29. syyskuuta 2014

Vaihtelua

Näkymä bussipysäkiltä
Pitkästä aikaa oli hieman erilainen viikonloppu (tai ei kai ne koskaan täysin samanlaisia ole?). M oli lauantaina töissä reilut 12 tuntia, mutta minun ei tarvinnut onneksi yksin kotona kökkiä. Aamu hujahti äkkiä, kun piti herätä tekemään M:lle työlounas ja sen jälkeen laittaa kotia ja itseä kuntoon. Olin ajatellut olla pesemättä hiuksia, mutta mokomat olivat sen verta ällön näköiset, että pakkohan se oli. Harmikseni en vain sitten saanut taiottua niihin kunnon kiharoita... tai sain, mutta kuten aina, ne katosivat todella nopeasti. Ihan turha siis rassata hiuksia lämpökäsittelyllä, kun yön yli kosteisiin hiuksiin tehdyt hitaasti kuivuneet kiharat toimivat paljon paremmin.


Mutta niin, ennen puolta päivää suuntasin jo keskustaan. Hakeuduin pysäkille turhan aikaisin, mutta toki parempi se kuin myöhään. Kerkesin ainakin ihmetellä maisemia, twiittailla ja palella :D Toki tämä bussi oli paikkakunnan ainoa, joka ei uudelle matkakeskukselle mene, joten sain vielä reippailla torilta sinne.

Asemalta tuli bongattua matkaan E ja lähdettyä bussilla saman tien takaisin päin. Pysäkillä odottaessa tosin pari turistia eksyi kohdalle ja kyseli rautatieasemaa. Toivottavasti ymmärsivät tankeroenkkuni ja elekieleni yhdistelmää ja löysivät perille.

Käytiin E:n kanssa kaupassa ja pesiydyttiin sitten meille. Päivästä hujahti osa oikein mukavasti sohvalla löhötessä ja höpötellessä, mutta kokkailtiin myös. Onnistuin räiskäisemään kuumaa kastiketta suoraan silmäluomelle touhutessa, mutta onneksi ei sentään silmään. Siitä olisi voinut tulla sairaalakeikka. Tuokin poltteli ihan tarpeeksi, mutta mitään näkyvää vammaa ei jäänyt.

Ruoan jälkeen päädyttiin yllättäen pelaamaan Lightning Returnsia, jossa vierähti käytännössä loppupäivä :D Tosin samalla juteltiin kuulumisia ja käytiin läpi monenlaisia asioita. En muista, milloin viimeksi olisin puhunut yhtä paljon parin päivän aikana. En töissäkään höpötä tuolla tavalla, saati sitten kotona M:lle... vaikka siis hänelle paljon juttelenkin.

Kun M tuli kotiin, lopeteltiin pelaaminen, syötiin yhdessä ja päätettiin saunoa. Sen lisäksi katseltiin vielä Final Fantasy VII: Advent Children Complete, koska E ei ollut sitä nähnyt. Leffa ei ollut juuri edellisestä kerrasta parantunut, mutta meidän oma kolmihenkinen kommenttiraita oli parhautta.



Seuraava päivä vietettiin mukavissa tunnelmissa. Aamiainen syötiin rauhassa ja keittiössä tuli vietettyä enemmän aikaa kuin aikoihin. Muutenkin tuli tehtyä jotain poikkeusellista ja lähdimme E:n kanssa tutustumaan läheisiin metsämaisiin. Reilut kaksi vuotta on täällä tullut jo asuttua, mutta metsässä ei ole juuri tullut käytyä.

Siellähän oli lenkkipolkuja älyttömät määrät, valitettavasti myös lenkkeilijöitä. Tuli vähän tyhmä olo, kun itse oli liikkeellä hameessa ja hupparissa kävelyvauhtia toisten painaessa ohi viimeisimmän muodin mukaisissa lenkkeilyvaatteissa. Asiaa eivät auttaneet pitkähköt katseet (tosin ne saattoivat johtua hiusväristäkin). Mieluummin siis soisin, ettei kanssaihmisiä näkyisi niin paljon, mutta noin yleisesti tykkään metsässä kävelemisestä enemmän kuin kadunvarren tallaamisesta. Ehkä joku kerta voisi yrittää houkutella M:n mukaan sinne.

Kävelyretkessä ehkä parasta oli seura ja rauhallinen juttelu monista asioista (noh, se oli koko viikonlopun teema muutenkin). E on ihan loistavaa seuraa eikä tällaisia viikonloppuja ole todellakaan liikaa.

Iltapäiväkin sujui syömisen ja jutustelun merkeissä, joskin sitä väritti M:n vanhempien vierailu. Nämä päättivät tulla pistäytymään sunnuntaina ja tuoda M:lle tuliaisiksi karkkia ja kanervan (jonka sivumennen sanoen nimesimme Ilkaksi) lähestyvän merkkipäivän johdosta.

Seitsemältä kuskattiin viel E takaisin rautatieasemalle ja käytiin hakemassa meille pientä iltapalaa, jonka nautittiin kotisohvalla Sword Art Onlinea katsoen. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli oikein mukava ja rentouttava, mutta toisaalta myös hyvin väsyttävä sosiaalisuuden vuoksi. Tämä ei tarkoita, ettenkö kavereita haluaisi nähdä. Päinvastoin, ihana nähdä ihania ihmisiä, mutta tällä tavalla sopivissa annoksissa, ettei ihan uuvahda. Onneksi valtaosa kavereista onkin ihan samoilla linjoilla asian suhteen :)

Ilkka

2 kommenttia:

  1. Kiitos vain kivasta viikonlopusta! :) Pitäis kyllä yrittää nähdä vähän useammin kun ei me nyt kuitenkaan mahdottoman kaukana toisistamme asuta.

    Olishan se mukavampaa jos lenkkipoluilla ei olisi niin paljon niitä lenkkeilijöitä. :'D Varmaan tulis itekin hyödynnettyä sellasia vähän enemmän (Mun lähistölle ei tosiaan kehtaa mennä kaikkien välineurheilijoiden joukkoon, eikä kyllä muutenkaan. Liikaa suorituspaineita. xD).

    E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain itsellesi :)

      Tottahan se on, ettei me nyt niin kaukana toisistamme asuta. Silti aika harvoin tulee sinne suuntaan lähdettyä... saispa vielä opiskelija-alennuksen :D

      Mua jotenkin hirveästi ahdistaa ne muut lenkkeilijät varusteineen, kun itse oon sellainen rauhaksiin käppäilijä, jota ei hikijuoksut kiinnosta. Menisin mieluummin vain ihmettelemään metsää. Pitää varmaan lainata joltain taaperoikäinen nappula mukaan, niin on hyvä tekosyy jäädä tutkimaan jokainen kivi ja käpy xD

      Poista