24. kesäkuuta 2015

Valletta, Malta


Maltan reissusta alkaa olla jo kuukausi, joten olen pahasti jäljessä näiden postausten kanssa, mutta kyllä näitä täältä tippuu hiljalleen.

Loman aikana kävimme kaksi kertaa maan pääkaupungissa Valletassa. Ensimmäinen kerta osoittautui hieman huonoksi, koska se ajoittui sunnuntaille. Malta on hyvin katolinen maa, joten kaikissa kirkoissa oli jumalanpalvelus meneillään, kaupat olivat kiinni ja suuri osa muistakin paikoista. Onneksi sentään sotamuseo ja ravintoloita oli aukikin.

Toinen kerta oli sitten reissun loppupuolella ja silloin pääsimme myös anopin riemuksi pyörähtämään kaupungin kirkoissa. Itse kun en kirkkoihmisiä ole ja noita oli tullut reissun aikana jonkin verran jo nähtyä, olin ehkä hieman väsähtänyt niitä katselemaan. Siis ovathan katoliset kirkot todella upeita, mutta noh... kaikkeen kyllästyy.











Alkuun kiertelimme ihan vain kaupungilla. Valletan kadut ovat melko kapeita, mutta autoliikennettä ei ollut mitenkään erityisen paljon... varsinkaan silloin sunnuntaina. Aivan alueen ytimessä on myös kaksi samansuuntaista kävelykatua, joilla luonnollisesti sai pööpöillä ihan rauhassa.

Kuvailin pikkukatuja ja jonkin verran rakennuksia, joista valtaosa oli rakennettu jonkinlaisesta kalkkikivestä. Ovet ja ikkunanpielet olivat monesti värikkäitä: kirkas vihreä, punainen ja sininen olivat suosittuja värejä. Tykkäsin tästä tyylistä kovin, vaikken ehkä Suomessa omaan asuntooni haluaisikaan tuollaisia yksityiskohtia. Tuohon ympäristöön ne istuivat.

Puistoja ei ainakaan tuolla alueella ollut, mutta sinne tänne oli istutettu puu tai pari. Osa oli täydessä kukassa, mikä tietysti oli kaunista katseltavaa. Varsinkin ensimmäisenä päivänä tuli ahmittua silmillä ympäristöä, toisella kerran sitten katseltiin myös katukauppiaiden ja kauppojen tarjontaa enemmänkin. Tosin taisin ostaa Valletasta vain porukoille tuliaisiksi tuulikellon.










Sunnuntain pääkohteeksi muodostui sotamuseo. Osittain ihan siksi, että se oli harvoja auki olevia paikkoja, osittain siksi, että se haluttiin joka tapauksessa nähdä. Alkuun pikkuisen ehkä nihkeilin sitä, mutta se osoittautui oikein mielenkiintoiseksi paikaksi. Huomasin kuitenkin taas, että siinä, missä kaikki kivikaudesta antiikin kautta aina 1800-luvulle asti on kiinnostavaa, minun mielenkiintoni katoaa jonnekin maailman sotien kohdalla. En tiedä, mistä se johtuu. Sama ilmiö on tapahtunut jo peruskoulussa ja muissakin museoissa. Maailman sota -kiinnostukseni rajoittuu Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjaan.

Sotamuseo tarjosi kuitenkin läpileikkauksen Maltan sotahistoriaan pidemmältä aikaväliltä ja kyllähän siitä jaksoi kiinnostua. Pelkästään jo entisessä linnoituksessa kulkeminen oli kiehtovaa ja aloinkin jo mielessäni sijoitella työn alla olevan tarinan tapahtumia sinne tänne. Luulen, että tuosta linnoituksesta otetaan vielä paljon vaikutteita.

Museossa esiteltiin myös erilaisia vaatteita, haarniskoita ja aseita. Tosin oli siellä myös autoa ja moottoripyörää, mutta tässä kohtaa en jaksanut niitä kovin perusteellisesti tarkastella.

Lipun hinnalla pääsi myös esitykseen, jossa museon seinille heijastettiin videota ja samalla kuljettiin eri tilojen läpi. Videoilla Maltan ritariksi pukeutunut opas avasi sotahistoriaa ja kertoi linnoituksen rakentamisesta eri aikakausina. Minusta esitys oli hyvin toteutettu ja parasta siinä oli kulkea hämärissä käytävissä linnoituksen sisäosissa. Siellä ei tosin kuvattu, joten tämän paremmin en oikein pysty jakamaan kokemusta kanssanne. Käykää siis testaamassa itse, jos Maltalle joskus matkustatte.










Toisen visiitin pääjuttu sitten olivat kirkot, kuten jo kerroinkin. Katolisten kirkkojen koristukset ovat varsin prameita, varsinkin jos on Suomessa tottunut katselemaan luterilaisia versioita. Osaan kirkoista oli pääsymaksu, osaan pääsi ilmaiseksi sisään, mutta sitten taas kuvaaminen saattoi maksaa erikseen. Salamaa ei kuvatessa saanut käyttää, mutta sehän on varsin yleistä myös museoissa. Ilmeisesti salamavalo voi jollain tapaa vaurioittaa kuvattavia kohteita.

Vaikka kunnioitan hienoa rakentamista, kirkot tosiaan alkoivat jo loppumatkasta haukotuttamaan enemmän kuin ihastuttamaan. Maltalla on joka tapauksessa hyvät mahdollisuudet tutustua lukuisiin upeisiin kirkkoihin, mikäli sellainen kiinnostaa. Ja epäilemättä joku toinen voi niistä saada enemmän irti.



Toisena Valletta-päivänä lähdimme lopulta lautalla Sliemaan, jossa kävelimme vähän katuja edestakaisin, kävimme syömässä ja pyörähdimme muutamassa kaupassa. Mitään kovin mielenkiintoista siellä ei oikein ollut. Tosin ilmeisesti alueelta olisi löytynyt suuri ostoskeskus, mutta osa porukasta oli jo sen verran väsähtänyttä, että se jätettiin väliin. Itse olisin siellä voinut vieraillakin.

Yhteenvetona voisi sanoa, että Valletassa oli kivoja kävelykatuja ja kohokohtana toimi sotamuseo. Kirkkoja oli paljon, mutta ne eivät minua oikein kiinnostaneet. Näkemisen arvoisia ne silti ovat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti