuri sitä tulee eniten katseltua, kun huoneessa viettää aikaa.

Sängyn päätyseinä oli siedettävämpi, mutta senkään design ei vastannut mieltymyksiäni. Silti se ei ollut asia, mistä lähtisin kitisemään. Siitä pystyn ymmärtämään, että joku voi tykätäkin.

Se vähän vähemmän kamala seinä
Toinen ikävyys oli shampoo. Ensinnäkin se ei levittynyt kunnolla vaan imeytyi välittömästi hiuksiin ja sai ne takkuisen karheiksi. Sen peseminen pois tukasta oli työn ja tuskan takana eikä lopulta edes onnistunut kunnolla. Tukkani oli takkuinen lähmäkasa aamulla. Onneksi oli peruukkeja kaksin kappalein matkassa. Ja onneksi M sai omat lyhyet hiuksensa paremmin puhtaiksi kuin minä omani, mutta ei hänenkään tukka kyllä ihan freesiltä näyttänyt. Suosittelen siis ottamaan omat pesuaineet mukaan, jos Torniin on menossa yöpymään.

Vessapaperi oli myös todella ohutta, kovaa ja epämiellyttävän tuntuista. Tiedän, että tämä on pikkujuttu, mutta ärsyttipä nyt silti.

Vaikka aamiainen oli loistava, tila oli todella huono. Buffet-pöytien väliin jäi niin kapea käytävä, että sillä kulkeminen oli vaikeaa törmäämättä toisiin asiakkaisiin. Erilaiset tarvikkeet oli sijoiteltu kummallisesti toisiinsa nähden ja esim. lämpimien ruokien lautaset olivat eri päässä kuin mistä ruokia lähdettiin jonottamaan. Tämä aiheutti pyörimistä, mikä lisäsi ahtautta entisestään. Harmillisesti missasin myös juustot ihan vain sen takia, että ne sijaitsivat hankalassa paikassa enkä viitsinyt asiakasmassan läpi lähteä tunkemaan niitä kohti.

Kaikki nämä mainitut ikävyydet kilpistyvät yhteen ongelmaan: raha. Huone ei ollut mitenkään edullinen ja nyt sen hinta on noussut vielä useita kymppejä siitä, mitä me maksoimme. Ehkä tämä on nipotusta, mutta odotan kalliilta hotellilta vähintäänkin ymmärrettäviä design-valintoja, laadukasta vessapaperia ja shampoota (edes puhdistavaa sellaista!) ja toimivia tiloja.

Sen verran paljon nämä huonot jutut painavat vaakakupissa, ettemme enää Tornissa aio yöpyä kuin pakkotilanteessa. Jos suinkin vain saamme huoneen, ajattelimme seuraavan Traconin aikana vierailla taas Scandic Tampere Station -hotellissa. Näköala ei ole yhtä hyvä eikä kylpyammetta ollut, mutta aamiaistila oli loistava, ruoka erinomaista, huone perushyvännäköinen ja kylppäritarvikkeetkin vähintään kohtuullisia. Hinta sopi myös budjettiimme paremmin. Sinne siis, täytyy vain olla ajoissa liikkeellä.


Sosiaalisuus

Ihanainen Cresta lahjoitti
minulle vihreää jasmiiniteetä,
joka on yksi parhaista
asioista maailmassa.

Aina ajoittain blogissa tulee mainittua sosiaalivammaisuuteni. Se on jännä juttu, koska töissä pystyn olemaan ihan sosiaalinen ja olenkin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Vapaalla olen sitten hyvinkin erilainen. Minun on vaikea mennä coneissa ihan vain juttelemaan ihmisille, en uskalla aina tehdä sitä edes netissä. Ja välillä jopa kavereiden tapaaminen jännittää luvattoman paljon. On monia ihmisiä, joihin oikeasti tutustuisin mielelläni, mutten uskalla tehdä aloitteita. Kaipa siinä on taustalla pelko, että häiritsee muita, on liian vanha/nuori tiettyyn seuraan tai muuten vain ei-toivottu yksilö.

Mutta hah! Ylitin itseni Traconin aikana juttelemalla useammalle ihmiselle ja osa oli vieraitakin. Keskustelut olivat lyhyitä eivätkä johtaneet mihinkään isompaan, mutta puhuimpa silti. Autoin jopa yhtä ihmistä hänen korujensa kanssa.

Meillä oli myös Kristallimaailman miitti, johon lopulta saapui minun lisäkseni kolme ihmistä. Pieni porukka, mutta meillä oli oikein mukavaa. 1,5 tuntia conissa hurahti tämän miitin merkeissä (mikä oli yksi syy sihen, että osa kiinnostavista ohjelmista jäi välistä). Vähän tuli mieleen, että näitä miittejä voisi taas yrittää tunkea muihinkin coneihin, joihin foorumin / FB-ryhmän jäseniä osallistuu. Kyllä minäkin sosialisoinnista tykkään, vaikka olen varsin ujo tapaus. Ja kai sitä voisi jonkun tapaamisen joskus taas muutenkin järjestää. Täytyy pohdiskella asiaa.


Yleiset fiilikset

Yleisesti ottaen olen iloinen siitä, että taas kerran tuli Traconiin lähdettyä. Tuli istuttua mielenkiintoisilla luennoilla, tavattua ihmisiä, herkuteltua, ostettua kivoja juttuja ja ylipäätään  heittäydyttyä anime- ja pelikuplaan, josta saa nauttia valitettavan harvoin. 

Olen käynyt nyt Traconissa vuodesta 2009 asti ja joka kerta viihtynyt oikein hyvin. Jos mitään ihmeellisiä esteitä ei ilmaannu, tulee varmasti jatkossakin mentyä.

4 kommenttia:

  1. Ehdittekö muuten kipaista kirpparilla? :) Tänä vuonna ei tarvinnut ahdistua ruuhkista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistuttiin unohtamaan kirppari kokonaan. Vasta ajomatkalla kotiin tajusin, ettei siellä tullut käytyä ollenkaan :/ Harmillinen moka, joka pitänee korjata seuraavassa Traconissa.

      Poista
  2. Vaikka Traconissa olikin kivaa, niin mun täytyy kans todeta ettei kaikki hommat toimineet niin hyvin kuin ois pitänyt. Oli nimittäin tosi kurjaa seistä siellä ulkona vesisateessa jonottamassa lippuja rannekkeiksi :/
    Ja söpön näköisenä oot ollu liikenteessä ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa sen olleen epämiellyttävä kokemus :/ Me oltiin onneksi ostettu rannekkeet jo Desucon Frostbitesta, joten ei jouduttu niitä jonottelemaan. Aika monelta kuitenkin kuului valitusta noista jonoista.

      Kiitoksia kehuista :)

      Poista