7. elokuuta 2015

Arjen autuus ja ahdistavuus

Kesäloma meni tänä vuonna nopeammin kuin koskaan aiemmin. Minne ne kolme viikkoa oikein katosivat? Missä ovat ne hurjat sanamäärät, jotka minun piti kirjoittaa? Missä lukuisat blogipostaukset? Missä pullistelevat pelitunnit? En tiedä, mutta ei niitä ainakaan näkynyt.

Toivottavasti näistä maisemista pääsee nauttimaan vielä nyt elokuussakin...
Okei, kirjoittelin vähän, pelasin enemmän, mutta enimmäkseen loma meni muissa merkeissä. Kivaa oli ja aika vain hujahti läpi sormien, ennen kuin ehdin siihen kunnolla tarttua.

Maanantaina koitti sitten taas arki ja piti palata palkkatyön ääreen. Ensimmäinen päivä meni ihan siinä, että pohdiskeli, miten niitä hommia tehtiinkään, soitteli puheluita ja kirjoitti älyttömän määrän post it -lappuja. Jotenkin siihen meni tosi paljon aikaa eikä paljon ehtinyt edes työkamujen kanssa seurustella, mutta olinpahan sitten jo tiistaina jo paremmin kartalla ja valmiina toimintaan.

Arki-illat menevät vähän turhankin nopeasti, mutta yllättäen olin sekä maanantaina että tiistaina tehokas myös kotona. Sain edistettyä työn alla olevaa projektia (en tosin kirjoittanut mitään, mutta kuitenkin) ja ehdittiin myös pelailla Final Fantasy XIV:ää. Keskiviikkona iski kuitenkin kunnon kooma enkä oikeastaan tehnyt muuta kuin nukuttelin illan sohvalla, mutten valitettavasti sängyssä sitten yöllä. Eilen oli onneksi taas parempi päivä ja sain ainakin jotain tehtyä.

Arjessa on omat autuaat puolensa. Päivärytmi on ehkä normaalimpi kuin lomalla ja töissä vähintäänkin tulee tehtyä asioita, jos muuten ei saakaan aikaan. Arki on myös se, joka tuo leivän pöytään. Toistaiseksi tuolla lomailulla ei tienaa, kun kukaan ei ole halukas maksamaan loma-aktiviteeteistani.

Toisaalta arki on omiaan aiheuttamaan minulle ahdistusta. Illat ovat lyhyitä ja olen jostain saanut päähäni, että niiden pitää olla myös tehokkaita. Koomausolotila on suuri synti, sillä tuhlaan arvokasta aikaani sohvalla makaamiseen. Tunnen todella huonoa omatuntoa, jos olen niin väsynyt, etten saa mitään järkevää aikaa. En osaa sanoa, mistä se juontaa juurensa, mutta aika ikävää tuon tunteen kanssa taisteleminen on.

Talveen on varauduttu, mutta vielä ei ole pakastin täynnä.
Arkeni ei ole tosin vielä ihan täydellisesti käynnistynyt. Japanin tunnit alkavat vasta syyskuussa ja siihen asti illat ja viikonloput ovat aika pitkälti lomailua, vaikkakin kaikenlaista juhlantynkää on ilmestynyt kalenteriin.

Tämä tuleva syksy ei silti vaikuta yhtä kiireiseltä kuin edellinen. Tavallaan se harmittaakin, sillä nautin kirjoituskurssilla osallistumisesta viime vuonna todella paljon. Kenties saan syksyyni jotain muuta ihanaa nyt, kun sinne en voi mennä? Onneksi sentään japani on ohjelmassa (jos saadaan ryhmä kasaan), sillä sen opiskelua en missään nimessä haluaisi keskeyttää. Läksyjen teko ottaa joskus päähän, mutta oikeasti kyllä nautin kielen opiskelusta käsittämättömän paljon.

Joka tapauksessa arkea on nyt takana työviikon verran. Toivon, että osaan ottaa siitä kaiken irti ja saisin aikaan myös kotona. Aktiivisen illan jälkeen on kuitenkin kivempi fiilis kuin pelkän sohvakoomauksen. Kun vain vielä keksisi, millä sen satunnaisen superväsymyksen saisi pysymään poissa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti