10. kesäkuuta 2015

Kirjoittajameemi

Bongasin tällaisen kirjoittajameemin Maria Carolen blogista ja siihen oli pakko tarttua. Kirjoittamisesta on aina kiva kirjoittaa, varsinkin silloin, kun se varsinainen kirjoittaminen meinaa vähän jumittaa.

Missä kirjoitat yleensä?
 
Minulla on kotona työpöytä, mutta aika harvoin minut sen äärestä löytää. Ergonomisin paikka se tosin olisi kirjoittamiselle, mutta jostain syystä päädyn hyvin usein olohuoneen sohvalle läppäri divaarin päällä tai sylissä. Kesäisin saatan kirjoittaa myös parvekkeella, jos sää sallii.

Appivanhempien luona kirjoittelen myös sohvalla tai joskus sängyllä istuen, mikä on vielä epäergonomisempaa, mutta siellä ei taas sitten ole sitä työpöytävaihtoehtoa käytettävissä. Mökillä sentään tulee naputeltua nimen omaan pöydän ääressä.

Miten kirjoitat käsikirjoituksen ensimmäisen version?

Vaihtelevasti. Välillä teksti soljuu eteenpäin omia aikojaan, välillä takkuaa penteleesti. Minusta on myös aikojen saatossa tullut purskekirjoittaja. Saatan pitää pitkänkin tauon ja sitten taas kerralla kirjoittaa todella paljon.

Millaiset olosuhteet johtavat sinulla parhaan tekstin syntymiseen?

Tarvitsen rauhaa, mutten välttämättä hiljaisuutta. Jos minua häiritään ja keskeytellään koko ajan, se heijastuu välittömästi tekstiin (olettaen, että edes saan sellaista aikaan). Oikeanlaisesta musiikista on myös apua, mutta yhtä oikeaa artistia tai kappaletta ei ole olemassa vaan musiikki täytyy valita tarinan mukaan. Artikkeleja kirjoittaessa tosin käytän yleensä Final Fantasy XII:n soundtrackia. En tiedä, miksi näin on, mutta se toimii.

Monesti kirjoitan kuulokkeet päässä blokatakseni ylimääräiset ärsykkeet. Jos kuitenkin olen yksin kotona, kuuntelen samalla musiikkia estottomasti, sillä en varsinaisesti rakasta kuulokkeita.

Vihreä jasmiinitee (mustakin menee hätätapauksessa) kuuluu ehdottomasti kirjoittamiseen. Sitä nautitaan samalla, kun tekstiä pohdiskellaan. Jos kunnon flow iskee päälle, se saattaa kuitenkin jäähtyä kuppiin.

Millaisia kirjoitusvälineitä käytät (eli tietokone, käsin kirjoittaminen, joku tietty kynä jne)?

Läppäri on tässä asiassa paras ystäväni. Nuorempana kirjoitin paljon myös käsin, mutta nykyisin se on jäänyt vähemmälle. Tosin reissatessa yleensä kynä ja vihko kulkevat mukana, koska painavat vähemmän. Minulla on aivan loistava Diakoniainstituutin kynä, joka on aina matkoilla mukana sekä matkapäiväkirjaa että muuta raapustelua varten.

Lisäksi meillä on miniläppäri, joka kulkee appivanhemmille ja mökille. Siinä on parempi akun kesto, mutta käytettävyys ei ole aivan yhtä miellyttävä kuin suuremmalla koneella.

Tekstejäni säilytän Onedrivella, joten pääsen niihin käsiksi missä tahansa, jos netti vain pelittää. Mökille mennessä tosin siirrän jo kotona tarvittavan tiedoston minarin työpöydälle, sillä siellä ei nettiä ole.

Mistä saat aiheesi?

Minua inspiroivat erityisesti japanilaiset roolipelit. Uskoisin niiden vaikutuksen olevan tarinoissani vahva, vaikken aivan samanlaisia kertomuksia kirjoitakaan. Toisinaan tulee myös näitä satunnaisia "Entä jos..." -ajatuksia, jotka lähtevät kasvamaan suuremmiksi ideoiksi ja lopulta kokonaisiksi tarinoiksi.

Montako kertaa työstät käsikirjoitusta?

Tämä riippuu täysin tarinasta. Kaikkia juttuja en välttämättä kirjoita kokonaan uusiksi koskaan, mutta saatan editoida niitä. Yleensä pyörittelyä ja puljausta tapahtuu jo ennen kuin ensimmäinen versio on valmis, joten en tiedä, mistä pitäisi laskea käsikirjoituksen työstökerrat.

Mikä osa käsikirjoituksesta on sinusta vaikein?

Keskiosa. Alkukin voi joskus takkuilla, mutta usein alussa minulla on päällä vielä niin suuri innostus, että se hukuttaa mahdollisest ongelmakohdat alleen. Tarinan keskivaiheilla tai hieman sen jälkeen alkaa into hiipua ja kirjoittaminen tuntuu enemmän työltä, taukoja tulee pidettyä herkemmin ja tarinakin takkuilee. Lopun lähetessä tunne taas helpottaa ja viimeiset sivut rytkäistään taas samalla puhdilla kuin alkukin.

Onko sinulla kirjoittamiseen liittyviä rituaaleja? Miten valmistaudut kirjoittamaan?

Kysäisin huvikseni M:lta, onko minulla rituaaleja. Hän sanoi heti, että selaan aina hyvän tovin nettiä, kunnes pääsen "zonelle". Varsin osuva huomio, niinhän minä teen. Avaan Wordin ja siirryn sitten nettiselaimeen. Tsekkaan tietyt sivut läpi ja saatan samalla haeskella hieman taustamateriaali tai tarkistaa jonkin asian. Jossain kohtaa fiilis on sopiva ja siirryn takaisin Wordin puolelle.

Aiemmin mainittu vihreä jasmiinitee kuuluu myös asiaan. Kelpuutan toki muutkin teet, mutta se on paras vaihtoehto. Pelkkä tuoksu aktivoi aivoja oikeaan suuntaan. Ehkä minun pitäisi hankkia jasmiinihajuvesi? Olisinko silloin useammin kirjoitusmoodissa?

Mitä teet kun tarina jumittaa?

Jotain ihan muuta. Piirtelen, lueskelen, kirjoitan blogeja ja pelaan, höpisen M:n kanssa jostain. Jos sopivaa juttuseuraa on tarjolla, saatan myös purkaa ongelmakohtaa sen kanssa. Tällaisia keskustelukumppaneita ei tosin aina ole reaaliaikaisesti saatavilla ja olen laiska lähettelemään esim. sähköposteja, joten aika paljon tulee itsekseen painiskeltua.

Joskus saatan vain yksinkertaisesti hypätä jumittavan kohdan ylitse ja jatkaa tekstin kirjoittamista toisesta kohtaa. Palaan jumiin myöhemmin, jolloin se saattaakin ratketa jo helpommin.

Mitä genrejä kirjoitat ja/tai haluaisit kirjoittaa?        

Kirjoitan pääasiassa fantasiaa, satunnaisesti jotain muutakin (ja fan fictionia, mutta se ei nyt välttämättä kuulu tähän). Haluaisin kirjoittaa myös avaruusseikkailu-scifiä, jossa on sopivasti draamaa ja kenties romantiikkaakin mukana. Toistaiseksi en ole tähän ryhtynyt, koska rehellisesti sanottuna en usko, että rahkeeni riittävät scifin kirjoittamiseen. 

6 kommenttia:

  1. Meillä on ilmeisesti aika samanlaisia kirjoittamisrutiineja: tee, musiikki, kuulokkeet, "zonen" etsiskely. ;)

    Niin ja itse höpisen ehkä enemmän muiden kirjoittajien kanssa, mutta se johtuu pitkälti siitä, että olen aktiivijäsen kirjoittajapiirissä. Henkinen tuki lukuisien hermoromahdusten keskellä on yllättävän tärkeää! :D

    Tarinasi kyllä kuulostavat jänniltä, pidän ropevaikutteista, vaikka ne ovat tainneet karista itseltä pitkälti pois (mitä nyt joku androgyyni bishounen mahtuu aina mukaan). Olisi kiva päästä joku päivä lukemaan niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista taas kerran :)

      Aktiivinen kirjoittajapiiri on varmasti hyvä tapa saada juttuseuraa ja henkistä tukea. Minulla sitä on tosiaan vaihtelevasti tarjolla, vaikka tuttavapiirissä useampi kirjoittaja onkin. Viime aikoina olen taas alkanut roikkua ircissä, mutta toistaiseksi en ole kenenkään kanssa saanut keskustelua aloitettua... mutta tällaiset uskallusongelmat ovatkin sitten kokonaan toinen tarina :D

      Androgyynit bishounen -hahmot kuulostavat hyvältä ;D

      Ehkä noita juttuja joskus pääsee lukemaankin, jos ylitän sen kynnyksen, että jotain saan julki. Tällä hetkellä tuolla Julkaisut-sivulla ei ole kuin novelleja ja muita lyhytkertomuksia, mutta ne eivät ole niin ropevaikutteisia kuin romaanimittaiset juttuni (plus osa on aika vanhoja, mikä näkyy pahasti).

      Poista
  2. Imho fanfictionin kirjoittaminen on ihan oikeaa kirjoittamista. Sehän on aivan oma kirjallisuudenlajinsa. Voi olla hyvää tai voi olla huonoa, mutta kirjoittamista se on joka tapauksessa, ja voi antaa myös mielenkiintoisia tuotoksia.

    Huvitti muuten tuo alussa oleva kuvasi. Istun tässä juuri sohvalla, pikkuläppäri sylissä ja jalat sohvapöydällä... :P Ergonomista kirjoittamista (tai siis tällä hetkellä kirjoitustaukoa blogiselailun muodossa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)

      Kiva kuulla välillä tuollainenkin mielipide fan fictionista. Välillä tuntuu, että monet katsovat sitä pitkälti alaspäin ja pitävät turhana näpertelynä. Itse viihdyn ficcien parissa paljonkin, monet ovat viihdyttäviä ja taitavasti kirjoitettua ihan niin kuin varsinaiset kirjatkin. Toki molemmista sitten löytyvät ne vähemmän hyvät tuotoksetkin.

      Jep, välillä sitä löytää itsensä kirjoittamasta / surffaamasta todella epäergonomisista asennoista, koska siten nyt on olevinaan hyvä olla. Täytyy toivoa, ettei vanhemmiten saa kamalia selkä- yms. vaivoja harrastustensa takia.

      Poista
    2. Noh hei, mä olen aloittanut (aikuisen iän) kirjoittajaurani höperöillä teiniromansseilla. Siis sellaisilla, mitä kirjoittavat 15-vuotiaat. Ja palaan niihin vieläkin kun mikään muu ei suju. Ne opettivat tarinankerrontaa ja juonen ja henkilöiden rakentamista.
      Oletan että fanifiktio voi toimia ihan samassa tarkoituksessa. (Itselle laji on vieras, en ole päässyt sisään, mutta ei e tee siitä sen näpertelympää.)

      Poista
    3. Teiniromanssitkin ovat ihan hauskaa kirjoitettavaa ja varmasti niiden kautta voi oppia monenlaista. Kyllähän se fan fiction periaatteessa ihan samalla tavalla toimii, vaikka käytetäänkin jo olemassa olevia maailmoja ja hahmoja. Oleellista kuitenkin on, että ne pidetään uskollisena alkuperäiselle tarinalle, mikä on oma haasteensa sekin.

      Ja tosiaan samalla tavalla ficcien pariin tulee palattua etenkin silloin, kun muu kirjoittaminen ei suju. Ja välillä muutenkin. Vaikka otan senkin vakavasti, se on kuitenkin kevyempää kirjoittamista kuin romaanin työstäminen :)

      Poista