20. syyskuuta 2015

Japania taas

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin japanin opiskelu alkaa. Opiston lukukausi on ehkä vähän liian lyhyt makuuni, kun se loppuu huhtikuussa ja alkaa syyskuussa. Opiskeluun tulee pitkähkö tauko, jolloin taitojen ylläpito on pelkästään opiskelijan vastuulla. Varmasti on ihmisiä, joita tämä ei haittaa, mutta minä tarvitsen yleensä pientä ulkoista painetta, jotta saan opiskelustani parhaita tuloksia irti. Kesä meni siis todella kevyellä panostuksella. Tosin tein yhden japanin käännöstyön kesälomalla, mikä palautti vähän virettä... ja siinä oli sopiva ulkoinen painekin, kun en tehnyt sitä vain omaksi huviksi.

Ensimmäinen osuus läksyistä on tehty.
Tänä vuonna aloitus oli hieman erilainen kuin parina aiempana. Meillä oli uusi opettaja ja ryhmän kokoonpanokin oli muuttunut. Osa vanhoista tyypeistä oli siirtynyt edellisen opettajan mukana alkeiskurssille ja sitten taas nykyisen opettajan entisiä tyyppejä oli tullut suoraan alkeiskurssilta edistyneelle jatkokurssille. 

Meillä on siis ryhmä, jossa on useita vuosia opiskelleita tyyppejä (minä ja M aloitimme nyt seitsemännen vuoden) ja sitten on niitä, jotka ovat käyneet alkeiskurssin kirjasta 6 ensimmäistä kappaletta ja ehkä opiskelleet siihen päälle itsenäisesti. Kaikkea tältä väliltä löytyy myös. Sanoisin, että kokoonpano on hieman haasteellinen, mutta mielenkiintoinen.

Joka tapauksessa ryhmä vaikuttaa nyt ensimmäistä kertaa siltä, että siellä on aidosti opiskelusta kiinnostuneita ihmisiä, jotka myös panostavat hommaan. Aiemminhan kritisoin sitä, ettei porukka tehnyt tehtäviä ja levitteli käsiään, kun olisi jotain pitänyt saada aikaan. Jokainen toki tavallaan, mutta olen kyllä iloinen, jos porukan opiskelumotivaatio on suunnilleen samaa tasoa kuin omani. Erot osaamisen tasossa ovat minusta pienempi ongelma kuin erot opiskeluinnossa.

Opettajamme on tähän asti vetänyt vain alkeiskursseja, joten hänelläkin varmasti riittää tekemistä jatkokurssin opettamisen kanssa. Toivon, että hän osaa selittää asioita riittävän syvällisesti, koska itse ainakin tarvitsen välillä hyvinkin selkeitä vastauksia ja selityksiä kysymyksiini, jotta asiat oikeasti myös jäävät mieleen.

Positiivisena uudistuksena kurssilla on tänä vuonna oma blogi, johon opettaja päivittää tuntien sisällön ja läksyt. Sieltä on siis helppo tarkistaa, jos ei muista asioita tai on ollut poissa. Lisäksi tunneille on mahdollista osallistua Skypen välityksellä, jos on vaikkapa kipeä.

Tällä kerralla kävimme läpi keväällä saatuja monisteita. Täytyy myöntää, että oli hieman vaikea kääntää aivot taas japanimoodille ja ryhtyä suoraan pariharjoitusten tekemiseen. Kyllä se taas jotenkin onnistui, vaikka lukeminen takkuili.

Pariharjoituksista siirryimme vielä opettajajohtoiseen suulliseen kertaustehtävään, ennen kuin kävimme kirjan kimppuun. Kirjasta jatkoimme siitä, mihin keväällä jäätiin, mutta nyt jokseenkin eri tyylillä kuin aiemmin. Itseltä vaatii taas vähän sopeutumista tottua uuteen opetustyyliin. Yritän kuitenkin olla vertaamatta liikaa, koska se ei kuitenkaan hyödytä mitään. Nyt mennään tällä.

Läksyjä tuli myös eri tahdilla kuin ennen. Uuden kappaleen koko kielioppi ja tehtävät pitäisi käydä läpi itsenäisesti. Sen lisäksi meidän tulee kirjoittaa ruokaresepti japaniksi. Sen teinkin jo eilen, koska kirjoitustehtävät ovat ihan parasta, mitä voi olla. Harmillisesti näitä ei vain ilmeisesti palauteta opettajalle vaan luetaan tunnilla ääneen muille. Siinä tulee toki harjoiteltua lukemista (ja omien harakanvarpaiden tulkintaa), mutta yleensä tekstistä ei saa ihan yhtä hyvin palautetta kuin jos opettaja oikeasti tarkistaisi sen punakynän kanssa. Nythän en esim. saa tietää, olenko kirjoittanut kanjit oikein tai saati käyttänyt oikeita kanjeja, mikä taas olisi minulle kovin tärkeää.

Noh, mutta ainakin sain taas harjoitella kirjoittamista. Täytyy toivoa, että joka kappaleeseen liittyisi jokin kirjoitusharjoitus, ettei tarvitse ryhtyä keksimään sellaisia itse. Tiedän nimittäin, että ne itse kehitetyt jäävät puolitiehen, kun niitä ei ole kukaan tarkistamassa (jälleen se ulkoinen paine).

Mieltä veti vähän vielä matalaksi se, että samaan aikaan toisessa luokassa oli menossa luovan kirjoittamisen kurssi. Entisiä kurssikavereita pyöri pihalla ja väkisinkin tuli mietittyä, mitähän toisessa luokassa tehtiin samalla, kun me harjoittelimme sanastoa. Kurjaa, kun ei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Täytynee laittaa opistolle palautetta, että olisi kiva, jos kurssit eivät ensi vuonna osuisi päällekkäin, mutta voi olla, ettei siitä ole hyötyä. Jos olen ainoa, joka sitä toivoo, muutoksia tuskin tehdään.

Vähän siis sekavissa tunnelmissa on tullut aloitettua opiskelusyksy. Olen innoissani, mutta samaan aikaan hitusen harmissani. Ehkä tästä kuitenkin vielä hyvä tulee :)

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta. Voisin kuvitella että japanin opiskelu on haastavaa. Itse en ole koskaan opiskellut mitään erikoista kieltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se melkoisen haastavaa, mutta myös varsin antoisaa :)

      Taidatkin olla uusi lukija, tervetuloa!

      Poista