29. syyskuuta 2014

Vaihtelua

Näkymä bussipysäkiltä
Pitkästä aikaa oli hieman erilainen viikonloppu (tai ei kai ne koskaan täysin samanlaisia ole?). M oli lauantaina töissä reilut 12 tuntia, mutta minun ei tarvinnut onneksi yksin kotona kökkiä. Aamu hujahti äkkiä, kun piti herätä tekemään M:lle työlounas ja sen jälkeen laittaa kotia ja itseä kuntoon. Olin ajatellut olla pesemättä hiuksia, mutta mokomat olivat sen verta ällön näköiset, että pakkohan se oli. Harmikseni en vain sitten saanut taiottua niihin kunnon kiharoita... tai sain, mutta kuten aina, ne katosivat todella nopeasti. Ihan turha siis rassata hiuksia lämpökäsittelyllä, kun yön yli kosteisiin hiuksiin tehdyt hitaasti kuivuneet kiharat toimivat paljon paremmin.


Mutta niin, ennen puolta päivää suuntasin jo keskustaan. Hakeuduin pysäkille turhan aikaisin, mutta toki parempi se kuin myöhään. Kerkesin ainakin ihmetellä maisemia, twiittailla ja palella :D Toki tämä bussi oli paikkakunnan ainoa, joka ei uudelle matkakeskukselle mene, joten sain vielä reippailla torilta sinne.

Asemalta tuli bongattua matkaan E ja lähdettyä bussilla saman tien takaisin päin. Pysäkillä odottaessa tosin pari turistia eksyi kohdalle ja kyseli rautatieasemaa. Toivottavasti ymmärsivät tankeroenkkuni ja elekieleni yhdistelmää ja löysivät perille.

Käytiin E:n kanssa kaupassa ja pesiydyttiin sitten meille. Päivästä hujahti osa oikein mukavasti sohvalla löhötessä ja höpötellessä, mutta kokkailtiin myös. Onnistuin räiskäisemään kuumaa kastiketta suoraan silmäluomelle touhutessa, mutta onneksi ei sentään silmään. Siitä olisi voinut tulla sairaalakeikka. Tuokin poltteli ihan tarpeeksi, mutta mitään näkyvää vammaa ei jäänyt.

Ruoan jälkeen päädyttiin yllättäen pelaamaan Lightning Returnsia, jossa vierähti käytännössä loppupäivä :D Tosin samalla juteltiin kuulumisia ja käytiin läpi monenlaisia asioita. En muista, milloin viimeksi olisin puhunut yhtä paljon parin päivän aikana. En töissäkään höpötä tuolla tavalla, saati sitten kotona M:lle... vaikka siis hänelle paljon juttelenkin.

Kun M tuli kotiin, lopeteltiin pelaaminen, syötiin yhdessä ja päätettiin saunoa. Sen lisäksi katseltiin vielä Final Fantasy VII: Advent Children Complete, koska E ei ollut sitä nähnyt. Leffa ei ollut juuri edellisestä kerrasta parantunut, mutta meidän oma kolmihenkinen kommenttiraita oli parhautta.



Seuraava päivä vietettiin mukavissa tunnelmissa. Aamiainen syötiin rauhassa ja keittiössä tuli vietettyä enemmän aikaa kuin aikoihin. Muutenkin tuli tehtyä jotain poikkeusellista ja lähdimme E:n kanssa tutustumaan läheisiin metsämaisiin. Reilut kaksi vuotta on täällä tullut jo asuttua, mutta metsässä ei ole juuri tullut käytyä.

Siellähän oli lenkkipolkuja älyttömät määrät, valitettavasti myös lenkkeilijöitä. Tuli vähän tyhmä olo, kun itse oli liikkeellä hameessa ja hupparissa kävelyvauhtia toisten painaessa ohi viimeisimmän muodin mukaisissa lenkkeilyvaatteissa. Asiaa eivät auttaneet pitkähköt katseet (tosin ne saattoivat johtua hiusväristäkin). Mieluummin siis soisin, ettei kanssaihmisiä näkyisi niin paljon, mutta noin yleisesti tykkään metsässä kävelemisestä enemmän kuin kadunvarren tallaamisesta. Ehkä joku kerta voisi yrittää houkutella M:n mukaan sinne.

Kävelyretkessä ehkä parasta oli seura ja rauhallinen juttelu monista asioista (noh, se oli koko viikonlopun teema muutenkin). E on ihan loistavaa seuraa eikä tällaisia viikonloppuja ole todellakaan liikaa.

Iltapäiväkin sujui syömisen ja jutustelun merkeissä, joskin sitä väritti M:n vanhempien vierailu. Nämä päättivät tulla pistäytymään sunnuntaina ja tuoda M:lle tuliaisiksi karkkia ja kanervan (jonka sivumennen sanoen nimesimme Ilkaksi) lähestyvän merkkipäivän johdosta.

Seitsemältä kuskattiin viel E takaisin rautatieasemalle ja käytiin hakemassa meille pientä iltapalaa, jonka nautittiin kotisohvalla Sword Art Onlinea katsoen. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli oikein mukava ja rentouttava, mutta toisaalta myös hyvin väsyttävä sosiaalisuuden vuoksi. Tämä ei tarkoita, ettenkö kavereita haluaisi nähdä. Päinvastoin, ihana nähdä ihania ihmisiä, mutta tällä tavalla sopivissa annoksissa, ettei ihan uuvahda. Onneksi valtaosa kavereista onkin ihan samoilla linjoilla asian suhteen :)

Ilkka

24. syyskuuta 2014

Syyspäiväntasaus

Syksy on jo niin pitkällä, että ollaan päästy vuoden pimeimpään aikaan. Eilen oli syyspäivänatasaus, jota meilläkin pienimuotoisesti vietettiin. M on ihan hyvin ottanut nämä minun "vähän erikoiset juhlapäivät", koska ne tarkoittavat yleensä jotain hyvää syötävää ja niin tälläkin kertaa.

Koska oli työpäivä, ei meillä järjestetty mitään monen ruokalajin illallista, mutta syötiin ehkä hitusen paremmin kuin normaalina arki-iltana. Listalla oli naudanlihapihviä lohkoperunoilla ja kermapippurikastikkeella. Kyllä, söin poikkeuksellisesti perunoita pitkästä aikaa ja huomasin yllättäen, etteivät ne niin hyviä olekaan. Söin maukkaampia vihanneksia pari päivää sitten. Joka tapauksessa ateria oli silti hyvä :) Paremmin juhlapäivään olisi ehkä istunut jonkin uuniruoka, mutta se ei vielä mennyt M:lta läpi. Kenties sitten 1,5 kuukauden päästä yritän uudestaan ehdotella.


Jälkiruoaksi tein meille rahka-omenapiirakan... paitsi, että vähän huijasin. Olin unohtanut ostaa rahkan, joten korvasin sen turkkilaisella jogurtilla. M ei tosin ainakaan sanonut mitään, joten ehkä hän ei huomannut. Maussa ei ainakaan ollut mitään vikaa. Ainoa ongelma piirakassa oli, että uusi piirakkavuoka oli vanhaa vähän isompi (kuvassa vanha), joten pohja jäi liian ohueksi ja hajosi leikatessa. Jatkossa on siis tehtävä isompi taikina. Käytin muuten pohjaan manteli- ja hasselpähkinäjauhoja, joten tämä oli oikeasti karppiherkku.


Muuten meillä ei juhlittu. Piirakkaa tehdessäni kelailin mielessäni kulunutta vuotta. Yritin pohtia, oliko tapahtunut jotain, mitä kadun, mutta ei, sellaista ei ollut. Sen sijaan löysin paljon aihetta olla kiitollinen. Käytin myös hetken M:n talvella kuolleen isoäidin muistelemiseen, sillä juuri hänen perintöään tuo meidän "uusi" piirakkavuoka on. Siinä oli ihana ihminen. En ehtinyt tuntea häntä kovin pitkään, mutta pidin hänestä hyvin paljon. Monia lämpöisiä ajatuksia tuli mieleen.

Ilta vierähti nopeasti. Pelailin aika paljon, mutta katsottiin myös The Big Bang Theoryn uudet jaksot. Kaiken kaikkiaan oli mukavaa ja rauhallista, kiva olla kahden. Ulkona ehkä riehui syysmyrsky, mutta meillä oli tyyntä.

23. syyskuuta 2014

Merenneitotukka?

Eilen sain vihdoin tartuttua väripurkkiin. Olen ollut koko syksyn enemmän ja vähemmän tyytymätön hiuksiini, mutta samaan aikaan en ole oikein tiennyt, millaiset haluan niiden olevan. Muistot sinisestä tukasta ovat kovasti kaihertaneet mieltä, joten lopulta päätin lähteä pyrkimään sitä kohti.



Tässä kohtaa joudun vain toteamaan, ettei siitä kyllä sinistä tullut. Latvoista tuli turkoosit, mutta muuten hiukset ovat epämääräisen violetin harmaat. Tällaista väriä minulla ei ole aiemmin ollutkaan. Ilmeisesti vaalentamisesta ja syväpuhdistavasta shampoosta huolimatta hiuksiin jäi liikaa punapikmenttiä. Kai minun olisi pitänyt vetää pää täysin blondiksi ennen tätä operaatiota, mutta kun se blondi ei vain sovi minulle yhtään.

En ole kyllä vielä aivan varma, sopiiko tämäkään. Ainakin lisäkerros väriä tarvitaan, sillä väri jäi epätasaiseksi. Odotan saunailtaan asti, koska lämpö tuntuu aina vaikuttavan positiivisesti värjäystulokseen.

Täytyy myös miettiä, miten tämän tukan kanssa meikataan. En taida voida käyttää enää punaista luomiväriä. Laitoin vaaleanruskeaa ja tummanruskeaa tänään, mutta silti kuvissa näyttää siltä, ettei minulla olisi silmämeikkiä ollenkaan. Ilmeisesti siis voimakkaampi meikki on tehtävä? Värejäkin pitää miettiä... sininen luomiväri ei välttämättä ole paras vaihtoehto.

Onko tämä nyt minun juttuni? En tiedä, ainakin tällä hetkellä tuntuu hyvin oudolta. Mietin jo hetken violetin kautta tummanpunaiseen siirtymistä... mutta ehkä totuttelen tovin kuitenkin. Tykkäsin viisi vuotta sitten todella paljon sinisestä tukastani ja jotain samantapaista oli ajatuksena saada taas. Nyt vain tulos pääsi hieman yllättämään.

Mutta onhan tämä vähän merenneitomainen, jos ei muuta, vai mitä?

20. syyskuuta 2014

Tykytyshetkiä

Pari viimeistä päivää on ollut aika jänniä. Töissä on mennyt melko tavallisesti eikä mitään suuria ole tapahtunut, mutta sen sijaan vapaa-ajan puolella on ollut vähän eläväisempää.

Selfie, koska ei ole parempaakaan
kuvitusta tähän
Eilen sain tietää, että voitin Alaston kirjailija -blogin arvonnassa Anu Holopaisen Ilmestyskirjan täti ja Ilmeetön mies -kirjat. Voitto tosin napsahti jo 16. päivä, mutta olen sen verran koomaillut netin suhteen ja puuhannut muuta, että huomasin asian vasta perjantaina. Kumpaakaan kirjaa en ole vielä lukenut, joten pääsevät tuohon luettavien kirjojen pinoon odottamaan vuoroaan :) Yleisesti ottaenhan olen Anu Holopaisen tuotannosta paljolti tykännyt, joten jonkinasteiset odotukset on toki näidenkin kirjojen osalta olemassa.

Oli aika sykähdyttävää bongata oma nimi tuolta blogista. Hetkeäkään en nimittäin uskonut, että arpaonni minua suosisi, mutta näköjään näin pääsi käymään. Kiitoksia vain, vaikken tiedä, mihin suuntaan tarkalleen tässä kohtaa nuo kiitokset pitäisi osoittaa :)

Oli myös jännä fiilis saada sähköpostia nuoruusvuosien ehdottomalta suosikkikirjailijalta. En osaa oikein kuvailla sitä. Jotain epärealistista siinä oli. Totta kai tiedän, että kirjailijat ovat samanlaisia kuolevaisia kuin me muutkin, mutta jotenkin heitä on tottunut ajattelemaan kaukaisina esikuvina. Tosin täytyy myöntää, että netti ja blogit ovat ehkä tuoneet kirjailijat vähän lähemmäs. Heidän blogejaan voi kommentoida ja sitä kautta päästä kommunikoimaan heidän kanssaan samalla tavalla kuin kenen tahansa blogistin.

Noh, joka tapauksessa... nyt sitten odotellaan kirjapakettia innokkaasti. Luettavia kirjoja on tosiaan vino pino, mutta tunnen aina lievää ahdistusta, kun pino uhkaa huveta, joten lisäopukset eivät missään nimessä ole haitaksi. Nehän vain huolehtivat mielenterveyteni säilymisestä ;)

Seuraava sydämentykytyksiä aiheuttanut juttu oli tänään alkanut luovan kirjoittamisen kurssi. Ihan rehellisesti olin aamulla paniikissa ja hyvin ahdistunut. Mietin, mihin oli taas tullut itsensä tungettua. Vieraita ihmisiä, joiden seurassa pitäisi osata avata sisintä itseään. Kuulostaa karsealta, kun sen noin ilmaisee.

Jännitin tosi paljon, kun astuin luokan ovesta sisään. Helpottavaa oli, että kukaan ei ollut ehtinyt viedä minun nurkkaani. Luokka on siis sama, jossa japanin tunnit pidetään ja valtasin oitis saman pulpetin, jossa niilläkin istun. Siitä tuli turvallinen olotila. Opettaja tuli kättelemään ja esittelemään itsensä, mikä oli ihan kiva.

Kurssilla oli monenlaista porukkaa. Nuorin ysiluokkalainen, vanhin eläkkeellä ja kaikki muut siitä väliltä. Itse kai osuin siihen nuorempaan jengiin kuitenkin, jos mitään pystyi ulkonäön perusteella arvioimaan. Fan fictionin kirjoittajia oli kaksi, minä mukaan luettuna, fantasiasta kiinnostuneita yhteensä kait kolme.

Jossain vaiheessa kurssin alkupuolella tajusin, ettei kukaan näistä tyypeistä tunne minua. Eli minun ei tarvitse olla se sosiaalisesti ahdistunut otus, joka yleensä uusissa tilanteissa olen. Okei, olin ehkä silti, mutta ehkä se kerrankin ei näkynyt niin suoraan kuin yleensä. Asiaa auttoi sekin, että olin ainoa, jolle luokkatila oli tuttu. Osasin siis sanoa, mistä mikäkin löytyy ja mitä ylipäätään on käytettävissä. Aktiivinen rooli oli siinä mielessä helppo ottaa.

En silti ollut suuna päänä enkä aio olla jatkossakaan. Keskityn mieluummin siihen tekstin luomiseen kuin puhumiseen. Aika moni tuntui olevan samoilla linjoilla, vaikka pari ekstrovertimpaakin henkilöä joukkoon mahtui. Kukaan ei onneksi ollut kovin pelottava.

Teimme päivän aikana useamman harjoituksen, joita en kaikkia kokenut mielekkääksi. Runot eivät vain ole minun juttuni, mutta ymmärrän, että harjoituksia pitää olla joka lähtöön. Onneksi pakollista runoa ei silti kolmen kotitehtävän joukkoon mahtunut. Saimme siis tehtäväksi kolme kirjoitelmaa, joista ensimmäisen aihe on "sanojen juuret", toinen kirjoitetaan erään tunneilla tehdyn harjoitteen pohjalta ja kolmas on vapaa kirjoitelma. Sen suhteen en oikein vielä tiedä, mitä raapustelen, mutta ehkä se tässä kuukauden aikana valkenee.

Joka tapauksessa ensimmäisestä kerrasta jäi ihan hyvä fiilis. Kurssilla ei ollut mitenkään ahdistavaa, vaikka jouduin lukemaan ääneen omia raapustuksia. Odotan ihan mielenkiinnolla, mitä seuraavalla kerralla on luvassa.

Toisessa turhassa kuvassa päivän kirjoittaja-look :P

16. syyskuuta 2014

Tracon takana, syksy edessä

Syksy on virallisesti startattu ja Traconissa käyty viihtymässä. Coni oli hyvä ja siellä oli kivaa, vaikka en paljon ketään tuttuja nähnytkään muuta kuin pikaisesti. Sain myös kameran ja tietokoneen myytyä, mikä oli erityisen ilahduttavaa ^^

Conissa tuli istuttua ohjelmissa, joista parhaiten jäi mieleen Final Fantasy -musiikkipaneeli. Lisäksi perjantai-ilta tuli vietettyä Final Symphony -konsertista. Näistä on kuitenkin jo niin kattavasti juttua tuolla Level up!:n puolella, joten en niihin enää paneudu sen kummemmin.

Aamulla oli oikeasti aika syksyinen fiilis.

Nyt olisi sitten syksy varsinaisesti edessä. Lauantaina menen ensimmäisen kerran luovan kirjoittamisen kurssille istumaan ja jännittää tosi paljon. Katsoin netistä, että kurssi on täynnä eli minulla on sitten 13 opiskelukaveria siellä. Lauantaiaamuna luultavasti kiipeän seinille, mutta aion silti raahata itseni paikalle. Miksi kiinnostavat asiat ovat joskus niin pirun pelottavia?

Seuraava viikonloppu on myös bookattu. Silloin pitäisi tulla pari kaveria käymään. Mitään ihmeempää ohjelmaa ei olla suunniteltu, lähinnä varmaan oleskelua on luvassa. Sitä seuraavana lauantaina sitten istutaankin jo japanin tunneilla.

En ole ihan pysynyt suunnitelmissani, mikä tarkoittaa, että japanin aine on yhä kesken. Olen kuitenkin alkanut jo luonnostella sitä, joten en ole täysin pulassa sen kanssa. Täytyy nyt joku ilta ottaa itseään niskasta kiinni ja raapaista se kasaan sekä kirjoittaa sitten vielä käsin uusiksi. Nyt olen kuitenkin halunnut ottaa rennosti, koska viime viikko oli melkoinen puserrus. Se kuitenkin palkittiin, sillä puvusta tuli jopa ihan kohtalaisen hyvä ^^;;


Vyö tosin hajosi conin tuoksinnassa, mikä oli osittainen syy siihen, etten sunnuntaina cossannut ollenkaan. Valitettavasti maali ei pysynyt solumuovin pinnassa aivan niin hyvin kuin alkuun näytti, mutta kehitellään, kehitellään... tällaisia pieniä korjauksia ehdin onneksi pukuihin tehdä hyvin ennen seuraavaa kertaa, vaikken uusia olekaan nyt hetkeen väsäämässä.

Olen aika innoissani syksystä, vaikka kiireisyys samaan aikaan hirvittää. Ehkä luvassa on kuitenkin myös paljon hyviä ja kivoja hetkiä sekä työssä että vapaalla.

Koska tämä oli vähän tällainen "mitä kuuluu" -rykäisy, heitänkin vähän palloa sinne ruudun toiselle puolelle. Onko jokin sellainen aihe, mistä haluaisitte minulta juttua? Näitä saa nimittäin aina ehdotella.

Minulla on kyllä jo ajatuksia syksyn postauksista, mutta mieluusti otan myös ehdotuksia vastaan. Välillä on ihan kiva kirjoittaa siitäkin, mikä muita kiinnostaa ;)

10. syyskuuta 2014

Raskas viikko ja hiuskriisi

Viikonloppu oli vilkas eikä kiireet ole ainakaan tällä viikolla hellittäneet. Päivät ovat vilahtaneet töissä, illat kotona cossipuuhissa... joskin myös kotityöt ovat luonnollisesti verottaneet osansa. Ja hiusten kanssa sählääminen, mikä ei tunnu loppuvan koskaan.

Töistä

Sain töissä uuden ja mielenkiintoisen tehtävän, joka liittyy (alan huomioon ottaen) hieman yllättäen kirjoittamiseen. Olen totta kai iloinen luottamuksesta, mutta myös aikamoisessa paiseessa asian kanssa. Työstän nyt ensimmäistä juttuani, jonka tiedän tulevan julkiseen levitykseen. Joo, olenhan minä ficcejä yms. julkaissut, mutta tämä on vähän eri juttu kuitenkin. Nyt on olemassa myös tietyt laatu- ja tasovaatimukset, jotka on vain täytettävä.

Lisäksi hommaan liittyy useiden ihmisten kanssa keskustelemista ja yhteistyöpalaverien sopimista. Jännitän näitä todella paljon, vaikka tiedän niistä selviäväni. Ja ehkä isoin epävarmuustekijä on kuitenkin se tekstin tuottaminen... jälleen kerran pelkään murskakritiikkiä.


Cosplaysta

Puvun tekeminen jäi tosiaan viime tippaan ja on edelleen kesken. Myönnän, että olen joutunut oikomaan mutkia enkä ole ihan kaikilta osin tyytyväinen lopputulokseen. Toivon silti, ettei kukaan tule huomauttelemaan ikävästi tästä. Haluan kovasti saada uuden puvun Traconiin... ja siksi olen joutunut tekemään kompromisseja. Plus voipi olla, että kyseinen puku on hieman oman osaamistason yläpuolella, mikä luonnollisesti näkyy tuloksessa.

Käyn nyt myös koko ajan itseni kanssa keskustelua siitä, että tämä on nyt hetkeen viimeinen puku, jonka teen (ostaminen sallittakoon, jos rahatilanne antaa myöten). Minulla on nyt tulossa kiireisin ja työntäyteisin syksy ja kevät vähään aikaan, mikä on toki itse aiheutettu tilanne, mutta vaatii huomiota. Haluan hoitaa opinnot kunnolla, samoin jaksaa töissä, joten jostain on tingittävä. Koska kirjoittamisesta luopuminen ei ole vaihtoehto, joutui cosplay hiatuslistalle. Pelaaminenkin on hyvää rentoutumista, joten siitä en halunnut kiristää.

En ole silti luopumassa tästä rakkaasta harrastuksesta kokonaan. Coneissa aion käydä ja pukuilla ehdottomasti myös. Joko kierrätän vanhoja pukuja tai ostan jotain uusia. Joka tapauksessa otan hetkeksi rennomman linjan.

Lisäksi minulla on haaveissa pienimuotoinen valokuvausprojekti. Haluan toteuttaa aikuisversion Final Fantasy IX:n Eikosta. En kuitenkaan mihinkään coniin vaan haluan kasan kivoja valokuvia. Ajatuksena on prinsessa Eiko ja valkoinen maagi Eiko. Nyt kun tämä puku on tehty, voin hyödyntää sitä jälkimmäisessä ja Farisin / Sarisan mekko käy edelliseen. Myös Farisin peruukki tulee käyttöön. Minun tarvitsee siis vain väsätä summonerin sarvi.

Ja tarvitsen kuvaajan ja miljöön. Jos en ketään muuta nakita, M saa hillua kameran takana. Vielä kun keksisi kivan paikan...


Hiuksista

Viikon kolmas pohdinnan aihe on hieman epäyllättävästi ollut taas kerran hiukset. Yritin saada niihin vaaleanpunaista säväystä, mikä onnistui jossain määrin, muttei kuitenkaan tyydyttävästi. Kaikkein ärsyttävintä tässä oli, että väri valui viemäriin heti ensimmäisessä pesussa. Paljon rahaa ja aikaa tuli heitettyä siis ihan hukkaan.

Omalla tavallaan hiukseni ovat ihan kivannäköiset nytkin, mutta eivät kuitenkaan. Nyt pitäisi sitten keksiä, mitä niille teen. Olen jo useampaan kertaan miettinyt, että kipaisisin ostamaan sinisen hiusvärin, mutta rohkeus on pettänyt.

En pelkää ihmisten reaktioita. Minulla on ennenkin ollut sininen pää. Lähinnä pelkään, ettei värjäys tälläkään kertaa tuota toivottua lopputulosta. En halua taas pettyä ja alkaa miettiä hätäratkaisuja. Crazy Coloria en taida enää ainakaan ostaa, kun se ei kerran päässä pysy... jokin muu väri pitäisi siis miettiä tilalle. Manic Panicin väreistä olen tykännyt paljonkin, mutta tilaaminen on hankalaa ja värien saatavuus välillä heikkoa, joten ei oikein sekään. Fantasy Color Glossin violetista sain allergiaoireita, joten sininenkin epäilyttää. ARGH!

Yksi vaihtoehto tietysti on vain antaa hiusten olla ja katsoa, millaiseksi nuoruuden porkkananpunainen väri on vuosien saatossa muuttunut. Jotenkin sekään ei vain oikein ajatuksena houkuttele...

7. syyskuuta 2014

Vilkas viikonloppu

Sunnuntai-ilta alkaa olla paketissa ja samoin viikonmittainen sairausloma. Olipahan aika plääh-viikko kaiken kaikkiaan, mutta tuli ainakin pelailtua, kun paljon muuta ei jaksanut. Ensin hinkkasin Bravely Defaultissa False endingin ja sitten sain kaverilta lainaan Tales of Xillianin, jota olenkin jo ihan kivasti ehtinyt kokeilla.

Nyt viikonloppuna jaksoin vähän puuhata muutakin. Perjantaina otin aamupäivän kirjoitusspurtin ja raapustin uuteen originaaliin huimat 3409 sanaa. Kyseessä on epämääräinen scifi-tarina, enkä tiedä, tuleeko siitä mitään kunnollista, mutta ainakin minulla oli kivaa. Tuon operaation jälkeen ruoka maistui ja sen jälkeen uni eli ihan kunnossa en vielä ollut. En sentään normaalisti nuku päivä unia muutaman tunnin koneella istumisen jälkeen.

Lauantaina ja tänään jaksoin hieman pakertaa cossin parissa. Nyt se alkaa olla jo etäisesti tunnistettavissa ;D Kaavusta puuttuu vielä parit koristeet, mutta muuten se on valmis. Takin myös tein tänään. Huppu ja vyö uupuvat kokonaan ja ne onkin saatava valmiiksi nyt tulevalla viikolla.

Lisäksi viivyttelin korvien ja hännän tilaamisen kanssa sen verran kauan, ettei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä ne kuitenkin itse. Saamattomuus siis kostautuu. No, ainakin minulla on kangas jo valmiina.

Pohdiskelin, saisiko korvat jotenkin fiksusti kiinnitettyä peruukkiin. Yksi vaihtoehto on ommella ne hiuspantaan, mutta en haluaisi enää mitään ylimääräistä kiristämään päätä, kun usein saan jo pelkästään peruukkien pitämisestä pääni kipeäksi. Täytyy tutkiskella tätä asiaa vielä. Pinneihin kiinnittäminen kai olisi yksi vaihtoehto, mutta vanhatkaan korvat eivät kovin hyvin ole pinneillä päässä pysyneet, joten...

On minulla ennenkin jäänyt pukujen teko viime tippaan, mutta täytyy myöntää, että tämä meni jopa minun mittapuullani vähän turhan likelle conia. Alkuperäinen suunnitelma oli tosiaan kasata puku loppuun parissa viikossa, mutta tuo flunssa veti olon niin ankeaksi, ettei siitä mitään olisi tullut. Toivottavasti nyt enää tule mitään jälkitauteja kiusaamaan.

Tänään oltiin sitten anopin synttäreillä käymässä. Anoppi oli ehtinyt lukea originaalini lähes kokonaan, viimeistä lukua ei ollut vielä ehtinyt kahlata läpi. Täytyy myöntää, että yllätyin nopeudesta. M vei tarinan nimittäin hänelle keskiviikkona, joten kovin montaa päivää siihen ei sitten hujahtanut. Mutta okei, se ei ollut niin järisyttävän pitkä, vain reilut 45 000 sanaa.

Palaute oli positiivista. Olin yllättänyt. Ei, en odottanut anopilta murskakritiikkiä, mutta silti olin hämmentynyt. En nyt oikein osaa selittää tätä juttua, enkä osannut anopillekaan sanoa mitään fiksusti. Kiltisti vain kuuntelin kommentit ja kiittelin. Olen edelleen suuri hämmennys.

Muilta ei ole vielä tullut palautetta, mutta enpä sitä tosin odotakaan välittömästi. Edelleen vähän hirvittää, mitä tuleman pitää. Kaiken huipuksi anopin työkaveri oli myös pyytänyt tarinaa luettavaksi. En tiedä, oliko fiksu veto, mutta annoin sitten siihen luvan. Hui, joku täysin tuntematon tyyppi lukee sen.

Lisäksi viikonloppuun on kuulunut taas pitkästä aikaa hiusten kanssa sähläämistä. Lauantaina saunan yhteydessä laitoin uutta väriä, mutta se ei oikein tarttunut hiuksiin... tai no, se tarttui paremmin vaalentamattomaan osuuteen kuin vaalennettuun, mikä kummastutti minua. Latvoihin tuli siis vain hento vaaleanpuna, joka näkyy vain sopivassa valaistuksessa :D

Tänään tein uuden värimiksauksen ja huomenna, kun hiukset ovat kuivuneet, nähdään lopputulokset. Tällä hetkellä ei näytä siltä, mitä visioin... kohta pitänee keksiä jotain muuta. Vaaleanpunaiset latvat taitavat olla turha toivo minulle.



Napsin tänään muutaman selfien (epäonnistuneen) värjäyksen kunniaksi... ja oikeastaan vähän senkin, että näytän taas suurin piirtein ihmiseltä. Koko viikko on mennyt niin suohirviön näköisenä, että on suorastaan hämmentävää vilkaista peiliin.

Sellainen viikko ja viikonloppu tällä kertaa. Nyt varmaan unille ja kohti ensi viikon haasteita. Toivottavasti luvassa on jotain parempaa kuin tällä kuluneella viikolla x)

4. syyskuuta 2014

Ihanat, rakkaat kirjahyllyt

Kirjahyllyt eivät kuulemma kuulu enää monenkaan sisustukseen. Törmäsin itse uutiseen aiemmin ja tänään bongasin J. S. Meresmaan blogissa postaukseen aiheesta. Kyseinen postaus inspiroi kummasti. Minullehan on siis aivan yhdentekevää, kuinka epätrendikkäitä kirjahyllyt ovat. Minä rakastan niitä. Tämä postaus on siis omistettu kirjahyllyille.


Kuva vuodelta 2004 ensimmäisestä omasta (vuokra)kämpästäni. Tuolloin minulla oli vain yksi kirjahylly ja sekin varsinainen sekasorron pesäke. Yhtä kaikki se oli sisältöineen hyvin rakas minulle.




Syksyllä 2005 muutin vähän käytännöllisempään kerrostaloasuntoon (aiempi oli siis omakotitalo, jossa ei ollut sisä-wc:tä ja suihkua, kuvitelkaapa sitä!). Sinne mahdutinkin sitten jo kolme kirjahyllyä. Edelleen hyllyt olivat täynnä kaikkea sekalaista, mutta oli niissä jonkin verran myös niitä kirjoja ;D



Seuraavaan asuntoon tuli muutettua 2007. Tilan määrä kasvoi ja samoin hyllyjen määrä. Olohuoneessa yksi hylly oli käytännössä omistettu leffoille, loput kaksi kirjoille. Makuuhuoneeseen päätyivät sitten ficcikansioni, pelini ja mangani.



2011 oli edessä jälleen muutto ja sen seurauksena osa kirjahyllyistä muutti kanssani eri osoitteeseen. Se oli aika kova pala, mutta muutin sen verran pienempää asuntoon, etten olisi mitenkään voinut edes ottaa kaikkia mukaan. Samalla myös puolittui elokuvien ja kirjojen määrä.





2012 tapahtui toistaiseksi viimeinen muutto ja toivon, ettei seuraavaa tule pitkään, pitkään aikaan. Tuon muuton yhteydessä luovuin lopulta kaikista kirjahyllyistäni. Se kirpaisi, olivathan ne seuranneet minua asunnosta toiseen ja olleet osa historiaani. Halusimme kuitenkin edes hieman yhtenäisen sisustuksen, joten päädyimme tähän ratkaisuun.

Olohuoneessa meillä on hyllykaupalla animea, mangaa ja elokuvia sekä yksi hylly omistettuna peleille ja pelikirjoille (sekä alkoholille :P). "Kirjastohuoneessa" ovat sitten kirjat ja jonkin verran sarjakuvaa. Osan kirjoista tosin jouduin viemään häkkivarastoon säilytykseen, sillä mokomat eivät mahtuneet hyllyyn. Lisäksi minulla on yöpöydän alahyllyllä lukemattomien kirjojen pino, joka tuntuu kasvavan nopeammin kuin pienevän (ostelen liikaa kirjoja?).

Näistä hyllyistä muuten näkee hyvin, että M vastaa olohuoneen puolesta. Siellä kaikki on siistissä, hyvässä ja insinöörimäisessä järjestyksessä. "Kirjastohuoneen" ratkaisut ovat ehkä hitusen luovempia ja minulle tyypillisempiä ;D Tosin aivan yhtä pahaa kaaosta ei näissä hyllyissä ole kuin aikoinaan.

Haastankin nyt saman tien lukijani kirjoittamaan postauksen (toki kuvien kera!) omista kirjahyllyistänne, jos teillä sellaisia kotona on. Linkit tämän postauksen kommentteihin, kiitos, että huomaan myös käydä kurkistelemassa :)

3. syyskuuta 2014

Ei niin hyvä viikko

Ohhoh, perjantaina iskivät ensimmäiset oireet ja päivää myöhemmin alkoi kuumekin kivuta esille jostain kolosestaan eli pääsinpä minäkin sitten kokemaan syksyn ensimmäisen flunssan. Perjantai-illan ja lauantaiaamupäivän väänsin kuitenkin kiltisti tekstiä ja sainkin originaalin kasaan päivän etuajassa. Hyvä minä.

Sitten en ole paljon jaksanutkaan tehdä. Sunnuntai meni puhtaasti koomatessa ja maanantai ja tiistai saikuttaessa. Vähän olen 3DS:llä pelaillut, kirjaa lukenut ja netissä surffannut, mutta mitään en ole saanut aikaiseksi. Tänään aamulla olo oli jo ihan ok, joten reippaasti suuntasin kohti työmaata. Sinne päästyäni olin kuitenkin lähes varma, että kuolo korjaa ihan kohta... eli soittelemaan työterveyteen.

Sain hoitajalta kaksi päivää sairauslomaa lisää ja huomiseksi lääkäriajan, sillä yskä voi johtaa astmaatikolla pahempiin hengitystieoireisiin ja minulla ei ole voimassa olevaa lääkereseptiä. Olisi tietysti ollut ihan jees, jos olisin heti saanut ajan lääkärille, ettei tarvitsisi odottaa päivää ja sitten taas raahata väsynyttä ruhoaan kaupunkiin. Mutta näillä mennään. Katsotaan, tuleeko perjantaista vielä lepopäivä vai menenkö silloin taas yrittämään työn tekemistä.

Harmillistahan tämä on monestakin syystä. Tietenkään en haluaisi olla pois töistä. Hommat seisovat ja ensi viikolla sitten pakerretaan huolella. Toisekseen Traconiin alkaa olla tosi vähän aikaa, enkä yksinkertaisesti ole jaksanut tehdä cossin eteen mitään. Jotenkin ompeleminen yms. tuntuu täysin ylivoimaiselta tässä kohtaa :( Ensi viikko siis huhkitaan sekä töissä että kotona ja sitten varmaan nuokun puoliunessa Traconin luennoilla xD Noh, toivotaan, että viikonloppuna olisi jo sen verran pirteä, että taisi jotain cossiin tehtyä.

Minun oli myös tarkoitus viime viikonloppuna heittää uusi väri päähän. Noh, yllättäen hiusten värjääminen ei ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Punainen on haalistunut oikein huolella, joten hiukseni eivät tällä hetkellä ole mitenkään erityisen kaunis näky. Toivon kovasti, että tulevana viikonloppuna löydän jaksamista myös pään kuntoon laittamiseen.

Nyt kuitenkin voisin suunnitella itselleni kevyttä lounasta ja sen jälkeen saattaapi joko sänky tai sohva kutsua... kumpi nyt siinä vaiheessa tuntuukaan paremmalta nukkumispaikalta x)