4. syyskuuta 2015

Rakennetta rakentamassa

Nyt kun taittopuuhat (joihin lopulta piti nakittaa toinen ihminen auttamaan) ovat vihdoin takanapäin, on ollut aikaa miettiä muita juttuja. Käytännössä tämä on tarkoittanut Maan mahdin jatko-osia. Kyllä, monikossa.

Varsinaiseen kirjoittamiseen on näiden muiden kiireiden takia tullut taukoa, mikä tarkoittaa, että siihen on taas vaikea tarttua. Sen sijaan päätin lähteä työstämään tarinaa muuta kautta. TL:n lyhenne näyttäisi tällä hetkellä vaihtuvan TT:ksi, koska minulla nuo työnimet aina matkan varrella vaihtuvat. Sen lisäksi suunnittelin kyseiseen tarinaan lukuja. Tällä hetkellä niitä näyttäisi tulevan 17, mikä on muuten saman verran kuin Maan mahdissa. Lukujen määrä voi kuitenkin vielä elää, en aio lyödä sitä lukkoon vielä pitkään aikaan.

Oli vapauttavaa saada tarinalle selkeämpi rakenne. Vaikka olen jo pitkään tiennyt, mitä siinä tulee tapahtumaan, on kaikki ollut yhtä suurta epämääräistä möykkyä, josta ei ole oikein saanut otetta. Nyt minulla kirkkaampi käsitys asioiden järjestyksestä ja yksittäisten lukujen sisällöstä.

Tosin Maan mahdissakin luvut vaihtoivat paikkaa ja väleihin tuli sellaista, mitä en ollut aiemmin suunnitellut. Nytkään en kuvittele saavani kerralla valmista, mutta ensimmäisen version kirjoittaminen tuntuu helpommalta, kun asioita on järjestellyt itselleen.

Tästä innostuneena ryhdyin samalla työstämään hieman niitä loppujakin jatko-osia. Niiden kirjoittaminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta minusta alkoi tuntua, että luut tarvitaan jo, liha luodaan myöhemmin. Arvon edelleen, tuleeko lopullisia kirjoja olemaan neljä vai viisi, mutta uskon tämän pulman ratkeavan aikanaan.

Suunnitelmaa tehdessä kirkastui moni asia, joka on kyllä ollut mielessä, mutta niin sekavana vyyhtinä, etten ole ottanut siitä itsekään tolkkua. Kristalli on nyt puhunut minulle ja minun on vain seurattava sen viitoittamaa tietä, jotta saan tarinani kerrottua loppuun saakka. Samalla tosin ymmärsin, että tästä on tulossa pitkä projekti. Olen työstänyt tarinaa jo hyvän tovin, mutta paljon enemmän on vielä edessä.

Pitkien ficcisarjojen kirjoittamisen myötä olen oppinut, ettei sarjakirjailu ole mikään helppo laji. Mielessä voi olla kokonainen tarina, mutta sen pusertaminen ulos on työtä ja joskus myös verta ja hikeä. Sellaisen projektin loppuun vieminen ei voi perustua pelkkään inspiraatioon, joka on tunteena raivostuttavan häilyvä. Joskus on vain puskettava eteenpäin ja jaksettava kirjoittaa, vaikkei niin huvittaisikaan. Toisaalta välillä on muistettava hellittää ja antaa tarinan hengittää. Se puhdistaa ilmaa ja auttaa näkemään selkeämmin.

Ajoittain iskee epätoivo. Sitä miettii, mihin on oikein ryhtynyt ja onko tässä mitään järkeä. Pystynkö minä todella? Osaanko? Jaksanko? Olisi paljon helpompaa kohauttaa olkapäitään ja jättää asiat tekemättä. Silloin ei ainakaan voi mokata. Tosin se tarkoittaisi jostain hyvin rakkaasta luopumista. Ehkä onkin parempi taistella ja opetella elämään erilaisten pelkojen kanssa. Kenties niistä voi jopa ammentaa voimaa.

Joka tapauksessa jonkinlaisen luurangon kasaaminen tekstin tueksi helpottaa urakkaa paljon. Minulla on kansio, johon kerään tarpeellista materiaalia sekä kuvia inspiroimaan työskentelyä. Aluksi kaikki oli vain tiedostossa koneella, mutta huomasin tarvitsevani jotain, mitä hipelöidä. En ole vielä täysin kyennyt siirtymään digiaikaan.

Nyt työskentelyyn tulee taas pieni tauko, kun lähden Tampereelle viettämään viikonloppua Traconissa. Ehkä on kuitenkin ihan hyvä tuulettaa päätä kaikista kirjajutuista ja keskittyä roolipelien ja animen ihanuuteen. Cosplay-puoli on köyhänlainen omalta osaltani tänä vuonna, sillä voimia ja jaksamista pukujen väsäämiseen ei ole jäänyt. Ja itse asiassa arvon edelleen, mitä edes sunnuntaina laitan päälleni.

Viettäkää te lukijatkin ihana viikonloppu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti