4. lokakuuta 2014

Jee, japania!

Tänään oli fiilis katossa, kun japanin tunnit alkoivat taas. Eilen ei tosin aivan samalta tuntunut, kun töissä starttasi työpaikkakoulututtajan koulutus ja sen jälkeen ohjelmassa oli viimeinen puserrus japanin tehtäviä. Jätän yleensä aina osan tehtävistä viimeiseen iltaan tarkoituksella, koska sitten aivot ovat sopivassa vireessä seuraavan päivän tunneille (haa, hyvä selitys viimetippailuun!).

Onneksi jäljellä oli vain aineen kirjoitus ainepaperille. Olin siis jo luonnostellut sen tietokoneella valmiiksi, joten kyseessä oli lähinnä kopiointi käsin. Tosin pari virhettä bongasin ja korjasin ne lopulliseen versioon. Tuon lisäksi oli tekemättä vielä kirjan viimeiseen kappaleeseen liittyvä kysymysmoniste. Se tehtiin M:n kanssa yhdessä siten, että minä luin kysymykset ääneen (hyvää harjoitusta) ja vastailtiin yhdessä. Oli kyllä aika helppo, koska vastaukset pystyi käytännössä kopioimaan suoraan kirjan kappaleesta.

Kokonaisuudessaan kesälomaläksyjä oli aivan älytön määrä, joten olen iloinen, etten jättänyt niitä kaikkia viimeiseen iltaan. Ja hyvä juttu, että aloitin aineenkin jo elokuussa. Ne ovat aina melkoisen työläs projekti, vaikka niiden kirjoittamisesta tykkään. Huomasin myös, että minulla on paha tapa hutaista osaamani kanjit paperille vähän sinnepäin. Sen sijaan ne, joita en vielä kunnolla osaa, tulee kirjoitettua huolellisesti. Tästä saa vaikutelman, etten osaisi niitä toisia kirjoittaa kunnolla... vaikka kyse on oikeasti siitä, että ne tulevat ulkomuistista, mutta käsialani vain on sotkuinen. Ja kyllä, myös japania kirjoittaessa käsialaerot näkyvät hyvin selvästi. M:lla on esimerkiksi todella siisti ja huolellinen käsiala, kun taas omani on sotkuisempi (näin myös ihan suomea kirjoittaessa), mutta toisaalta kirjoitan kanoilla ja kanjeilla (niillä, mitkä osaan) yhtä nopeasti kuin M romanjilla.

Tänään tosiaan sitten oli ensimmäiset tunnit tänä syksynä. Meidän luokka oli pöllitty, joten jouduimme varaluokkaan, mutta sielläkin pärjäsi ihan hyvin. Ryhmästä oli jäänyt aika paljon porukkaa pois, mikä on vähän harmi, mutta toisaalta porukkaan on tullut uusia. Nyt miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon. Silloin kun aloitimme, M oli ainoa mies. Kivaa oli myös, että entisestä japanin ryhmästämme eräs henkilö oli ilmoittautunut nyt tälle kurssille. Vanhoja tuttuja on mukava nähdä ^^

Koko kerta meni kesälomaläksyjen läpi käymiseen eikä edes riittänyt. Osa tehtävistä tuli uudestaan läksyksi. Kaikki eivät olleet tehneet kesälomatehtäviä ollenkaan. Uusien kohdalle sen tietenkin ymmärtää, mistäs he olisivat niistä tienneet, mutta vanhojen osalta ei oikein tuo selitys uppoa. Jokainen toki päättää itse, miten toimii, mutta kieltämättä minua kummastuttaa. Ehkä sitten olen vain ylitunnollinen, kun väännän läksyt myös silloin, kun ei yhtään napostelisi. Sitä vartenhan minä opiskelen, että jotain jäisi päähänkin ja jos tuntien ulkopuolella en tekisi mitään, ei kyllä asiat pysyisi päässä. Ehkä toisilla tieto sitten vain imeytyy suoraan eikä mitään tarvitse tehdä?

Minä ja M olimme ainoat, jotka palauttivat aineen. Muut eivät olleet kirjoittaneet sitä ollenkaan ja saivatkin tehtävästä vapautuksen. Eli sitä ei olisi ilmeisesti ollut pakko tehdä. No, ei kaduta silti. Itseäni vartenhan tämä opiskelu on. Tosin tällaisista asioista tulee ajoittain tosi hikkeolo, kun itse tekee tunnollisesti kaiken ja palauttaa tehtävät ajallaan, kun toiset taas jättävät tekemättä ilman huonoa omatuntoa. Itse häpesin, kun olin yhdestä tehtävästä unohtanut merkitä verbiryhmät. No, meitä on moneen lähtöön.

Joka tapauksessa tunneilla oli mukavaa. Japania ei juuri pääse käyttämään niiden ulkopuolella, joten siinäkin mielessä ne ovat aina piristysruiske. Vaikka läksyt välillä ottavat päähän, tykkään kyllä japanin opiskelusta älyttömän paljon. Taitaa olla ensimmäinen säännöllinen harrastus, josta en ole luopunut muutaman kerran jälkeen x)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti