20. joulukuuta 2014

Ostoshelvetissä

Tänään oli tiukka ostosreissu edessä. Olimme liikkeellä jo hyvissä ajoin yhdeksän jälkeen aamulla ja suuntasimme Robinhoodiin. Tarkoitus oli hankkia miehelle uudet olohousut ja jääkaapin oveen ensi vuoden kalenteri, mutta mukaan lähtikin vähän muuta. Mutta saatiin ne olohousut! Kalenterivalikoima sen sijaan oli niin onneton, että jäi ostamatta.

Robinhoodissa käväiseminen oli ihan siedettävää, mutta sen sijaan Gigantti ja Jysk koettelivat hermoja. Tai oikeammin hermoja raastoivat umpitohelot ihmiset, jotka eivät tajua katsoa ympärilleen. Kenen mielestä on hyvä pysähtyä risteykseen ja tukkia kaikki liikenne joka suuntaan? Entä linnottautua käytävälle niin, ettei kukaan muu pääse liikkumaan hyllyvälissä? Jepjep, näitä sankareita riitti. Saatiin silti uusi Turtles-leffa ja tyynyt ostettua.

Kaikista pahin osuus oli kuitenkin Prisma. Inhoan noita isoja marketteja, mutta näin joulun alla ne ovat vielä pahempia. Voisi tietysti kysyä, oliko pakko mennä, mutta minun oli käytävä S-pankissa ja se nyt sattuu olemaan Prisman yhteydessä, kuten myös Alko, johon oltiin menossa. Olisi ollut typerää lähteä suorittamaan ruokaostoksia muualle.

Prisma oli kuitenkin täynnä ostosmaanisia ihmisiä. Oli kinkun kahmijoita, käytävän tukkijoita ja hyllyillä tyrkkijöitä. Kyllähän se valkohomejuusto loppuu välittömästi, jos et tyrkkää sitä tavoittelevaa ihmistä tieltäsi. Ihan sama, että paketteja on tarjolla vielä pari-kolmekymmentä. Olisin varmasti vienyt ne kaikki, jos ei oltaisi työnnetty pois tieltä.

Jossain vaiheessa ahdisti niin paljon, että olisi tehnyt mieli vain kirkua, mutta säädyllisyys esti avaamasta suuta. Toisaalta ehkä siten olisi saanut enemmän tilaa hengittää. Sitten kun vielä piparitaikinapussi hajosi kassalla, oli aika lähellä, että olisin sirpaloitunut itse. Onneksi se saatiin vaihdettua, mutta sitäkin varten sai taistella tiensä takaisin pakastealtaille vihaisten jonossa seisojien tuijottaessa. Graah!

Juu, ei enää ikinä ennen ensi vuoden joulua ainakaan.

Oli ihanaa, kun päästiin kaikkien kantamusten kanssa kotiin. Sen jälkeen ei olla täältä liikkuttukaan eikä varmaan liikuta ennen aattoa, ellei jotain todella pakottavaa tarvetta tule. Juuri nyt en kaipaa mitään erityisen sosiaalista. Keksin kyllä paljon kaikkea kivaa tekemistä ilman sosiaalisuusaspektia.

Tosin tänään tuli harjoitettua sosiaalisempaa pelaamisen muotoa. Alkuun se ahdisti, mutta selvisin siitä sentään hengissä. Loppuillan voisin omistaa kirjoittamiselle... kunhan piparit on leivottu x)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti