30. tammikuuta 2015

Kolmen päivän hiljaisuus

Puhekielto päättyi eilen, mitä jäi käteen?

Olen edelleen kurkkukipuinen ja nuhassa. Kumpikin onneksi hieman hellittänyt otettaan, joten nyt saan jopa nukuttua useamman tunnin kerrallaan. Toissayö meni vielä sellaisissa puolen tunnin ja tunnin pätkissä, viime yönä taisin nukkua jopa kaksi tai kolme tuntia kerrallaan.

Ääni kuuluu jo, mutta se on pieni pihinä. Aion siis jatkaa hiljaisella linjalla. Eilen illalla ja tänään aamulla kylläkin jo kuiskuttelin M:lle aina silloin tällöin (okei, aika paljonkin). Sitten kun alkoi tuntua kurkussa, hiljenin taas hetkeksi. Pitäisi selkeästi vielä malttaa.

Mutta niin, ei tullut tänäänkään mentyä töihin. Sain luvan levätä tämän päivän kotosalla. Maanantaina toivon mukaan olen siinä kunnossa, että pystyn tarttumaan hommiin taas täysipainoisesti, sillä juttuja on kasaantunut tässä viikolla ihan kiitettävä pino. Pelkään, että menetän ääneni uudestaan jo pelkästään soitettavien puheluiden takia. Täytynee ottaa rauhallisesti, jos vielä kurkkua karvastelee.

Hiljaisena oleminen ei yksin ollessa tosiaan ollut mikään ongelma, kuten nyt arvata saattaa. Pari kertaa kokeilin äänen olemusta, mutta muuten olin hiljaa ja istuin tai makasin sohvalla. En kipeänäkään halua mennä päiväksi potemaan sänkyyn, koska sohvalta käsin voi katsoa telkkua tai räplätä konetta eikä kuitenkaan haittaa, vaikka nukahtaisi kesken kaiken. Keittiö ja vessakin ovat hitusen lähempänä kuin makkarista katsoen.

Illat olivat paljon vaikeampia hiljaisuuden suhteen, koska olisin kovasti halunnut jutella M:n kanssa... tai melkein kenen vain, koska olin ollut yksin kotona. Jopa introvertti alkaa kaivata seuraa, kun möllii tarpeeksi omissa oloissaan. Se on varmaan syy siihen, että eilen sitten ratkesin ja aloin höpistä M:lle.

Pyrin nyt viikonloppunakin pitämään juttelut vähäisinä ja puuhastella kaikkea sellaista, mikä ei puhumista vaadi. Pitää yrittää eliminoida kiusaukset.

On ollut jännä huomata, miten paljon minulla on sanottavaa, kun en saa sanoa sitä. Ollaan katsottu leffoja ja sarjoja yhdessä. Sitten M on kommentoinut jotain ja minä olen melkein räjähtänyt omaan kykenemättömyyteeni heittää vastakommenttia ja avata ajatuksiani asiasta X. Meillä on tapana käydä joskus pitkiäkin keskusteluja viihteen kautta nousevista teemoista, mutta nyt niin ei voinutkaan tehdä. Sietämätöntä.

Melkein on käynyt mielessä, että pitäisi kirjoittaa kaikki sanottava ylös ja lahjoittaa M:lle, kun on valmista. Tosin sitä valmista ei varmaan koskaan tulisi, koska yhdestä asiasta tulisi mieleen toinen ja niin edelleen. Seurauksena olisi päättymätön tarina vailla minkäänlaista juonta.

Ehkä nyt vain kärvistelen loppuviikon vähemmällä puhumisella ja pyrin hoitamaan asioita mahdollisimman pitkälle elekielen varassa. Tavoitteena on maanantaille terve kurkku ja kirkas ääni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti