2. kesäkuuta 2015

Ihana, kamala tauko

Sen jälkeen, kun aloitin TL:n, uuden romaanimittaisen originaalitarinan, työstämisen, päätin kirjoittaa sitä tasaisen säännöllisesti. En välttämättä ihan joka päivä, mutta useampana iltana viikossa kuitenkin. Sillä tavoin pysyy itsekin kiinni tarinassa eikä joudu joka kerta ihmettelemään, missäs sitä mentiinkään.

Sitten tuli paljon odotettu Maltan loma, joka oli todella hedelmällistä aikaa. Sain paljon kuvamateriaalia juuri tuota kyseistä tarinaa varten. Pääsin haistelemaan ilmaa ja tutustumaan rakennuksiin, kasveihin ja luontoon ylipäätään. Ihan mahtava juttu.

Lomalle ei kuitenkaan tullut raahattua läppäriä. Matkassa oli vain matkapäiväkirja ja ylimääräinen vihko varsinaista kirjoittamista varten. Mutta niinhän se meni, että päivät juostiin ympäriinsä ja kaikki taukohetket taltioitiin näettyä ja koettua matkapäiväkirjaan. Illalla uupuneena sitten luettiin kirjaa kylpyammeessa (ihan parasta ulkomaanreissuilla, kun pääsee lojumaan ammeessa). En sano, että mikään noista olisi ollut turhaa tai tarpeetonta. Loma oli täynnä ihania asioita, joita jää taas kaipaamaan, kun pakertaa päivät töissä ja yrittää ehtiä iltaisin tehdä muutakin kuin syödä ja käydä suihkussa.

Parina iltana kaivoin tuon mainitun toisen vihon esille. Tekstiä syntyi, mutta se ei ollutkaan sitä, mitä ajattelin. Huomasin, että eräällä hahmolla oli asiaa, joka ei kyseiseen tarinaan sovi vaan vaatii täysin oman pienen kokonaisuutensa. Kenties novellin? Kenties tämä jää vain lojumaan taustatietoihin... saapa nähdä. Ei se raapustelu mennyt hukkaan, siitä olen varma.

Joka tapauksessa TL:n kirjoittamiseen tuli tauko. Ja nyt tiedoston avaaminen tuntuu kummalliselta peikolta, vaikka samaan aikaan olen upeiden maisemien äärimmilleen inspiroima. Mitä ihmettä?

Okei, tiedän, ettei vielä pitäisi huolestua. Olen ollut kotona pari, kolme päivää ja ohjelmaa on riittänyt yli oman tarpeen. Kirjoitushetkiin olisi jäänyt maksimissaan 1,5 tuntia ja tunnetusti minulla saattaa mennä sen verran ihan vain ajatukselle lämpenemisessä.

Silti potuttaa. Minun piti olla aktiivinen ja käydä työhön kiinni heti lomailun jälkeen. Nyt taistelen sen kanssa, että saisin edes tiedoston avattua. Jostain syystä yleinen löhöily ja nollaus houkuttelee vain paljon, paljon enemmän. Samalla poden siitä kuitenkin huonoa omatuntoa. Ei näin saa tehdä, pitää olla tehokas vapaa-ajallakin. Koska vapaalla teen sitä työtä, mihin oikeasti haluaisin panostaa täysillä, sitä, mihin minut on tarkoitettu. Ja sitten en teekään vaan surffaan netissä tai vain makaan sohvalla ja lepuutan silmiä tuijottamalla kattoa. Voi saamaton ja laiska minä!

Nyt on enää vartti nukkumaanmenoaikaan, joten tämäkin ilta tuli tuhlattua muissa merkeissä. Avasin kyllä Wordin, mutten kirjoittanut mitään. Blogiin näemmä pystyn silti vuodattamaan tuntoja.

Noh, ehkä huomenna menee jo paremmin. Kenties saan loihdittua muutaman lauseen oikeaan osoitteeseen.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta. Lupaan aina itselleni, että käytän lomat kirjoittamiseen, mutta toisin käy. Matkan jälkeen on usein hiukan epätodellinen olo ja rutiineista saa kiinni vasta hetken päästä. Se ei ole vaarallista, keho vaan toipuu vielä reissusta.

    Romaani ei kuitenkaan valmistu hetkessä, joten itselleen voi sallia kirjoittamattomia kausia. Niiden jälkeen tekstiäkin näkee taas tuoreemmin silmin. Nimimerkillä. "olen kirjoittanut romaania viime syksystä saakka ja tähän on mahtunut useampi pidempi tauko". Silti edistyy! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se usein menee. Kun kirjoittaminen ei ole se päätyö, joutuu lomia pakostakin käyttämään myös siihen lomailuun. Kroppa ja polla ei kestä, jos paahtaa koko ajan vain menemään. Se onkin sitten eri juttu, miten sen saa omaan päähän taottua. Järjellä ymmärtää, tunne on toinen ja kun halu kirjoittaa on kuitenkin olemassa. Kaipa tämä on vain sitä tasapainoilun opettelemista.

      Tuokin on totta. Hetkessä ei ole valmista. Omana tavoitteena on, että raakaversio olisi kasassa elokuun loppuun mennessä. Nyt jo tuntuu, että tuo deadline on ihan kohta. Yritän siitä kuitenkin pitää kiinni, mutta katsotaan, miten käy.

      Poista