14. toukokuuta 2015

Hanami (花見) 2015

Olen jo pitkän aikaa halunnut mennä Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistossa järjestettävään Hanami-juhlaan, mutta joka vuosi ohjelmassa on ollut jotain muuta juuri samaan aikaan. Tänä vuonna ei ollut, joten vihdoin pääsin sielläkin käymään.

Hanami on japania ja tarkoittaa kukkien katselua. Hanamin aikaan nautitaan siis kirsikkapuiden kauniista vaaleanpunaisista kukinnoista. Japanissa hanami on tosin paljon aikaisemmin kuin tämä Suomessa järjestettävä, koska siellä kevätkin saapuu varhaisemmin.


Kaikkein mieluiten haluaisin tietysti mennä katselemaan kirsikankukkia Japaniin, mutta Roihuvuoren hanami-juhla oli ihan hyvä korvike nyt, kun matkaa ei ole lähiaikoina tiedossa. Tutuilta kuultujen puheiden perusteella kukinta oli parhaimmillaan viime sunnuntaina, mutta oikein nättiä oli vieläkin.

Valitettavasti sää ei kuitenkaan suosinut. Asteita oli ehkä kymmenen pintaan ja tuuli oli melkoisen kova. Satunnaiset sade- ja raekuurot eivät myöskään olleet kovin miellyttäviä. En ollut varustautunut kaikkein lämpimimmillä kevätvaatteilla, koska halusin laittaa päälle "jotain kivaa". Alun perin suunnitelmissa oli yukata, mutta sääennusteet saivat mielen muuttumaan. Ehkä joku toinen kerta pääsen kirsikkapuiden alle yukatassa?

Kävimme katsomassa aikido-näytöksen. Jälleen kerran mielessä kävi, että johonkin itsepuolustuslajiin voisi olla mielenkiintoista tutustua. Tosin heti seuraavaksi muistin, kuinka huono olen sitoutumaan harrastuksiin, joissa täytyy käydä joka viikko. Yleensä harkkoja on vielä useammat viikossa, joten ei mikään tuollainen taitaisi oikeasti olla minun juttuni. En vain halua ohjelmoida vapaa-aikaani liikaa vaan mieluummin liikun silloin, kun minulle sopii. Sama tosin koskee muitakin harrastuksia. Sen takia ilmoittauduin mm. satunnaisina lauantaina pidettävälle luovan kirjoittamisen kurssille enkä kerta viikkoon, vaikka se tarkoitti, että jouduin raahaamaan itseni naapurikuntaan.

Jeps, eli aikido näytti kivalta, mutta kokeilematta taitaa kuitenkin jäädä. Näytöksen jälkeen kiersimme kojut, joita oli todella vähän. Mitään mielenkiintoista ostettavaa ei lopulta jäänyt käteen, mutta säästyivätpä rahat. Ruokakojulta olisin voinut jotain napatakin matkaan, mutta sinne oli niin pitkät jonot, ettei kärsivällisyys tällä kertaa riittänyt.

Seurasimme parapara-näytöstä hieman kauempaa, mutta muut esitykset jäivät välistä. Sen sijaan stalkkasin ihmisiä puiden takaa enkä uskaltanut mennä nykäisemään ketään hihasta. Näin kyllä muutaman mm. Twitteristä tutun tyypin. Sosiaalivamma pukkasi vain sen verran päälle, ettei juttelu olisi kuitenkaan sujunut. Hieman huvittavaa oli, että appi kävi kuvailemassa samojen ihmisten asuja. Eipä sillä, kukapa nyt ei söpöjä tyttöjä haluaisi kuvata.

Kun sateesta ja rakeista oli selvitty, etsimme sopivan piknik-paikan. Anoppi oli varannut meille kivasti evästä, joten vatsa tuli täytettyä, vaikkei varsinaista lämmintä ruokaa ollutkaan tarjolla. Ihan terveellisimmästä päästä ateria ei ollut, mutta kelpasi kuitenkin.


Samalla appi sai synttärilahjansa. Varsinainen päivä on vasta sunnuntaina, mutta olimme sopineet, että annamme lahjat tällä reissulla. Appi sai riistakameran ja Mielensäpahoittaja -kirjan ja -elokuvan. Niissä riittänee viihdettä hetkeksi.

Tunnelma oli kaikin puolin leppoisa ja puistossa oli kiva viettää aikaa. Ainoastaan sää jäi vähän harmittamaan, koska lämpöisempi keli ei totisesti olisi haitannut. Täytyy toivoa, että pääsen käymään tuolla toistekin ja kenties aurinkoisemmalla ilmalla. Ehdin jo hieman haaveilla Kristallimaailman Hanami-miitistä, mutta en tiedä, saisiko sellaisen toteutettua. Ehkä ensi vuoden alkupuolella pitäisi kysellä ihmisten innokkuutta moiseen. Sillä porukalla puistossa olisi varmasti hauskaa.

Ja siis olihan minulla mukavaa nytkin. Perheen kesken tuli vietettyä laatuaikaa, mutta voisin kokeilla samaa myös kavereiden kanssa. Onhan se fiilis kuitenkin silloin hieman erilainen, kyllä te tiedätte.



Kävimme myös pyörähtämässä japanilaistyylisessä puutarhassa, joka kuitenkin minusta oli aika erilainen kuin ne puutarhat, joissa Japanin reissuilla on vierailtu. Tunnelma oli aivan erilainen. Ihan kiva paikka, ei siinä, muttei tehnyt varsinaisesti vaikutusta. Olisipa kyllä taas ihanaa päästä viettämään päivää oikeassa japanilaisessa puutarhassa. Huoh. Noh, ehkä muutaman vuoden päästä sitten. Anopin kanssa puhuttiin, että ehkä kolmen vuoden päästä voitaisiin mennä porukalla.

Tässä vielä päivän asua. Tosiaan olin suunnitellut pitkästä aikaa kaivavani yukatan kaapista. Sitä pääsee pitämään aika harvoissa tilanteissa ja tämä olisi ollut enemmän kuin sopiva. Se on kuitenkin aika ohut ja takki olisi sen kanssa näyttänyt typerältä, joten päädyin hieman lämpöisempään tyyliin (kaula kyllä paleltui silti, mutta muuten oli ok).

Poikkeuksellisesti laitoin hiukset nutturalle, koska tuuli olisi kuitenkin saanut auki olevat hiukset näyttämään sotkupehkolta ja sade olisi suoristanut kiharat. Yritin korvata nätit kiharat suurella rusetilla, joka oli kyllä ihan kiva lisä asuun.

Päälle laitoin yksinkertaisen valkoisen puseron ja punaisen, paksuhkon neuletakin. Hameeksi valikoin kukkakuviota, koska se nyt sattui sopimaan sekä kuosiltaan että väreiltään päivän teemaan. Laukku ei ollut aivan sävy sävyyn muun kokonaisuuden kanssa, mutta se on ainoa vähän söpömpi laukkuni, joten sai kelvata. Kaulaan vielä pullohelminauha ja kokonaisuus oli valmis.

Neuletakki oli ihanan lämpöinen, joten se oli oikein hyvä valinta. Tosin vähän harmitti, ettei paita sitten näkynyt juuri ollenkaan, mutta joskus käytännöllisyys on laitettava edelle. Hieman ihmettelin tyttösiä, jotka olivat pukeutuneet huomattavasti kevyemmin. Miten he oikein tarkenivat?

Voi olla, että alan vain itse tulla vanhaksi. Käytännöllisyys (ja lämpöisyys) ohjaavat kummasti vaatevalintoja yhä useammin. Toisaalta olisi kiva pukeutua aina tosi suloisesti ja söpösti, mutta lämpö, käytännöllisyys ja helppouskin ovat aika jees juttuja. Onneksi näitä pystyy joskus vähän yhdistämäänkin.

Välillä tulee kuitenkin puuskia, jolloin jaksaa panostaa ulkonäköön vähän enemmän ja toisinaan jopa sen mukavuudenkin kustannuksella. Tosin eipä tuo tämänpäiväinen mikään maailman epämukavin kokonaisuus ollut (jos vaikka vertaa joihinkin cosseihin). Kalliolle kiipeäminen ja maassa istuskelu olivat hitusen hankalia, mutta muuten sujui ihan kivasti.



Muutama selfie piti toki vielä päivän aikana nappaista. Ei saa hukata tilaisuutta, kun on kerran viitsinyt naamaansa laittaa. Ensimmäinen kuva on kotoa ennen lähtöä, toinen Hanamista ja kolmas kotoa reissun jälkeen. Täytyy kyllä myöntää, että tunsin itseni hieman noloksi, kun yritin saada siedettävän näköistä selfietä otettua kaiken kansan keskellä. En ole vielä aivan sinut omakuvien ottamisen kanssa siis.

Hassu juttu muuten... kesken kuvien räpsimisen joku täti tuli kyselemään minulta, mitä tyyliä pukeutumiseni esittää. Hetken meinasin vastata, että ei mitään, mutta jotenkin hän vaikutti siltä, ettei se olisi kelvannut vastaukseksi. Lopulta sanoin, että kaipa tämä aika lähellä lolitaa on. Ja nyt varmasti joku on valmis hirttämään minut sanomisistani. Olen ihan pihalla eri tyyleistä ja pääsääntöisesti laitan päälle jotain, mikä tuntuu kivalta enkä tietoisesti pyri johonkin tyylisuuntaan. Kamalan vaikeita siis tuollaiset kysymykset. Ja mitä väliä sillä tyylillä edes on?

No juu, postaus on eksynyt jo ajat sitten harhateille. Hanamissa oli kivaa, sää vain olisi saanut olla parempi. Toistekin voisin mennä ja paikka olisi kiva järjestää miitti. Toivottavasti siis saan uuden tilaisuuden vierailla Roihuvuoressa.

2 kommenttia:

  1. Tuo "mitä tyyliä edustat" on minullekin yleensä sellainen "öö"- kysymys. Kun en oikeasti vain tiedä (ja se ei ole ehkä se paras vastauskaan).

    Minäkin ehdin nähdä sinut vilaukselta juuri kun saavuin puistoon, jossa alkoi onneksi silloin juuri paistaa aurinko. Oli kyllä harmillisen huono keli, mutta perus keväthän tämä taitaa kyllä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta sen ymmärtääkin, että ihmiset saattaa olla asian suhteen uteliaita, mutta toisaalta ei asialla pitäisi olla merkitystä. Kyllä minäkin katselen muiden asuja, että onpas kivoja, mutta aika harvoin tulee pohdittua, että mitähän tyyliä tuokin tarkalleen ottaen edustaa.

      Onnistuin kyllä missaamaan sinut ihan täysin x) Keli oli tosiaan perinteisen keväinen. Toivotaan, että nyt hiljalleen lämpenee tästä.

      Poista