27. tammikuuta 2015

Hiljennetty

Tämä viikko ei nyt alkanut ihan niin hyvin kuin olisi toivonut. Perjantaina olin jo havaitsevinani, että kurkku on karhea, maanantaina olo oli tukkoinen ja ääni muuttunut viskibassoksi. Tänään ei ole koko ääntä. Visiitti työterveyteen toi kolme päivää saikkua ja puhekiellon.

Kuumetta minulle ei ole toistaiseksi noussut, mutta olo on kieltämättä kaikin puolin kurja. Nenä on aivan tukossa höyryhengittelystä huolimatta ja kurkku ajoittain suorastaan tulessa. Yskiäkään ei kuulemma saa, koska se voi vahingoittaa nyt heikossa hapessa olevia äänihuulia, joten pyrin sitten juomaan tarpeeksi, napsimaan kurkkupastillia ja tarvittaessa pitää hakea yskänlääkettä.

Mutta tosiaan kolmeen päivään ei nyt saisi ääntä käyttää. Se voi olla haasteellista. Osa ehkä tuntee minut hyvin hiljaisena tyyppinä, mutta vähintään yhtä moni tietää, että osaan olla myös kamala höpöttäjä, joka on todella vaikea hiljentää. Olen enemmän sitä M:n seurassa.

Nyt kun olen vielä yksin kotona, ei hiljaisuudessa ole ongelmaa. Kenellepä minä täällä höpöttäisin? Okei, usein yksinollessa lauleskelen kyllä, mutta nyt ei tulisi mieleenkään. Voin vain kuvitella, kuinka paljon se sattuisi kurkkuun.

Sitten kun M tulee kotiin, minulla alkaa vaikeammat ajat. Haluaisin kertoa hänelle luultavasti kaikista niistä ajatuksista, jotka ovat päivän aikana ehtineet seilata pääni läpi. Olisi mukava istua sohvalla ja höpistä, mutta ei. Se on kiellettyä. On vain harjoitettava sanatonta viestintää. Varmaan jonkin verran joudun kirjoittamaan lappusia, sillä esimerkiksi kaupasta on tällä viikolla vielä haettava asioita.

Sanoisin, että tästä tulee ihan mielenkiintoista. Toki sitä varmasti voi hätätapauksessa kuiskutella, mutta sitä ei suositeltu. Täysi mykkyys ja lämmin juoma on kuulemma parasta lääkettä. Ja jos ei perjantaina vielä ääni tule, sitten uudestaan työterveyteen. Toivon kuitenkin, että pääsen takaisin töihin.

Tällä hetkellä ei huvita tehdä oikein mitään. Ehkä yritän hieman lueskella ja kenties myöhemmin pelata tai kirjoittaa. Viltin alla on onneksi mukavan lämpöistä, mutta makailukaan ei ole silti miellyttävää, koska se tukkii nenän entistä pahemmin. Kolme tyynyä sentään vähän helpottaa.

Mutta näillä mennään. Kolmen päivän hiljaisuusmeditaatio edessä. Ehkä tästä voi saada irti jotain hyvääkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti