22. joulukuuta 2014

Valo palailee

Nyt kun katsoo ulos, ei ihan näytä siltä, että valo on palaamassa. Itse asiassa viime yö oli pisin yö koskaan. Seuraava ei ole enää yhtä pitkä, mutta tällä hetkellä tuolla on joka tapauksessa jo melkoisen pimeää.

Tämä syksy on tuntunut erityisen pimeältä, koska lumi tuli kunnolla vasta muutamia päiviä sitten. Aiemmin on satanut lähinnä vettä ja ollut synkän pilvistä. Nyt aurinkokin on ruvennut vähän kurkistelemaan pilvenreunan takaa ja maa on valkoinen, mikä saa olon tuntumaan pirteämmältä.

Vuoden pimein kohta on taitettu ja seuraavat päivät ovat toinen toistaan pidempiä. Matkustamme valoa kohti. En kuitenkaan vielä odota kevättä. Haluan ensin nauttia talven kylmyydestä, pakkaspäivistä ja lumen narskumisesta kenkien alla. Toivonkin, että tämä talvi on sopivan kylmä ja pitkä, muttei kuitenkaan liiallisuuksiin asti.


Meillä tämä päivä on vietetty rauhallisissa merkeissä. Yhdessä on norkoiltu sohvalla ja askarreltu kaikkea pientä, mutta ei olla suuremmin rasitettu itseämme. Illaksi meille on tulossa M:n vanhemmat kahvittelemaan. Alun perin mitään sellaista suunnitelmaa ei ollut, mutta niinpä nuo vain soittivat päivällä ja kysyivät, saako tulla.

Taisivat arvata, että meillä on herkkuja tarjolla ;D






Halko tehtiin tänään ja siitä riittää kyllä syömistä, joten ihan hyvä, että saadaan yllätysvieraita pöydän ääreen. Muuten saattaisi olla pienoinen suklaaähky, kun tuon kahdestaan yrittäisi ahmaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti