1. heinäkuuta 2014

Amsterdam, Amsterdam osa 4

No niin, viimeistä Amsterdam-postausta viedään. Johan näitä on muutama kirjoiteltukin, joten seuraavaksi voi sitten hypätä johonkin toiseen aiheeseen... mutta vielä vähän kyseisestä kaupungista.

Viimeisenä aamuna herääminen sujui jo hyvin. Korvatulppien kanssa nukkuminen ei ollut enää niin outoa kuin ensimmäisellä kerralla ja taisi su-ma-välinen yö olla muutenkin hitusen rauhallisempi kuin aiemmat. Siis hieman, kyllä ne torvet silloinkin soivat ja ihmiset melusivat.

Aamun ensimmäinen tunti hujahti meikkaamisen, hiustenlaiton ja pakkaamisen parissa, sillä olimme päättäneet luovuttaa huoneet pois jo aamiaisen jälkeen. Meidän matkalaukku tuli todella täyteen, vaikkei edes kamalan paljon tällä reissulla osteltu mitään... mutta kun tosiaan hommasin sen kolme kirjaa, niin kyllähän ne tilaa veivät. Ollaan näillä lyhyemmillä reissuilla myös menty ihan vain yhdellä laukulla. Japanissa oli molemmilla omat mukana, mutta silloin ei kyllä oltaisi ilman pärjätty.

Huomasin harmikseni, että edellisenä päivänä (vai jo sitä ennen?) molemmista lenkkareistani olivat kantapäät kuluneet sisäpuolelta puhki. Se tarkoitti ikävää hankausta maanantaille, mutten viitsinyt vaihtaa koko päiväksi toisiin kenkiinkään. Kakkoskengiksi olin ottanut korolliset ballerinat, jotka eivät välttämättä ole paras vaihtoehto silloin, kun kävellään oikeasti tosi paljon. Sopivat hyvin työpäiville tai kaupunkivisiitille iltasella. Mainittakoon, että korjautin reissun jälkeen kyseiset lenkkarit suutarissa, vaikka marketista olisi varmaan halvemmalla saanut uudet. Tykkään vaan noista sen verran paljon ja olivat muuten ehjät, joten en halunnut luopua.

Tällä kertaa menimme syömään aamiaista siihen paikkaan, jonne oli tarkoitus suunnata jo ensimmäisenä aamuna. Tyhminä turisteina onnistuimme poukkaamaan sisälle takaovesta ja keräsimme pitkiä katseita :D Oikeasti, kaikessa sitä onnistuukin.

Ravintola ei vakuuttanut siisteydellään. Valtavasti tuoretta ruokatavaraa oli kasattu salin puolelle yhdelle pöydälle ilmeisesti lajiteltavaksi ja paikassa oli hieman kummallinen haju. Eniten kuitenkin silmään pisti vapaana vaelteleva kissa. Pidän kyllä kissoista, mutten välttämättä halua niitä ravintolaani. Jäätiin kuitenkin sinne eikä kukaan saanut mitään vatsapöpöjä.

Aamiainen oli jees ja riittävän täyttävä. Tilasin sen kanssa jasmiiniteetä, joka tuli ihanassa läpinäkyvässä mukissa. Lähes tulkoon kaikissa kahviloissa tee tarjoiltiin sellaisesta, mikä oli minusta hyvin viehättävää. Useimmissa paikoissa oli myös hyvä valikoima teetä. Teen kanssa tarjoiltiin lisäksi useimmiten jokin keksi. Osa niistä oli hyviä (suklaiset), osa vähemmän herkullisia, mutta ajatus joka tapauksessa oli kiva.

Aamiaisen jälkeen tosiaan haettiin laukut ja luovutettiin huoneet. Laukut jäivät vielä hotellille säilytykseen meidän suunnatessamme tiedekeskus Nemoon. Olimme siinä käsityksessä, että se olisi Amsterdamin Heureka, mutta enemmänkin se toi lopulta mieleen tiedeteemaisen HopLopin. Kaksi ensimmäistä kerrosta oli suunnattu pienille lapsille ja meteli oli sen mukainen. Teki oikeasti mieli vain painaa kädet korville ja juosta karkuun. Rakennus oli vielä sellainen valtava halli, jossa kaikui oikein urakalla.

Ylemmissä kerroksissa oli rauhallisempaa ja miellyttävämpää, koska ne oli suunnattu selkeästi vanhemmalle yleisölle.
















Tiedekeskuksen mielenkiintoisin juttu oli kenties aito meteoriitti, jota sai myös vapaasti hipeltää. Kättä vasten se tuntui hieman viileältä ja aika sileältä. Tällaiset jutut ovat ainakin minusta kiinnostavia... voinpahan nyt sanoa koskeneeni meteoriittiin.

Tiedekeskuksen katolla oli vielä kahvila ja pienimuotoinen vesileikkipaikka lapsille. Onneksi siellä meteli ei huumannut korvia. Kuuma sen sijaan oli, sillä aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja vesi heijasti valoa kiitettävästi. Taas kaipasin aurinkolaseja, jotka olivat edelleen repussa :D

Paistattelimme tovin päivää ja nautimme näkymistä, mutta aika pian jatkoimme matkaa pois Nemosta. Katolta menivät portaat suoraan tiedekeskuksen pihaan, joten yleiseen älämölöön ei onneksi enää tarvinnut mennä.

Ajattelimme etsiä läheltä sopivan ruokapaikan, mutta se ei ollutkaan ihan helppo tehtävä. Sen sijaan eksyimme vahingossa Waterloopleinin suurelle kirpputorille, josta olimme kyllä puhuneet, mutta jossa vierailu oli jäänyt välistä. Nyt tuli sitten sekin kierrettyä, tosin mitään ei ostettu. Osa tavaroista oli täysin uusia, osa järkyttävissä ja epäsiisteissä kasoissa sekä oletettavasti käytettyjä. Käytettyä vastaan ei ole mitään, mutta soisin sen olevan edes suht kivasti edellä. Hittituotteita olivat mm. pyörän kellot, puukengät ja erilaiset t-paidat.

Syömään päädyimme lopulta Rembrantin aukiolle samaan paikkaan, jossa olimme istuneet edellisenä iltana. Ruoka oli hyvää, mutta minua paleli taas. Tuossa vaiheessa olo alkoi muuttua muutenkin ikäväksi, mutta sinnittelin kuitenkin.

Ruokailua seurasi lyhyt kävely takaisin hotellille, jossa työntekijä ei millään meinannut löytää reppuani. Hetken ehdin jo kauhistella, mutta onneksi se sitten löytyi laukkuhuoneen perimmäisestä nurkasta. Kun laukut oli saatu, suuntasimme lentokentälle taksilla. Kuski oli mukava ja keskusteli vilkkaasti M:n isän kanssa. Hän kertoi mm. jäävänsä pian kuuden viikon lomalle, ei pahat kesälomat Hollannissa. Kelpaisi minullekin x) Tosin voi olla, että se onkin sitten kuskin koko vuoden ainoa loma?

Lentokentällä poikkeiltiin muutamissa liikkeissä, muttei ostettu mitään. Pitkän kulkemisen jälkeen päädyttiin istumaan lähtöporteille, jossa datailin puhelimella ja hytisin kylmästä. Edes kupillinen teetä ei saanut oloa paranemaan vaan fiilis oli kuin kovassa kuumeessa. Viimeiset tunnit Amsterdamissa olivat siis vähän ankeita.


Kaiken kaikkiaan reissusta jäi joka tapauksessa hyvä maku suuhun. Tuli nähtyä ja koettua paljon kaikenlaista. Ei tosin juurikaan tuulimyllyjä, puukenkiä, tulppaaneja tai pilvenpolttelua. Noista skippasimme oikeastaan kaiken. Tosin näin minä mainoksen tuulimyllystä, kävelin kukkatorin ohitse, vilkaisin puukenkäkauppaa ja osuin vahingossa kannabiskeksihyllylle kaupassa, mutta siihen se sitten jäikin. Mitään noihin liittyvää ei edes ostettu.

Kiva oli taas reissata, mutta mukava oli myös saapua tiistaina kotiin. Sosiaaliähkyni oli aika isoissa lukemissa, koska koko kesäkuussa ei ollut oikein ollut rauhallista kotiaikaa. Tarvitsen aina toisinaan ihan vain kotiviikonloppuja ilman vieraita tai menoja, muuten alkaa päässä poksua. Nyt huomasi, että kolme viikkoa yhdellä kokonaisella kotipäivällä oli liian vähän. Onneksi saatiin edellinen viikonloppu olla kaksistaan ja kaikki illatkin reissun jälkeen. Nyt alkaa olo taas olla normaali, joten huomenna ehkä selviän leffaan menosta isommalla porukalla x)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti