14. joulukuuta 2014

Tukka ja talvi

Blogihiljaisuus jatkuu edelleen, kun elämä on vain töissä käymistä ja pelaamista, joista kummastakaan en tässä blogissa erityisemmin välitä puhua. Perjantaina kuitenkin repäisin ja menin kampaamoon. Viimeksi olen käynyt helmikuun lopussa, joten ei voi sanoa, että olen mikään aktiivinen kampaamoasiakas. Olen silti vakioasiakas siellä, missä käyn eli olen hyödyntänyt saman kampaajan palveluita suunnilleen 15-vuotiaasta. Hän on myös tehnyt sekä vanhojen päivä- että hääkampaukseni :)



Tällä kertaa ei tehty mitään radikaalia. Latvat alkoivat olla himpun verran huonossa kunnossa ja epätasaiset, joten niitä piti siistiä. Samalla halusin sitten otsatukan takaisin, kun sitä ehdin jo tovin kasvatella pois. Jotenkin tukka näytti kovin tylsältä ilman otsista, joten pyörsin alkuperäisen päätökseni. Tämä tosin tarkoittaa, että joutunen ravaamaan kampaamossa nyt ahkerammin... ellen saa ketään lähipiiristä nakitettua hieman saksimaan hiuksia silloin tällöin.

Huono valaistus, mutta koettakaa kestää
Yritin eilen napsia kuvia, mutta jotenkin tuntui, että kaikissa naama näytti ihan hirveältä. Yksi jokseenkin siedettävä otos sentään tuli, mutta en ole siihenkään kamalan tyytyväinen. Viikkojen väsymys ja stressi nyt vain näkyy naamasta, joten kovin hehkeänä ei tällä hetkellä tule kuljettua. Toivon, että joululoma tekisi ihmeitä myös nassulle... mutta saa nähdä. Vanhuus iskee stressin lisäksi?

Noh, joka tapauksessa olen tyytyväinen otsikseen. Se (ja leikkaaminen muutenkin) tuntui tuovan hieman ryhtiä tukkaan. Kasvatan siis pituutta edelleen, mutta pieni ryhti ei ole silti pahasta.

Tällä hetkellä mietin kuitenkin taas, mitä hiuksille seuraavaksi tekisi. Sininen on ihan kiva, mutta en oikeastaan rakasta sitä enää yhtä paljon kuin viisi vuotta sitten. Haluaisin sitten ehkä jotain muuta, mutta en oikein tiedä, mitä se olisi. Luultavasti ainakaan ihan kirkasta punaista tästä ei nyt enää saa, koska värinpoistoja en aio käyttää. Tosin en tiedä, haluanko edes punaista :D

Vaikeita nämä hiusasiat. Taidan olla koko ajan haluamassa jotain uutta enkä koskaan osaa olla tyytyväinen siihen, mitä minulla sillä hetkelä on. Mikä lie identiteettikriisi asian suhteen nyt iskenyt, en muista, että muutama vuosi sitten olisin kipuillut hiuksien kanssa yhtä paljon. Tai sitten aika kultaa muistot ja olenkin aina purjehtinut hiuskriisistä toiseen.

Viikonloppuun on kuitenkin mahtunut muutakin kuin hiuskriiseilyä. Eilen kun herättiin, oli talvi tullut aivan yllättäen. Perjantaina oli vielä synkeän mustaa, lauantaina ihanan valkoista. Eihän se uutinen ole kenellekään, mutta minua tämä joka tapauksessa ilahdutti kovasti.




Toivon totisesti, että tämä lumi pysyisi nyt paria päivää pidempään. Ainakin sitä on tullut runsaasti, mutta ensi viikon säätiedotukset eivät kovin hyvää lupaa. Jännityksellä odotan, saadaanko tänä vuonna valkoinen joulu vai mennäänkö viime vuoden tapaan mustissa tunnelmissa. Kyllä se vain niin on, että joulu tuntuu enemmän joululta, kun maassa on lunta ja maisema muutenkin talvinen.

Eilen tuli myös kaivettua joulukoristeet varastosta. Joulukuusi alkaa olla jo vähän huonokuntoinen, joten parin vuoden sisään se on viimeistään vaihdettava uuteen. Valosarja, joka on yhtä vanha, pelittää kuitenkin toistaiseksi oikein hyvin. Se on ollut positiivinen yllätys, kun tuntuu, että melkein kaikki tavarat hajoavat ihan hetkessä.

Mutta joulu on nyt laitettu kotiin. Töitä olisi tänä vuonna enää viisi päivää jäljellä, sitten on edessä 2,5 viikkoa  joululomaa. Edellisestä yhtä pitkästä joululomasta on ikuisuus ja saman verran varmaankin seuraavaan, joten täytyy nyt ottaa siitä kaikki irti. Suunnitelmissa onkin rentoutumista, pelaamista, kirjoittamista ja kaverien tapaamista (sekä tietysti se perhejoulu, jota ennenkin on vietetty). Jotenkin tuli nyt tunne, että olen tästä puhunut edellisessäkin postauksessa, mutta kertaushan on opintojen äiti ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti