3. heinäkuuta 2014

Matkapäiväkirjat harrastuksena

Aloitin vuonna 2012 matkapäiväkirjojen pitämisen. Ihan jokaisella pikkureissulla (esim. coneissa käydessä) ei päiväkirja ole mukana, mutta pidemmillä matkoilla kylläkin.



Matkapäiväkirjani koostuvat matkan etusivusta, päiväkohtaisista kirjoituksista ja erilaisesta pikkusälästä, joka vihkoon on niitattu. Mukana päiväkirjan kanssa kulkee siis aina mustekynä ja minikokoinen nitoja. Jälkimmäisiä minulla on kaksi, koska edellisellä Japanin reissulla loppuivat nitojasta niitit eikä sieltä saanut eurooppalaiseen nitojaan sopivan kokoisia. Siispä mukaan lähti 100 jenin kaupasta kokonaan uusi nitoja ja iso paketillinen niittejä siihen (pitää varmaan ostaa seuraavalla visiitillä täydennystä, koska näitähän ei tietenkään saa Suomesta :D).

Pyrin kirjoittamaan jokaisen päivän merkinnät joko heti tapahtumien / kokemusten jälkeen tai viimeistään illalla mukavasti hotellin sängyssä loikoillen. Kuitenkin niin, että kaikki olisi vielä mahdollisimman tuoreena mielessä. Pelkkää tapahtumakuvausta päiväkirja ei ole, vaan mukana on paljon omia ajatuksia, tunnelmia ja hämmästelyjä. Tosin huomaan, että näitä on aina vähemmän, mitä pidempään itse tapahtumasta on. Siksi olisi kiva, jos ehtisi kaiken kirjata välittömästi... mutta koko matkaa ei voi istua kynä kädessä.

Tekstiä täydennän yleensä pääsylipuilla ja muulla tilpehöörillä, jota matkan aikana lompakkoon kertyy. Joskus olen myös ostanut kohteista postikortin ja niitannut sen vihkoon. Myös karttoja, rannekkeita, tarroja yms. on sivuille päätynyt. Ja itse asiassa minulla on myös Japanin julkisen liikenteen matkakorttikin päiväkirjan välissä. Sitä en tosin niitannut, koska sen voi ottaa taas seuraavalla reissulla käyttöön. Siihen saattoi muutama jenikin jopa jäädä.

Koska pidän kirjoittamisesta, matkapäiväkirjan pito on ollut minulle varsin miellyttävä ja luonteva harrastus. Muuten en enää nykyisin päiväkirjaa kirjoita, mutta reissu on kiva taltioida muutenkin kuin muistoihin ja kuviin. Jälkikäteen on sitten mukava lueskella, mitä milloinkin on miettinyt... vaikka välillä joukkoon toki mahtuu ankeitakin fiiliksiä ja harmin aiheita, mutta sekin on realistista. Matkustaminen on toki mukavaa, mutta aina ei mene putkeen.

Matkakumppaneita tämä harrastus on ehkä joskus hämmentänyt ja mahdollisesti myös tylsistyttänyt. Tämä siis siitä syystä, että kirjoittaessani olen luonnollisesti aika huonoa juttuseuraa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ketään loukata, vaikkakin myönnän, että toisinaan kirjoittaminen on myös keino ottaa sosiaalista etäisyyttä toisiin ja vajota omaan maailmaansa hetkeksi. Sitten jaksan taas paremmin olla aktiivinen.

Onko muilla samanlaista harrastusta? Millaisia matkapäiväkirjanne ovat? Vai tuntuuko tällainen täysin vieraalta puuhalta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti