9. heinäkuuta 2015

Gozo, Malta

Reissumme kolmannen päivän vietimme Gozon saarelle. Ensin matkustimme satamaan bussilla, joka meni vain puolen tunnin välein ja oli aivan tupaten täynnä. Puolivälin jälkeen bussi ei edes pysähdellyt pysäkeille ottamaan huitovia ihmisiä kyytiin vaan posotti suoraan ohi. Ikävämpi juttu heille, jos kaikki muutkin bussit olivat yhtä tukkeessa.

Maltalla paras tapa liikkua on bussikyyti, mutta kannattaa varautua siihen, että pahimmillaan saa seistä jopa tunnin putkeen huojuvassa kulkuneuvossa. Tungos voi olla melkoinen ja lihakset joutuvat koetukselle erityisesti mutkissa. Jalkani olivat matkan alkupuoliskon todella kipeät ihan sen takia, että jouduin jännittämään lihaksia pysyäkseni pystyssä. Viikossa kroppa ehti kuitenkin tottua tuohon hytkymiseen ja kipuilu lakkasi omia aikojaan.

Gozo on pieni saari Maltan länsipuolella. Sinne mentiin lautalla, jolla matka kesti parisenkymmentä minuuttia. Siellä onneksi pääsi istumaan, joten kipeät jalat saivat heti kaipaamaansa lepoa. Tosin käytiin myös kannella pyörähtämässä ja nappaamassa jokunen kuva. Tuuli oli niin kova, että hattu meinasi karata ja kesämekon helmat pyrkivät suuntaamaan korviin.




Ensimmäistä kertaa ikinä päädyimme ostamaan liput Hop on - Hop off -bussiin. Tiedättehän te nämä turistibussit, jotka ovat ihan törkeän kalliita? Saatiin ilmoitetusta hinnasta 40 %:n alennus eikä yrittäjä varmaan silti mennyt konkurssiin.

Kyseiset bussit olivat kuitenkin oiva valinta Gozon kiertämiseen. Istumaan pääsi joka kerta eikä tarvinnut ihmetellä paikallisbussien aikatauluja. Bussit pysähtyivät Gozon tärkeimmillä nähtävyyksillä, mutta emme poistuneet kyydissä läheskään joka paikassa. Tämä ihan siitä syystä, ettei koko päivä olisi millään riittänyt niiden kaikkien kiertämiseen, mutta bussikuljetuksen ansiosta saimme kuitenkin hyvän yleiskuvan.

Busseissa oli saatavilla selostus useammalla kielellä. Korvakuulokkeet olivat tosin todella epämukavat ainakin tällaiselle pienikorvaiselle yksilölle. Oikea korvani olikin melkoisen kipeä vielä illalla kuulokkeen käytöstä (käytin vain toista), mutta aamuun mennessä rasitusvammasta oli onneksi toivuttu.








Gozon maisemat olivat todella kauniita omalla karulla tavallaan. Tunsin katselevani juuri niitä paikkoja, joihin hahmoni vaeltavat TL:ssa. Melkein näin heidät astelemassa jo kuivahtaneen heinikon poikki ja viinitarhojen lomassa.

Kaupungit saarella tuntuivat sen sijaan kumman autioilta. Ajoimme useamman paikan läpi pitkin suorastaan pelottavan kapeita kujia. Talojen seiniä olisi voinut koskea, kun bussi suhasi niiden ohitse. Vaatii muuten melkoista ajotaitoa kulmista kääntyminen isolla autolla tuolla. Itse en uskaltaisi yrittää edes pienemmällä.

Mutta niin, ihmiset tuntuivat puuttuvan katukuvasta. Liekö olivat juuri silloin viettämässä siestaa tai muuten vain sisätiloissa? Ei tullut paljon kelloa katseltua, joten en osaa sanoa, mihin aikaan huruttelimme kaupunkien halki. Saattoi hyvinkin olla siestan korvilla.







Sen sijaan kun hyppäsimme kyydistä erään kaupungin keskustassa ja menimme syömään, ihmisiä ympärillä riitti. Voi siis myös olla, että bussi vain ajaa reittejä, joilla juuri ketään muuta ei kulje.

Nautimme herkullisen lounaan paahtavassa auringossa ja kävelimme katsomaan läheistä kappelia. Se oli paljon pienempi kuin oletin, mutta ihan nätti. Matkalla tuli nähtyä vilaukselta krääsäkojuja aivan loputtomasti, mutta mihinkään ei pysähdytty, koska piti kiireesti ehtiä taas seuraavaan bussiin.






Pysähdyimme myös Azure Window'n eli Sinisen ikkunan luona. Se on yksi Gozon tärkeimmistä nähtävyyksistä ja minulle se oli yksi reissun kohokohtia. Harmillisesti bussimme oli noin vartin verran myöhässä, joten meille ei jäänyt kovin pitkää aikaa vietettäväksi paikan päällä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi voinut vaikkapa ottaa venekyydin alueen luoliin (suuaukko viimeisessä kuvassa).

Sininen ikkuna on kalkkikivimuodostelma, jonka läpi näkee meren ja kalliota. Minusta se oli todella kaunis ja räpsäisin siitä aivan liian monta kuvaa. Olisin voinut tuijotella näkyä vaikka kuinka pitkään.

Alue oli muutenkin mielenkiintoinen. Ranta oli muodostunut kalkkikivestä ja kuivuneista suola-altaista. Osassa oli edelleen vettä, mutta osassa vain suolasta muodostunut tasainen pinta. En ollut käynyt vastaavassa paikassa aiemmin, joten tämä oli kokemus sinänsä. Maasto oli hyvin hankalasti kuljettavaa, mutta lenkkarit jalassa pärjäsi kivasti. Mitään korkokenkiä, varvassandaaleja tai korkkareita en totisesti tuonne suosittelisi.

Merivesi näytti houkuttelevalta, mutta oli melko kylmää, kun kävin kokeilemassa sitä. Näin rantakiven vieressä ihan pikkuisen ravun, mutta se kipitti piiloon, ennen kuin ehdin saada siitä kuvan. Sääli, sillä se oli todella söpö. Sisiliskoja tai vastaavia myös oikein vilisti alueella.

Azure Window'n jälkeen posottelimme nähtävyyksien kautta takaisin lautalle ja kerkesimme siihen aika mukavasti. Lautasta ehdimme juosta suoraan bussiin, jossa joutui taas seisomaan jalkojen riemuksi. Vaikka päivä oli isolta osalta bussissa istumista, oli se myös aika raskas paahtavan helteen takia. En uskaltanut juoda tarpeeksi, koska pelkäsin, ettei vessoja ole tarjolla joka nurkalla (mikä osoittautui myös todeksi). Sekin varmasti vaikutti siihen, että olin aika nuutunut.

Gozon päivä oli joka tapauksessa loistava kokonaisuus. Saarta ei kannata missata, mikäli Maltalla vierailee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti