3. marraskuuta 2014

Että sellainen viikonloppu...

Viime viikonloppu oli taas vilkas kaikin puolin. Poikkeuksellisesti en perjantaina suunnannut työpäivän jälkeen kotiin vaan jäin ensin työpaikalle meikkailemaan ja vaihtamaan vaatteita ja suuntasin sitten ruokapaikan kautta juna-asemalle, missä melkein myöhästyin junasta, koska lippuautomaatille oli melkoinen jono.

Suuntasin elämäni ensimmäistä kertaa Vantaalle, mikä tarkoitti junanvaihtoa Keravalla. Onneksi juna ei ollut pahasti myöhässä, joten vaihto sujui aika kivuttomasti. Jännitin sitä ehkä jopa kohtuuttoman paljon :D

Eräs Kristallimaailman jäsen järjesti kekri- / halloween- / samhain-bileet, joten olihan sellaisiin ihan pakko osallistua. Harmillisesti kovin montaa foorumin jäsentä ei lopulta paikalle tullut, olisin suonut, että jengiä olisi ollut enemmänkin. Joka tapauksessa meillä oli oikein kivaa myös pienellä porukalla. Ja tulipahan ainakin tutustuttua ehkä vähän paremmin niihin, jotka paikalla olivat. Tosin tapani mukaan olin hitusen hiljainen, koska ujostutti.

Mainittakoon erikseen, että tarjoilut olivat oikein hyviä ja kivasti oli myös huomioitu minun ruokavalioni. Tosi mukavaa, että näin oli tehty, vaikken sitä mitenkään vaatinut. Ja ihmiset olivat toki myös kivoja.

Bileiden jälkeen suunnattiin E:n kanssa Helsinkiin bussilla, mikä sitten olikin taas vähemmän miellyttävä kokemus. Samaiseen bussiin tuppasi aika paljon juhlijoita, joista iso osa oli tuhdissa humalassa. Ei ole kovin hauskaa kuunnella kännisten äijien pillunsaamisjuttuja. Ja sekin on sanottava, ettei Helsingin rautatieasema oli kaikkein kivoin paikka yöaikaan, mutta onneksi siellä ei tarvinnut kovin kauaa viivyskellä.


Myöhästyttiin ratikasta hiukkasen ja koska seuraava olisi tullut vasta parinkymmenen minuutin päästä, päätettiin kävellä E:n luokse. Siitä tuli jotenkin nostalginen olo. Enpä muista, milloin olisin viimeksi kävellyt bileistä kotiin kylmän kosteassa säässä. Ei sillä, että se olisi erityisen hienoa, mutta olihan siinä se tietty fiilis.

Päästiin turvallisesti perille ja petiin, mutta minulla oli nukkumisvaikeuksia kovien vatsakipujen ja ovia kolistelevien naapureiden takia. Jossain vaiheessa onneksi onnistuin silti nukahtamaan... ja pystyssä sitten oltiinkin jo taas ennen kasia :D Tai no, pystyssä ja pystyssä, makoiltiin kumpikin tahoillamme ja juteltiin niitä näitä.

Yhdeksitoista oltiin varattu pöytä läheisestä ravintolasta ja vietettiin siellä mahtavat pari tuntia brunssin merkeissä. Samalla tuli vaihdettua urakalla kuulumisia. Syömisen jälkeen ehdimme vielä hetken istuskella E:n luona, kunnes oli taas aika suunnistaa rautatieasemalle ja junalla kohti Lappilaa. Jälleen kerran vaihto jänskätti, mutta onnistui kuitenkin ihan hyvin. En tiedä, miksi aina jännitän noita junanvaihtoja.

Iltakin oli oikein kiva M:n vanhempien luona. Käytiin taas kerran saunassa ja paljussa, jossa oli kiva makailla tähtitaivasta tuijottaen. Paljussa oli oikein miellyttävää, vaikka ulkona oli kiva pikkupakkanen. Saunomisen jälkeen syötiin vielä tacoja, jotka itse söin ilman kuoria. Herkkua oli.

Sunnuntaina suuntasimme M:n vanhempien kanssa Lahteen Kätevä-tekevä-lukeva-messuille. Käteväosasto oli melkoisen vilkas ja siellä oli paljon näytteilleasettajia, joskin monet myivät vaatteita tms. ja käsityötarvikkeita taas oli vähemmän tarjolla kuin aiemmin (tai ainakin minusta tuntui siltä). Lukeva sen sijaan oli minulle pettymys. Tarjolla ei ollut juuri mitään, vaikka olin valmistautunut hamstraamaan kasapäin kirjoja. Ehkä lähelle osuvat Helsingin kirjamessut söivät näytteilleasettajat täältä? Tekevä oli ihan ok, ainakin Puolenkuun pelien osaston osalta ;D Tosin nyt valitettavasti tiedän jo, mitä saan joululahjaksi. Lahjasta ei ole valittamista, mutta tykkään yllättyä lahjojen suhteen.

Messujen jälkeen haettiin evästä ja tultiin meille. Valitettavasti kotona odotti ikävä yllätys, joka jätti viikonlopusta pahan maun suuhun: meidän keittiönikkuna oli töhritty spray-serpentiinillä. Tulin siitä ihan älyttömän vihaiseksi. En vain voi ymmärtää tuollaista toisten omaisuuden töhrimistä.

Okei, se serpentiini lähti aika helposti pois, mutta vaati kuitenkin sen, että ikkunaa ryhtyi pesemään. Ja se ei ole marraskuussa siitä miellyttävimmästä päästä hommia. Ylipäätään en kykene tajuamaan, miksi joku on niin vatipää, että tekee tuollaista (tai jotain vielä pahempaa töhrimistä). Pistää vihaksi edelleen, kun ajattelen asiaa, joten ehkä olen ajattelematta.

Ikävä päätös tosiaan muuten kivalle viikonlopulle, mutta yritän nyt jotenkin päästä asiasta yli ja keskittyä muisteleman noita parempia juttuja. Mitenkäs muiden viikonloppu vierähti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti