9. kesäkuuta 2015

Taas on Desut ohi tältä vuodelta

Jostain syystä vuosi kuluu aina vain nopeammin ja Desuconit hujahtavat ohi suorastaan silmissä. Vasta oli Frostbite ja nyt kesä-Desukin on jo jäänyt menneisyyteen. Pelottavaa.

Tänä vuonna kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Meille piti tulla kolme con-vierasta, mutta vain kaksi lopulta pääsi paikalle. Tosin se nyt ei ollut katastrofi, olihan kaikille enemmän tilaa näin. Toisekseen M sattui tulemaan kipeäksi torstai-iltana, joten perjantaina ei sitten coniin päässyt. Enkä lopulta päässyt minäkään, koska päädyin tekemään illan töitä deadlinejen välkyttäessä punaista valoa turhankin innokkaasti (okei, olisin voinut hoitaa homman myös maanantai-iltana conikrapulassa, mutta ei kiitos). Ensimmäistä kertaa ikinä missasin siis Sibeliustalolla järjestettävästä Desu-tapahtumasta yhden päivän. En ole vieläkään täysin toipunut tästä järkytyksestä.

Lauantaiaamuna valmiina lähtöön
Lauantaina onneksi ei ollut enää työ- tai muita esteistä. M:kin saatiin menokuntoon reilulla annoksella sinkkiä. Saavuimme coniin kympin pintaan ja poistuimme puoli kahdeksan aikoihin illalla. Siihen väliin mahtui useampi luento, hieman pyörimistä myyntipöydillä ja lounas Sibeliustalolla. Meidän oli itse asiassa tarkoitus syödä Kaunis Veerassa, kuten jo Desujen aikaan on muodostunut tavaksi, mutta tällä kertaa meille ilmoitettiin, että ruokajono on tunnin eikä sellainen ajantuhlaus sopinut meille. Onneksi Sibbellä oli ihan ok pöperöt, vaikka vähän jäi kaivelemaan, etten saanut vuohenjuustolla höystettyä broileria.

Kuten sanoin, lauantai meni lähes kokonaan luennoilla. Paras näistä oli viimeinen, jolla kävimme eli Extended_felinen Keskellä liljain ja ruusujen. Vaikka luento keskittyi sellaisiin animeihin, joista en niin paljon välitä, se oli silti todella mielenkiintoinen ja porautui aiheeseensa kiitettävästi. Viihdyin ja sain lisätietoa, mikä kai on tarkoituskin. Ja voi olla, että saatan joskus sortua katsomaan esim. Utena-leffan, mikäli sellaisen käsiini saan. Mistäs sitä koskaan tietää, miten tässä villiintyy?

Cossasin lauantaina Queenia Final Fantasy Type-0:sta. Asu oli kesäkoulupuku eikä ainakaan kukaan ilmaissut tunnistavansa sitä. Tosin se ei ole tärkein asia cossaamisessa vaan se, että saa pööpöillä omana lempihahmonaan. Cosplay-puolesta on huomenna tulossa Fanitytön aarreaitan puolelle lyhyt postaus, joten ei siitä enempää tässä. Käykää sitten lukemassa sieltä, jos kiinnostaa.

Koska istuimme luennoilla, emme juuri nähneet ketään. Etäältä bongasin muutaman tutun ihmisen, mutta sosialisointi jäi minimiin. Aamulla ja illalla tuli toki yövieraisen kanssa seurusteltua, mutta illankin jutut olivat väsymyskooman värittämiä eivätkä välttämättä sillä hysteerisen hauskalla tasolla.

Sunnuntaina lähtövalmiudessa
Sunnuntaina sitten kävimmekin vain kahdella luennolla ja päättäjäisissä. Ensimmäinen luento oli Fainttosin Kauhupelien lisenssimedia, mutta siitä olenkin jo höpissyt tarkemmin täällä. Sen lisäksi istuimme myös ThatFinnishAnonin ja Natombrion Death Parade -luennolla. Kyseinen luento oli oikein kiva, mutta loppupuolta vaivasi kiireen tuntu. Asiaa olisi ilmeisesti ollut enemmän kuin varattua aikaa. Luennon venymisen takia saimme myös himpun verran huonot paikat päättäjäisistä, mutta ei se nyt maailmanloppu ollut.

Päättäjäisistä on sanottava sen verran, etteivät ne tuntuneet samalla tavalla conin kruunaavalta kokemukselta kuin yleensä. Fiilis kävi veetutuksen puolella, mutta laimeni lopulta ihan kivaksi. Tunsin itseni fossiiliksi, kun AMV-kilpailun yleisön suosikkivideo julkistettiin. Ei tuo julkistus sinänsä, mutta sitä seurannut videon näyttäminen, yleisön villiintymine ja älytön älämölö olivat jokseenkin rasittava kokemus väsyneelle vanhukselle.

Ylipäätään koin conin tällä kertaa ehkä keskivertoa rasittavammaksi. Melua, hälyä ja kulkureittejä tukkivia ihmisiä tuntui olevan enemmän kuin aikaisemmin, kun taas luennoilla oli jopa tilaa levittäytyä. Raskas työviikko lienee yksi syy kärsivällisyyspulaani, mutta välillä kieltämättä meinasi kuppi keinahtaa, kun viidennen kerran kymmenen minuutin sisään kapean käytävän tukkii hengailuporukka. Frostbitessa oli mielestäni jokseenkin leppoisampi tunnelma ja helpompi liikkua, mutta toisaalta luennoilla oli enemmän tungosta ja vaikeampi saada hyvää paikkaa. Puolensa siis kaikella.

Päivänä sunnuntai oli sosiaalisempi kuin lauantaina, koska tosiaan hengailimme ja shoppailimme osan ajasta. Lastussa tuli itse asiassa istuttua pidemmän aikaa, kun eksyimme sinne syömään pehmiksiä ja seuraan liittyikin yllättäen useampi ihminen, joista tunsimme yhden. Harvoin koen oloni miellyttäväksi tuntemattomassa seurassa, mutta tällä kertaa tapahtui jotain mystistä enkä ahdistunut edes lievästi. Ehkä se on sitä con-taikaa?

Toisen blogin lukijatkin moikkailivat sunnuntaina, mikä oli kiva yllätys. Se tosin laukaisi ujouskäyräni nousuun, mutta olen silti iloinen, että minulle tultiin juttelemaan... itse, kun en oikein uskalla tehdä aloitteita tällä saralla.

Sunnuntaina en cossannut, mutta ihan taviksissakaan ei tullut ulos lähdettyä. Conit ovat hyvä tekosyy laittaa jotain kivaa päälle ja tällaiset tilaisuudet pitää käyttää. Käyn niin harvoin missään, että söpöt kuteet roikkuisivat muuten kaapissa ja riutuisivat yksinäisyyteen.



Lauantaina räpsäistyt kuvat onnistuivat ihan kohtalaisesti, mutta sunnuntaina tuuli oli niin kamala, ettei otoksista tullut kovinkaan edustavia. Yllä oleva kuva on ehkä paras eikä kovin hyvä sekään. Päällä oli kuitenkin uusi hamonen ja sukat, muuten kierrätin vanhaa, tuttua ja turvallista vuosien takaa. Ajattelin käyttää samaa tai samantapaista asua kesän juhlissa, joten ehkä silloin saa sitten parempia kuviakin.

Desussa tehtiin tietysti myös ostoksia. Tarkoitus ei ollut erityisemmin tuhlata, mutta kyllä sitä rahaa kuitenkin paloi. Olen heikko!



Lauantaina ostin siis kahden ylipolvensukat. Valitettavasti huomasin, että ne tuppaavat rullautumaan, joten sukkanauhoille tulee käyttöä. Se taas tarkoittaa, etteivät ne oikein sovi töihin... sanomista voi tulla, jos viilettää sukkanauhat vilkkuen menemään.

Lisäksi nappasin mukaan Star Ocean: The Last Hope -blindboxin, joka sisälsi ihaisen Lymlen. Muuten ylemmässä kuvassa näkyykin sitten machaa eli japanilaista vihreää teetä sisältäviä herkkuja (keksejä ja Pockyja).

Sunnuntaina ostin vielä pari keksilaatikkoa lisää (mokomien hinta oli noussut yön aikana pari euroa), puuttuvat Naruto-pokkarit ja elokuvan. M hankki meille FFXIV-taidekirjan. Lauantaina hän osti myös mangaa ja taidekujalta tarroja, mutta niitä ne eivät nyt päässeet kuviin.

Tähän väliin sellainen tunnustus, etten itse asiassa ole lukenut Narutoa aikoihin (katsomisesta puhumattakaan). En kuitenkaan voi lopettaa sarjan keräämistä, koska kokoelman pitää olla täydellinen. Pakkomielteistä kärsii koko lompakko.

Yhteenvetona voi sanoa, että Desu oli kiva kokemus, mutta meni väsyneissä merkeissä. Jotkin asiat ärsyttivät enemmän kuin aiemmin, mutteivät pilanneet viikonloppua. Myös yövieraiden seurassa oli mukavaa viettää ne tovit, mitkä ehdittiin. Vaikka sosialisointi on väsyttävää, oikeassa seurassa siitä saa paljon irti.

Nyt kun vielä repisi jostain taikavoimia, joilla jaksaisi viedä patjan varastoon ja pestä lakanapyykit...

2 kommenttia:

  1. Naruton kanssa ihan sama juttu. En ole hetkeen taas lukenut (saati katsonut, viimeksi varmaan siellä 15-16-vuotiaana), mutta sarja on pakko kerätä loppuun. Ajattelin Mimistä ostaa nuo puuttuvat palat, saahan ne sentään halvemmalla kuin kaupasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, coneista olen minäkin sen takia ostanut, että saa pokkarit vähän halvemmalla. Täytyy ehkä joku kesäloma ottaa projektiksi ja lukaista koko sarja kerralla loppuun. Ei kai siihen lopulta menisi kauhean kauaa, kun yhden pokkarin lukee aika äkkiä.

      Poista