Syyskuun kirjat

Syyskuukin katosi jonnekin, mutta jossain välissä sitä sai kolme kirjaa kahlattua läpi. Olisin ehkä ehtinyt neljännenkin, ellei mukana olisi ollut yhtä harhalaukausta, jonka droppasin. Olisi kenties pitänyt uskoa kannessa ollutta varoitusta, jonka mukaan kyseinen kirja on herkkua Twilight-faneille, mutta päätin ottaa riskin.

Tosin mitään Twilight-tyylistä menoa en kirjassa havainnut... mitä nyt päähenkilö oli tylsä ja juonesta en saanut otetta ollenkaan. Reilun viikon aikana kitkutin läpi noin sata sivua ja sitten päätin luovuttaa. Kirja toimi kyllä erinomaisena unilääkkeenä, mutta kirjallisilla ansioilla se ei pätenyt. Harmillista, mutta välillä näitä osuu kohdalle.

Mutta mennäänpä sitten niihin kirjoihin, jotka luin kokonaan ja joiden parissa viihdyin paremmin kuin osasin odottaa.




Cassandra Clare - Luukaupunki

Kun kuulin jokunen vuosi sitten, että Cassandra Clarelta on tullut kirja, olin varovaisen utelias. Toisaalta olin myös varauksellinen teoksen suhteen ja tästä syystä kirja jäi kaupan hyllylle monet kerrat. Nyt sitten Elisa Kirjan alennukset veivät mennessään ja tämäkin tuli e-kirjana shoppailtua. Tähän väliin todettakoon, että Kobo ja Elisa Kirja varmaan vievät minut vielä turmioon. Tili valuu kuin huomaamatta ah-niin-ihanan edullisiin kirjaostoksiin, joista en tiedä, milloin ehdin ne lukea.

Takaisin Luukaupunkiin... Kirja jätti hitusen ristiriitaiset fiilikset. Olin nähnyt elokuvan, joten tiesin, mistä suurin piirtein on kyse. Tästä huolimatta petyin joihinkin käänteisiin enkä oikein jaksanut innostua hahmoista. Osittain tähän saattoi vaikuttaa jo pelkästään hahmojen ikä, mutta ehkä heidän käytökselläänkin oli osuutta. Missään vaiheessa heihin ei syntynyt kovin läheistä suhdetta.

Oma lukunsa oli Claren kirjoitustyyli, joka ei iskenyt minuun. Joskus vuosia sitten Draco-trilogiaa tavatessa en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota, mutta nyt se tökkäisi moneen otteeseen. En tosin tiedä, johtuuko se Claresta vai kääntäjästä. Paha sanoa.

Tarinasta kuitenkin tykkäsin ja se jätti epämääräisen nälän jälkeensä. En ole vielä ostanut sarjan muita osia, mutta harkinnassa se on. Jos yhtään itseäni tunnen, voi sortuminen vielä tapahtua. Aivan ykköslukemistoksi tämä sarja ei silti päätynyt, muttei välittömästi toisaalta hylkylistallekaan.


Emmi Itäranta - Teemestarin kirja

Tätäkin teosta on tullut muutamaan otteeseen pyöriteltyä käsissä, mutta vasta tänä vuonna ostin sen. Teemestarin kirja on saanut todella paljon kehuja, mikä oli omiaan karkottamaan minut kauemmas. En tiedä, mikä siinäkin on. Jos jotain hehkutaan liikaa, minua lakkaa kiinnostamasta. Tämä siitä huolimatta, etteivät kehut yleensä turhasta tule (tosin on sitäkin sattunut, esim. Twilight, mutta sen ympärillä pyörivä hype on ihan eri juttu kuin Teemestarin kirjan).

Ensivaikutelmani Teemestarin kirjasta oli, että taas on edessä erä dystopista katastrofin jälkeistä scifiä, jota olen lukenut viime aikoina ehkä hieman liikaa. Tarina voi olla hyvä, mutta konsepti alkaa puuduttaa. Ensimmäiset luvut tuli siis kahlattua läpi epäilyksen vallassa.

Sitten tapahtui jotain. Tarina takertui ihoon kiinni eikä suostunut jättämään rauhaan. Oli pakko kääntää vielä yksi sivu, lukaista vielä yksi luku, vaikka kello oli jo vähän liikaa. Lopulta piti pakottaa itsensä eroon kirjasta, että jaksaa seuraavana päivänä töissä (tästäköhän viiden päivän päänsärkyputkeni johtui?).

Pakkohan se on todeta, että Teemestarin kirja oli juuri niin hyvä kuin jutut väittivät. En vain lukenut sitä vaan elin Norian tarinan läpi ja kahlasin tunteiden syvissä vesissä hänen kanssaan.


Alyson Nöel - Punaiset tulppaanit 

Ostin tämän kirjan Elisa Kirjasta, kun halvalla sattui saamaan. Minulla ei siis ollut oikein mitään ennakko-odotuksia eikä edes kirjailijan nimi ollut aiemmin tuttu. Punaiset tulppaanit on hyvin selkeästi genreltään paranormaalia romanssia ja suunnattu minua noin 15 vuotta nuoremmille, mutta jollain kierolla tavalla nautin jopa vähän sen lukemisesta.

Tarinasta löytyi yhtymäkohtia niin Twilightiin kuin The Vampire Diariesiinkin, vaikkei kyse ollut vampyyrijutusta. Löysin myös jälleen vanhan tutun päähahmoallergiani ja onnistuin luomaan Everiin ainoastaan ärsyyntymissuhteen. Hän oli rasittava teini, joka kantaa mukanaan turhaa syyllisyyttä ja kuvittelee aina sen pahimman mahdollisen vaihtoehdon toisten ihmisten tekemisien ja sanomiesien perusteella (tämä siitä huolimatta, että tyyppi osaa lukea ajatuksia). Joo, Everillä oli sinällään syynsä syyllistymiseen ja hänen käytöksensä oli tyypillistä teinien ehdottomuutta ja sinällään uskottavaa, mutta ärsyyntymistä se aiheutti silti. Tiedä sitten, onko tämä hyvä vai huono asia.

Juoni kirjassa oli ihan kiva, mutta hyvin ennalta-arvattava. Mikään käänne ei tuntunut yllättävältä. Tuttua ja turvallista kamaa siis. Sellaista taskulämmintä luettavaa, joka ei varsinaisesti innosta, muttei aiheuta suuria pettymyksiäkään. Meni hyvänä välipalana.

Käännöksestä on kuitenkin sanottava sen verran, että teksti vilisi ikävän paljon lyöntivirheitä. Milloin oli liikaa kirjaimia, milloin ne olivat väärässä järjestyksessä ja milloin lainausmerkit missä sattuivat. Tuli sellainen fiilis, että kääntäjällä on ollut kiire ja kenties kustannustoimittajallakin (tai kuka ikinä käännökset käy läpi, ennen kuin ne menevät julkaisuun?). Tämä jätti sellaisen "halvalla ja nopeasti" -tunnelman, mikä ei ollut kauhean miellyttävä. Ja siis kyllähän sitä kirjoihin aina jotain mokia eksyy, ei siltä voi välttyä, mutta tässä niitä oli oikeasti silmiinpistävän paljon.

Kokonaisuus oli siis sellainen mukiinmenevä. Ei nyt varsinaisesti kruunannut syyskuutani (sen teki Itäranta), muttei sitä pilannutkaan. Ehkä nyt on kuitenkin paikallaan pitää pieni tauko teini-ikäisten paranormaaleista romansseista.

Nyt sitä saa


Kannen kuva: © Eveliina Kronqvist
Tovi tässä vierähti, mutta nyt Maan mahti on ostettavissa e-kirjana muutamista kirjakaupoista. Hinta vaihtelee hieman kauppakohtaisesti, mutta missään kaupassa sen ei pitäisi päätä huimata.

Amazon 

Maan mahdin pitäisi olla tulossa myyntiin myös Elisa Kirjaan ja Apple iBooksiin. Valitettavasti en osaa sanoa, millä aikataululla, mutta toivotaan, että pian. Kiireisimmät voivat hakea omansa noista toisista kaupoista lukulaitteelleen, tabletilleen, älypuhelimelleen tai tietokoneelleen. Amazonin kirjojen kohdalla tosin kannattaa muistaa, että ne taitavat toimia vain Kindlessä.

Eli jos japanilaisten roolipelien inspiroima fantasia kiinnostaa, nyt on loistava tilaisuus käydä ostoksilla.




PS. Muuta luettavaa löytyy sitten tuolta Julkaisut-sivun alta. Siellä on muutamia vanhoja novelleja ja muita lyhytkertomuksia. Lisäksi olen listannut sinne kirjoittamani Matkalla duuniin! -tarinat.

Books on Demand -kokemus

Tässä opiskellaan BoD:n ohjeita
Mietin tovin, kirjoittaako tästä aiheesta vai ei, mutta ehkä muutaman sanasen raapustelu on ihan hyvästä. En ole Books on Demandin eli lyhyesti BoD:n kokenut käyttäjä vaan ensikertalainen, joten en nyt puhu sillä kuuluisalla kokemuksen syvällä rintaäänellä vaan vihreän tyypin turhautuneella piipityksellä.

BoD mainostaa itseään helppona tapana saada oma kirja julkaisuun. E-kirjan saat vielä kaiken lisäksi julkaista ihan ilman kustannuksia. Kuulostaa hyvältä, eikö? Tietysti omaa vaivaa joutuu näkemään eikä se missään nimessä tullut minulle yllätyksenä. E-kirjapakettiin ei nimittäin pysty ostamaan erikseen esimerkiksi taittoa.

Kirjan yleiset tiedot olikin varsin helppo täyttää BoD:n lomakkeelle. Tässä kohtaa ei tarvinnut edes ohjetta juuri selailla, koska kaikki oli pääsääntöisesti ymmärrettävää.

Sen sijaan kun pääsin itse kirjan työstämiseen, alkoi ongelmia ilmetä. BoD tarjoaa käyttäjilleen editorin, jota voi hyödyntää eri tavoin. Yksi keino on kopioida teksti luku kerrallaan vaikkapa suoraan Wordista ja sitten valita BoD:n valmiista taittoasetuksista ne eniten silmää miellyttävät. Kuulostaa helpolta ja tavallaan onkin sitä, mutta omaa silmääni ei juuri nuo vaihtoehdot valitettavasti miellyttäneet. En siis päätynyt tätä vaihtoehtoa kovin pitkälle kokeilemaan.

Jos ei halua kopioi-liitä-rumbaan lähteä, voi valmiiksi taitetun tekstin tuoda editoriin joko docx- tai epub-muodossa. Tämän jälkeen asetuksista valitaan "Käyttäjän mukainen" ulkoasu tekstille, jolloin kaiken pitäisi olla muotoiltu kuten alkuperäisessä dokumentissa.

Noh, oikeastihan se ei ihan näin mennyt...

Kokeilin tekstin siirtämistä ensin docx-muodossa, koska en ollut epub-tiedostoja koskaan luonut ja käsitellyt (muuta kuin siirtänyt niitä kirjakaupasta suoraan Kobooni). Teksti kyllä siirtyi ihan näppärästi, mutta siihen se kätevyys sitten jäikin.

Seuraavia ongelmia ilmeni:

- Tekstistäni katosi pätkiä
En osaa sanoa, kuinka monta pätkää ja mistä kohtaa, koska näiden metsästäminen osoittautui toivottamaksi työksi. Minun olisi pitänyt käydä koko teksti lause lauseelta läpi ja verrata sitä alkuperäiseen. Teoriassa kyllä ihan mahdollista... ainakin, jos tämä olisi ollut ainoa ongelma. Käytännössä tietysti erittäin turhauttavaa.

- Osa tekstistä värjäytyi punaiseksi
Yhtäkkiä tosiaan tekstin pätkiä saattoi olla punaisella fontilla, vaikka docx-tiedostossa värinä oli automaattinen (eli musta).

- Osa repliikeistä muuttui muotoilultaan "Otsikko 2":ksi
Alkuperäisen tiedoston muotoiluissa oli käytetty Otsikko 1:tä lukujen otsikoinneissa, muuten oli vain leipätekstiä.

- Tyhjät rivinvälit katosivat
Näitä oli alkuperäisessä käytetty merkitsemään pidempää katkoa / asian vaihtumista luvun sisällä ja runojen säkeistöjen erottamisessa toisistaan.

Kaikki nuo olisivat toki olleet manuaalisesti korjattavissa, mutta vaativat paljon työtä. Päätin siis ottaa selvää epub-vaihtoehdosta. Sen luominen oli oma hommansa, ei kuitenkaan mikään mahdoton, kun hankki sitä varten erillisen ohjelman.

Uuden tiedoston kanssa ilmenivät sitten uudet ongelmat:

- Tiedostossa oleva kansikuva ei siirtynyt, koska se oli BoD:n editorin mukaan liian pieni, samaa kuvaa lisättäessä erillisinä ilmoitti editori sen olevan liian suuri
Mitähän tästäkin pitäisi ajatella? En ole haka matematiikassa yms., mutta järkeeni ei käy, että sama kuva voi samassa ohjelmassa olla yhtä aikaa sekä liian pieni että liian suuri. Kuva saatiin lopulta lisättyä erillisenä, kun siitä tehtiin tarkalleen BoD:n kokovaatimusten mukainen. Tämä on sinällään ymmärrettävää (koossa oli alun perin pientä heittoa), mutta silti paukapääni ei käsitä tuota yhtäaikaista liikaa pienuutta ja suuruutta.

- Lukujen otsikoita ei voinut keskittää
Editori antoi kyllä tämän tehdä, mutta siitä poistuttaessa ja uudelleen palattaessa, oli otsikot taas tasattu vasemmalle. Tämä siis tallentamisesta huolimatta. Tästä syystä myös kirjan lopullisessa versiossa otsikot on tasattu vasemmalle, vaikka olisin halunnut keskittää ne.

- Sisennykset joko loistivat poissaolollaan koko tekstissä tai sitten ne ilmestyivät jokaiseen kappaleeseen
Yleensähän kirjoissa ei sisennetä lukujen ensimmäistä kappaletta (eikä kappaletta, joka aloittaa uuden asian eli sitä ennen on se tyhjä rivi). Tähän ulkoasuun pyrin ja se oli epub-tiedostossani ihan nätisti onnistunut. Valitettavasti BoD:n editori päätti pissata koko jutun päälle eikä suostunut moista hyväksymään. Joko-tai-meiningillä mentiin, minkä seurauksena jouduin valitsemaan sisennyksen joka kappaleeseen, koska se oli luettavuuden kannalta kuitenkin parempi veto kuin täysin ilman sisennyksiä eläminen.

Laitoin BoD:iin myös palautetta näistä ongelmista, johon sain vastaukseksi, että editoria kyllä pyritään kehittämään. Hyvä juttu, jos näin on. Minua se ei kuitenkaan tässä hetkessä auttanut vaan jouduin tyytymään vähän sinnepäin -ratkaisuun. Mitään ohjeistusta kyseisten ongelmien välttämiseksi en saanut, joten en nyt valitettavasti pysty muitakaan tässä asiassa auttamaan. Mikäli jossain vaiheessa keksin, miten nuo ongelmat voidaan välttää, voin siitä oman postauksen kirjoitella.

Viimeisenä silauksena BoD:n editori päätti vielä yllättää jo valmiin kirjan kanssa (tähän ei siis muutoksia enää voi tehdä). Missään vaiheessa esikatselussa ei näkynyt ongelmaa, mutta valmiissa teoksessa on joidenkin repliikkien lainausmerkin ja ensimmäisen sanan väliin lisätty välilyönti. Siis tosiaan vain osaan eikä edes kaikkiin. Tämähän tietysti saa minut näyttämään siltä, etten vain osaa, mikä on erittäin harmillista. Jos ongelma olisi näkynyt esikatselussa, olisin voinut sen vielä manuaalisesti korjata, mutta milläs edes yrität korjata jotain, mitä et pysty näkemään.

En siis sanoisi, että BoD on se helpoin ja käytännöllisin tie omakustanteen julkaisemiseen. Tosin en tiedä, mikä olisi sitten parempi vaihtoehtokaan. BoD:lla on kuitenkin kontaktit eri kauppoihin, mitä yksittäisellä ihmisellä ei ole. Oman e-kirjan jakelu ilman kanavia on melkoinen haaste, joten täydelliseen itsenäisyyteen pyrkiminen ei ole välttämättä kannattava vaihtoehto. Kirjoja (ja varsinkin omakustanteita) myydään Suomessa muutenkin vähän.

Itselleni myynti ei ole sinällään se tärkein asia. Ei tällä joka tapauksessa rikastumaan pääse. Olisi kuitenkin hienoa saada edes muutama lukija ja toivonkin, että esim. ne, jotka ovat tarinoideni parissa aikaisemmin viihtyneet, löytäisivät tiensä myös Maan mahdin pariin.

Jatko-osan kanssa täytyy nyt sitten miettiä, käytänkö BoD:ia vai keksinkö jotain muuta. Päätös ei onneksi ole vielä hetkeen ajankohtainen.

Rakennetta rakentamassa

Nyt kun taittopuuhat (joihin lopulta piti nakittaa toinen ihminen auttamaan) ovat vihdoin takanapäin, on ollut aikaa miettiä muita juttuja. Käytännössä tämä on tarkoittanut Maan mahdin jatko-osia. Kyllä, monikossa.

Varsinaiseen kirjoittamiseen on näiden muiden kiireiden takia tullut taukoa, mikä tarkoittaa, että siihen on taas vaikea tarttua. Sen sijaan päätin lähteä työstämään tarinaa muuta kautta. TL:n lyhenne näyttäisi tällä hetkellä vaihtuvan TT:ksi, koska minulla nuo työnimet aina matkan varrella vaihtuvat. Sen lisäksi suunnittelin kyseiseen tarinaan lukuja. Tällä hetkellä niitä näyttäisi tulevan 17, mikä on muuten saman verran kuin Maan mahdissa. Lukujen määrä voi kuitenkin vielä elää, en aio lyödä sitä lukkoon vielä pitkään aikaan.

Oli vapauttavaa saada tarinalle selkeämpi rakenne. Vaikka olen jo pitkään tiennyt, mitä siinä tulee tapahtumaan, on kaikki ollut yhtä suurta epämääräistä möykkyä, josta ei ole oikein saanut otetta. Nyt minulla kirkkaampi käsitys asioiden järjestyksestä ja yksittäisten lukujen sisällöstä.

Tosin Maan mahdissakin luvut vaihtoivat paikkaa ja väleihin tuli sellaista, mitä en ollut aiemmin suunnitellut. Nytkään en kuvittele saavani kerralla valmista, mutta ensimmäisen version kirjoittaminen tuntuu helpommalta, kun asioita on järjestellyt itselleen.

Tästä innostuneena ryhdyin samalla työstämään hieman niitä loppujakin jatko-osia. Niiden kirjoittaminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta minusta alkoi tuntua, että luut tarvitaan jo, liha luodaan myöhemmin. Arvon edelleen, tuleeko lopullisia kirjoja olemaan neljä vai viisi, mutta uskon tämän pulman ratkeavan aikanaan.

Suunnitelmaa tehdessä kirkastui moni asia, joka on kyllä ollut mielessä, mutta niin sekavana vyyhtinä, etten ole ottanut siitä itsekään tolkkua. Kristalli on nyt puhunut minulle ja minun on vain seurattava sen viitoittamaa tietä, jotta saan tarinani kerrottua loppuun saakka. Samalla tosin ymmärsin, että tästä on tulossa pitkä projekti. Olen työstänyt tarinaa jo hyvän tovin, mutta paljon enemmän on vielä edessä.

Pitkien ficcisarjojen kirjoittamisen myötä olen oppinut, ettei sarjakirjailu ole mikään helppo laji. Mielessä voi olla kokonainen tarina, mutta sen pusertaminen ulos on työtä ja joskus myös verta ja hikeä. Sellaisen projektin loppuun vieminen ei voi perustua pelkkään inspiraatioon, joka on tunteena raivostuttavan häilyvä. Joskus on vain puskettava eteenpäin ja jaksettava kirjoittaa, vaikkei niin huvittaisikaan. Toisaalta välillä on muistettava hellittää ja antaa tarinan hengittää. Se puhdistaa ilmaa ja auttaa näkemään selkeämmin.

Ajoittain iskee epätoivo. Sitä miettii, mihin on oikein ryhtynyt ja onko tässä mitään järkeä. Pystynkö minä todella? Osaanko? Jaksanko? Olisi paljon helpompaa kohauttaa olkapäitään ja jättää asiat tekemättä. Silloin ei ainakaan voi mokata. Tosin se tarkoittaisi jostain hyvin rakkaasta luopumista. Ehkä onkin parempi taistella ja opetella elämään erilaisten pelkojen kanssa. Kenties niistä voi jopa ammentaa voimaa.

Joka tapauksessa jonkinlaisen luurangon kasaaminen tekstin tueksi helpottaa urakkaa paljon. Minulla on kansio, johon kerään tarpeellista materiaalia sekä kuvia inspiroimaan työskentelyä. Aluksi kaikki oli vain tiedostossa koneella, mutta huomasin tarvitsevani jotain, mitä hipelöidä. En ole vielä täysin kyennyt siirtymään digiaikaan.

Nyt työskentelyyn tulee taas pieni tauko, kun lähden Tampereelle viettämään viikonloppua Traconissa. Ehkä on kuitenkin ihan hyvä tuulettaa päätä kaikista kirjajutuista ja keskittyä roolipelien ja animen ihanuuteen. Cosplay-puoli on köyhänlainen omalta osaltani tänä vuonna, sillä voimia ja jaksamista pukujen väsäämiseen ei ole jäänyt. Ja itse asiassa arvon edelleen, mitä edes sunnuntaina laitan päälleni.

Viettäkää te lukijatkin ihana viikonloppu!