11. tammikuuta 2015

Haaveilen vain...

Perjantaina kolahti luukusta sisään EF:n mainoslehtinen, jonka sitten huvikseni selailin läpi. Silmään pisti Tokiossa pidettävät kielikurssit. Seuraava alkaa jo huomenna, mutta näytti noita aloituksia olevan pitkin vuotta. Lyhin opiskeluaika oli 2 viikkoa, pisin vuoden verran.

Vaikka japania voi opiskella ihan Suomesta käsin ja kurssilla säännöllisesti käynkin, olisi todella ihanaa päästä myös paikan päälle kehittämään kielitaitoaan.

Kesällä en välttämättä Japaniin halua lähteä, mutta syksy tai kevät olisi sopivaa aikaa. Sääkin todennäköisesti olisi omaan makuuni, jolloin reissusta luultavasti nauttii enemmän.

Ongelmatontahan tuo ei kuitenkaan ole. Reissu vaatii sekä aikaa että rahaa eli vähintään parin viikon loma pitäisi töistä saada muuhun kuin kesäloma-aikaan. Se on toki neuvottelukysymys, mutta aina ei silti välttämättä onnistu. Raha taas on tietysti järjestelykysymys... Tuollainen parin viikon reissu kustantaisi reilut 1400 euroa plus lennot, asuntolamaksu (25 euroa per viikko) ja ruoka sekä tietysti ostokset ja sisäänpääsymaksut eri paikkoihin. Parilla tonnilla ei taideta selvitä, kolmella jo hyvinkin kivasti. Se on aika paukku näillä palkoilla, vaikka minulla säästöjä onkin. Sitä vain usein tulee mietittyä, mihin ne säästönsä käyttää, kun elämisen kannalta tärkeämpiäkin kohteita voisi olla.

Erinäisten resurssien lisäksi matkaan lähteminen vaatisi rohkeutta. En ole koskaan ollut yksin Suomen ulkopuolella. Japani on kyllä yksin matkaavalle naiselle ihan turvallinen kohde, ei siinä, mutta tuolloin joutuisin pärjäämään täysin omien taitojeni varassa. Se on vähän pelottavaa, mutta epäilemättä se olisi myös antoisa ja vahvistava kokemus.

Katselin EF:n hintoja mm. kuljetukselle Naritasta asuntolalle ja takaisin ja puistelin jo päätäni. En todellakaan maksaisi noista yli 200 euroa, kun Narita Express -lippu kustantaa noin 30 euroa. Tuossa kohtaa nosti uhma päätään ja totesin, että jos olen jo kertaalleen selvinnyt Naritasta Tokioon, selviän toistekin, vaikka sitten joutuisin tekemään sen yksin. Tokion asemalta asuntolaan löytäminen on toki toinen tarina, mutta jotenkin en usko sen olevan mahdotonta. Tokiossa liikkuminen oli viime kerralla lopulta aika simppeliä... ja minulla on paikan päällä kaveri, jolta varmasti voisin kysyä myös apua.

Yksi tekijä juttuun on myös ikävä. Varsinainen koti-ikävä tuskin ehtii kahdessa viikossa iskeä, mutta tiedän varsin hyvin, että M:aa kaipaisin kovasti. Ei sillä, ettenkö selviäisi erossa hänestä, mutta olen herkkä ikävöimään, joten varmasti jonkinlaiset tunnemyrskyt ja lentokoneessa itkeskelyt tulisi käytyä läpi. Iltaisin saattaisi myös synkistelyhetket iskeä, koska olen todella huono nukkumaan yksin. Ylipäätään vieraissa paikoissa nukkuminen on minulle jostain syystä hyvin vaikeaa ja vielä vaikeampaa se on ilman M:aa. Tämän asian kanssa joutuisin siis epäilemättä painimaan.

Saa nähdä, miten tässä käy. Voi olla, että tämä reissu jää vain haaveeksi jo ihan hintansa puolesta (ei sillä tavalliseen matkaankin voi helposti se pari tonnia hulahtaa). On kuitenkin mukava edes leikitellä asialla mielessä... kenties taas jonain päivänä oikeasti astun Japanin maalle ja pääsen nauttimaan kaikesta kivasta enkä vain haaveksi temppeli- ja pyhättövierailujen rauhasta, kauniista maisemista, shoppailusta ihanissa kaupoissa ja kaikesta muusta, mitä Japanilla on tarjota.

4 kommenttia:

  1. Oi, tuollainen reissu kuulostaa ihanalta. Itse taas haaveilen, että pääsisin jossain vaiheessa vaikka vaihtoon jenkkilään.

    Toisaalta uskallusta on aika vähän täälläkin... olenhan minä kerran ollut kolme viikkoa kielikurssilla Lontoossa ilman ennalta tuttuja ihmisiä 16-vuotiaana mutta eipä tunnu että olisi rohkeus noussut yksin menemistä kohtaan. :D

    Mutta ehkä pitää vaan voittaa omat pelkonsa eihän sitä muuten opi eikä koe uutta. :)

    Kallishan tuo Japanin reissu on, mutta kokemuksena varmasti olisi upea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset sinne Jenkkilään vaihtoon, mahtava kokemus varmasti sekin olisi! :)

      Se on totta, että jos ei uskalla, ei kyllä sitten pääse uusia juttujakaan kokemaan ja rahaa tämmöiset syövät aina. Saapi nähdä, jos jossain vaiheessa saisi oikeasti aikaan niin paljon, että matkalle lähtisi.

      Poista
  2. Sellaista vinkkailen, että EF on aika sikahintainen etenkin aikuisten kurssien osalta. Hintavertailu siis kannattaa. Halvin, joka Suomesta käsin noita kielikursseja järjestää on kai LISA! kielimatkat (http://www.lisa-kielimatkat.com/aikuisille.html). Kyseisen lafkan kurssit eivät tosin näemmä ole Tokiossa. Lisäksi kannattaa ehkä tutkiskella, josko löytyisi joku paikallinen kielikoulu. Parin sekunnin googlettelulla löytyi esimerkiksi tällainen: http://www.genkijacs.com/. Hinnat aika paljon EF:ää halvemmat, tosin asunnon joutunee etsimään itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä tutkailla noita muitakin vaihtoehtoja. Tokio sinällään ei ole mikään pakko, vaikkakin siellä olisi helpompi liikkua yksin kuin paikkakunnalla, jota ei ennestään tunne (plus se kaveri olisi kiva nähdä, jos on toisella puolella Japania, se ei välttämättä onnistu).

      Asunnon hankkiminen tietysti voi itsenäisesti olla hieman haasteellisempaa, jos ei halua pulittaa hotellihintoja... ja mieluusti ei, kun maksaa jo lennoista ja opiskelusta kiitettävästi.

      Mutta kiitos vinkeistä, täytyy tosiaan perehtyä :)

      Poista