19. huhtikuuta 2015

Luopumisen vaikeus

Kevät on totisesti koittanut, kun japanin tunnitkin loppuvat. Odotin vinoa pinoa kesälomaläksyjä ja siihen päälle ainekirjoitusta, mutta toisin kävin. Viimeisillä tunneilla saadut uutiset olivat kaikkea muuta kuin mitä olin kuvitellut.

Ensimmäinen pommi oli, että opistomme on nostanut opiskelijoiden minimimäärää kahdeksaan opiskelijaan, jotta ryhmä edes toteutuu. Tällä hetkellä varmasti jatkavia on 6-7, joten ihan sillä porukalla ei kurssia saada aikaiseksi. Tämä on ongelmallista jo senkin takia, ettei ryhmään välttämättä pysty ihan tuosta noin vain hyppäämään ilman, että on jonkinlainen pohja kielestä. Ilmeisesti nyt ainakin yksi kaveri aiemmasta japaninryhmästäni on kuitenkin syksyllä liittymässä joukkoon, joten hyvällä tuurilla saadaan se kahdeksan jopa kasaan.

Toisena pommina tuli ilmoitus, että opettajamme vaihtuu. Olen tykännyt nykyisen opettajan tavasta opettaa erittäin paljon ja oikeasti tajunnut asioita, joita en edellisessä ryhmässä ymmärtänyt sitten millään. Lisäksi ainekirjoitus on ollut minulle iso plussa, koska tunnun oppivan useat asiat nimenomaan kirjoittamisen kautta. Olin siis totaalisen tyrmistynyt tästä päätöksestä.

Opettajamme ei lopeta, mutta hän siirtyy opettamaan kaikkia alkeiskursseja. Näitä aiemmin opettanut henkilö taas ottaa haltuun jatkokurssimme. Ilmeisesti tähän päätökseen oli päädytty, koska alkeiskursseilla täytyy saada kieleen vahva pohja, kun taas pidemmälle edistyneet pärjänneevät ei pedagogisia opintoja suorittaneen natiivipuhujankin kanssa. Itse hieman kritisoin tätä siksi, että kielioppi menee pidemmällä vielä monimutkaisemmaksi ja hankalammaksi ja jos opettaja ei osaa sitä selittää, tiedän olevani taas hankaluuksissa. Toisaalta ymmärrän kuitenkin suomenkielisen opettajan tarpeellisuuden erityisesti siellä alkeiskursseilla.

Tarkoitus ei nyt ole tuomita uutta opettajaa ennakolta. Enhän tunne koko ihmistä enkä tiedä, miten hyvä opettaja hän on. Hänhän voi olla loistava. Yritän siis suhtautua tähän muutoksen mahdollisimman avoimesti.

En voi silti mitään sille, että minua hieman pelottaa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina ollut minulle hankalaa, joten tiedän jo, etten osaa syyslukukauden aikana rentoutua. Se jo pelkästään tekee oppimisesta hankalampaa. Lisäksi en ole vahvoilla kuullun ymmärtämisessä... entäs jos en enää ymmärräkään mitään?

Minulla ei ole aikomustakaan jättää opiskelua kesken (jos vain saadaan se ryhmä, jossa opiskella!), mutta olo on tällä hetkellä jokseenkin epävarma. En haluaisi luopua todella hyvästä opettajasta, mutta minkäs teet. En voi tehtyyn päätökseen vaikuttaa ja toki haluan myös suoda aloittelijoille parhaan mahdollisen opetuksen.

Eipä tässä nyt auta kuin kesän aikana toipua shokista ja syksyllä lähteä katsomaan, millaista se opiskelu onkaan. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti