22. marraskuuta 2014

Iästä kiinni

"Voi kuule, sä oot niin nuori, ettet voi tajuta tätä asiaa."
"Ei tommoset fossiilit mitään ymmärrä!"

Törmään aika usein siihen, että minua luullaan nuoremmaksi kuin olen. Kaupassa (ja Alkossa varsinkin) kysellään papereiden perään, työtehtävissä minua toisinaan luullaan asiakkaaksi työntekijän sijaan ja välillä joku satunnainen ihminen tytöttelee syystä tai toisesta. Yleensä kuitenkin, kun avaan suuni, minuun suhtaudutaan kuin aikuiseen ja esimerkiksi ihanat kollegani eivät koskaan kyseenalaista ikääni.

Tänään tuli ensimmäistä kertaa sitten teini-iän vastaan tilanne, että henkilö tyrmäsi mielipiteeni, koska olen niin nuori, etten voi tietää asiasta X yhtään mitään. Tyrmääjä ei tiennyt ikääni enkä lopulta vaivautunut sitä hänelle kertomaan, mutta suututti todella paljon. Asia oli sellainen, että iästä riippumatta olisin voinut siitä tietää, vaikken asiantuntijana itseäni pidäkään... ja saatoin olla arveluideni kanssa myös väärässä.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, olinko oikeassa vai väärässä. Kyse on asenteesta ja suhtautumisesta toisiin ihmisiin. Kyse on argumentointitaidoista. Minulle on ihan ok, jos joku sanoo minun olevan väärässä ja perustelee sanomansa oikein argumentein. Oikea argumentti ei kuitenkaan ole oletettu ikäni. En minäkään vedonnut vastapuolen korkeaan ikään, vaikka hetkellisesti mieli teki.

On ihan totta, että nuoret eivät ikänsä puolesta pysty ymmärtämään kaikkia asioita. Yhtälailla kaikki jutut eivät enää vanhemmiten uppoa jakeluun, vaikka yrittäisi. Poikkeuksia tosin löytyy ryhmästä kuin ryhmästä. Joka tapauksessa minusta ikä ei ole validi perustelu toisen mielipiteen tai väitteen mitätöimiseen. Syy pitää löytää asiasta, ei persoonasta.

Minä tunsin itseni lytätyksi, arvottomaksi, koska "olen niin nuori". Mitäpä siihen sanomaan? Olisin luultavasti vaikuttanut vain enemmän kakaralta, jos olisin ryhtynyt ikääni todistelemaan. Päätin jättää keskustelun näille "vanhemmille ja viisaammille".

Sain hyvän muistutuksen siitä, miltä mitätöinti tuntuu. Toivon, etten tee tuota virhettä omassa työssäni, kun saan usein keskustella ja jopa väitellä nuorten ihmisten kanssa elämän eri asioista. Toivon, että osaan kunnioittaa vastapuolta keskustelussa ja ottaa hänen ajatuksensa ja mielipiteensä vastaan sellaisinaan ja tarvittaessa kumota ne asiaan liittyvin perusteluin puuttumatta henkilön ikään, persoonaan tai ulkonäköön.

Vaikka ikä vaikuttaa ihmisen kehitystasoon ja moneen muuhunkin asiaan, yritetään silti keskittyä oleelliseen. Ei ole syytä loukata ketään vaan puhua asioista asioina.

4 kommenttia:

  1. Itsekin tulee usein lytätyksi jo valmiiksi paitsi iän, mutta myös sukupuolen perusteella. Tätä tuntuu tapahtuvan erityisesti blogipiireissä, kun kuulun molemmissa kategorioissa vähemmistöön (jos ajatellaan että blogeja kirjoittaa pääasiassa nuoret tytöt/naiset). Tärkeintä kuitenkin ettei laskeudu itse samalle tasolle ja kohtelee itse kaikkia tasavertaisesti ja onneksi joukossa onkin ollut myös fiksuakin porukkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, samalle tasolle ei missään nimessä pidä laskeutua :)

      Musta on typerää mitätöidä jonkun mielipide pelkästään iän ja/tai sukupuolen perusteella... tai ollenkaan mitätöidä. Eri mieltä saa totta kai olla, mutta perustelut ovat se avainjuttu. Jos pitää mennä henkilöön, ei ole oikeita perusteluita asialleen.

      Tuolle ei valitettavasti voi oikein muuta kuin itse toimia reilusti ja tasa-arvoisesti. Ainakin itsellä on sellainen fiilis, ettei jaksa käydä suoraan taisteluun tuulimyllyjä vastaan vaan parempi näyttää esimerkkiä omalla toiminnallaan.

      Poista
  2. Jotenkin tuttua :D . Mun on pitäny kirjottaa vähän samasta mutta en oo saanu vielä aikaiseksi (tai oon, mutta en suomeksi). Musta taas tuntuu että pahimmat päsmäröijät on mun omaa ikäluokkaa - kun eihän tän ikäinen enää saisi olla/pukeutua/yms kuin mikäkin teini vaan pitäisi näyttää ikäiseltään, hohoi :D . Nuoremmilta ja vanhemmilta ei oo ikärasismia tullu lähes ollenkaan :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuntuu tuttavapiiri olevan aika pitkälti joko itseä jonkin verran nuorempia tai vanhempia, mikä on varmaan syynä siihen, ettei omanikäisiltä kuule kommenttia x)

      Mutta tosiaan tuohon törmää, että pitäisi jotenkin omaa tyyliä muuttaa, jotta olisi riittävän aikuinen. Miksei siihen riitä, että huolehtii, kantaa vastuunsa ja hoitaa asiat muutenkin kunnolla ilman, että jonkun tarvitsee vahtia vieressä? Ei ymmärrä :D

      Aika vähän kuitenkin törmään varsinaiseen ikärasismiin, yleensä enemmänkin siihen, että ihmetellään, että oonko muka oikeasti 30, kun näytän nuoremmalta. Tuo eilinen välikohtaus oli ensimmäinen pitkään aikaan. Valitettavasti joudun tosin vielä useamman kuukauden toimimaan kyseisen ihmisen kanssa, joten toivotaan, ettei tuosta tule tapaa.

      Mutta ei ois kyllä yhtään huono juttu, jos jossain vaiheessa saisit aiheesta aikaiseksi postauksen (suomeksi). Asiasta kannattaa ehdottomasti puhua :)

      Poista